Lapsi kameran takana

Ajattelin lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla. En tiedä oliko fiksua. Yleensähän yhdenkin kanssa käy niin, ainakin minulle, että surina alkaa kuulua jo ennenkuin isku osuu maaliinsa.

Malli/Pattern: Atelier by Heidi Kirrmaier

Lanka/Yarn: BC Garn Soft Silk

Puikot/Needles: 3,5mm

 

No, minä nyt joka tapauksessa ajattelin, että mehän saamme kätevästi räpsittyä neulekuvia aamupäivän puistoreissulla. Ihan siinä leikkiessä ja keinuessa. Ja muksuilla olisi vielä hauskaa, kun saisivat käyttää kameraa. Että semmoinen suunnitelma!

Kun kolmevuotias säätää pokkarikameralla, ei kuvan laadun suhteen voi odottaa kummoisia. Tähtäsi se edes oikeaan suuntaan. Neuleprosessista kirjoitin kuitenkin niin monta kertaa, että päätin hoitaa asian lopullisesti päiväjärjestyksestä. Kun malli on mitä on, ei ne tästä juuri kummene kuitenkaan. Ja oikeastaan kuvat vastaavat aika hyvin tunnelmiani tämän työn tiimoilta. Hieman halju ja muutenkin jotenkin epämääräinen. Lämmittää kuitenkin just sopivan vähän, joten olen kai ihan tyytyväinen. Siihen saakka kunnes keksin itselleni paremmin sopivan mallin.  

Lanka yllätti minut taas venähtämällä odotettua vähemmän. Mittasuhteet - hihan mitta ja vyötärönauhan paikka selkäpuolella - osuivat silti aika kivasti kohdilleen. Ylläolevassa kuvassa näkyy hieman takin etureuna, joka on erityishuomion arvoinen. Se neulottiin nostamalla kolme ensimmäistä silmukkaa joka kerroksen alussa neulomatta puikolle. Ohjeessa vinkattiin vielä kiinnittämään tähän huomiota blokkausvaiheessa, ettei reuna kiristä liikaa. Etureuna on kuitenkin muuta helmaa lyhyempi. Ehkä tarkoituksella, mutta minulle se aiheuttaa tunteen, että takki olisi hieman nafti minulle. Ja taitaa olla sanomattakin selvää, etten oikein pidä siitä. Jos joskus tämän mallin uudelleen neulon (tuskin!), en taatusti nosta silmukoita.

En juuri ole harrastanut tällaisia puolihihaisia neuleita, mutta materiaalina silkkilanka on sellaiseen oivallinen. Ja jos langan ominaisuuksia neuloessa miten manasinkin, niin lopputulos on työn arvoinen. Kastelun jälkeen neulos pehmenee niin että on puettuna kuin pilveen kietoutuisi. Ihan sen tunnun takia voisin neuloa tästä langasta vaikka ihoa vasten pidettävän tunikan tai puseron. Ehkä hieman isommilla puikoilla.

Risareuna riks ja raks

Vappua on tullut juhlittua. Lapsiperheessä meno äityi varsin villiksi, etenkin herkku- ja simatarjoilun jälkeen. Sokerihumala on siitä kumma juttu, että vaikka se tieteellisesti on kuulemma todistettu myytiksi, on jokainen perheellinen tuttavani sen olemassaolon empiirisesti todentanut.

Villiksi heittäydyin myös minä, muka ihan touhuamaan. Tuloksena on verhokappaprojekti, joka näyttää kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Sekä tämä viimeistelty, blokattu ja päällekin koeteltu silkkineuletakki. Harvoin, jos koskaan, olen puolivalmiista kirjoittanut näin monta kertaa, mutta nyt sitä ei voi välttää. Kuva kertokoon syyn.  

Blokkauksen yhteydessä neuleen etureuna otti itteensä aika pahasti. Syitä lienee kaksi: reunan toteutustapa ja lanka. Kerroksen alussa nostetaan kolme silmukkaa neulomatta niin, että lanka jää työn nurjalle puolelle. Tuumin korvata sen muutamalla silmukalla ainaoikeaa, mutta seurasin kuitenkin ohjetta. Siinä vinkattiinkin kiinnittämään erityistä huomiota reunoihin blokatessa etteivät ne kiristäisi liikaa, joten ajattelin, että mahdolliset ongelmat on huomioitu. Mutta niin vain kävi, että reuna otti ja ratkeili useammastakin kohtaa (kuvaan taltioitu pahimmat vauriot). Olin yksinkertaisesti neulonut sen liian kireäksi, eikä joustamaton lanka antanut yhtään anteeksi.

Jääräpäänä tartuin parsinneulaan, virkkuukoukkuun ja viimeiseen jäljelle jääneeseen lankanöttöseen  minimoidakseni vahingot. Tiedä sitten onko tilkkimisestä pidempiaikaiseksi ratkaisuksi. Pitoneule tästä kuitenkin aikaiseksi saatiin, joten aion päästä lausumaan vielä muutaman kauniinkin sanan tämän projektin tiimoilta.

Prosessin purkua

Kuten niin moni muukin asia elämässä, myös neulominen on prosessi. Väittää hän, ja siksi pidänkin häntä niin viisaana. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että se valmistuu kovin hitaasti? Taidan olla vähän liian lyhytjännitteinen, mikä on kurjaa, koska tekemisen ilo typistyy jos ajatukset ovat liiaksi valmiissa.

Koska tekeminen tuntuu nyt kurjalta esteeltä valmiin tiellä, puretaan puolivalmista: Lanka on tahkeaa, kerrassaan kamalaa työstettävää. Sanon sen nyt, ettei tarvitse myöhemmin snaoa. Muistikuvani mukaan valmis neule on kuin pilveen kietoutuisi. Jännitän, pitääkö korkata neljäskin vyyhti. Toivottavasti ei. Käsiala on epätasaista. Katkaisin yhden puikon (3mm) neuloessa. Ja mikä pahinta: Nyt se on liian pieni. Pelkään, että blokkauksen jälkeen se on liian iso. Tai edelleen liian pieni.

Mutta valmistuu se. Kunhan olen kirjoittanut yhden luentopäiväkirjan, lounastanut ystävän kanssa, käynyt kampaajalla ja tehnyt yhden tentin. Siivonnut hiekkalaatikoksi muuttuneen kodin, pessyt ainakin vaippapyykkiä, ruokkinut, pukenut, nukuttanut, leikkinyt, imettänyt. Ostanut kimpun kukkia keittiön pöytää koristamaan toivottaakseni erään tervetulleeksi viikon poissaolon jälkeen. Miten paljon sitä ehtiikään parissa päivässä, tai luulee ehtivänsä. Eläköön arki.  

Epävarmuutta

Monen pipon jälkeen aloin jo kaivata isompaa neuletyötä, mutta mikään ei tahtonut innostaa. Kun innostus sitten osui kohdalle yhteensopivien malli- ja lankaideoiden muodossa tarrasin kiinni kaksin käsin. Se on niin ihanaa, etenkin kun tahtoo nykyään olla niin harvinaista. Innoissani en jaksanut vyyhdinpurkajaakaan viritellä (sopivin kiinnitysalusta on Black&Dekcerin työpöytä, joka taitaa olla varastossa muuton jäljiltä). Vyyhti vaan sitterin selkänojan ympärille ja käsipelillä kerälle!

Lankana BC Garnin Soft Silk, jonka väri taas niin outo ja siksi oikein kutkuttava. Nurjalla puolella Soft Silk luo ihanan räsymattomaisen vaikutelman. On melkein valitettavaa, että Atelier on sileää neuletta, niin hienolta tuo nurja pinta näyttää. Nurjalla käsialan epätasaisuuskaan ei niin haittaa. Lanka on sen verran rouheaa, että sen neulominen on paitsi hieman epämiellyttävää, myös hankalaa. Lopputulos kuitenkin maksaa vaivan, sillä valmis blokattu neulos on tunnultaan aivan toista maata.

Onneksi en innostuksissani kiskaissut itseäni pikavauhtia peppu eellä puuhun, vaan muistin hyvissä ajoin viime kesäisen: softsilkillä on taipumus venähtää reilusti blokkauksen yhteydessä. Tein mallitilkun, blokkasin sen, laskeskelin hieman, vaihdoin pienempiin puikkoihin, enkä todellakaan ole varma siitä, mitä tulen saamaan. Joten peukut pystyyn! Luotan siihen, että neule venähtää hieman kuten mallitilkullekin kävi, mutta puikoilla oleva neule poikkeaa mitoiltaan sen verran toivotusta lopputuloksesta, että hiukkasen hirvittää.

Olisikohan vyyhtien kastelusta ollut mitään apua? Järkeni sanoo, että jos kuitu on altis venähtämään, sen voisi käsitellä ennen neulomista, kuten kankaat esikutistetaan ennen ompelua. Mutta muistelen sitäkin kokeilleeni hamppulangalle, joka kuitenkin kutistui (edit. siis venähti) vasta valmiina neuleena. (Siis valmiina mallitilkkuna. Kyseisten lankojen ja taannoin niistä aloittamani tunikan sijainti on kerta kaikkiaan hämärän peitossa. Edes muutossa ne eivät kaivautuneet piilostaan vaikka pidin silmät auki ihan niiden varalta).   

Kakarankasvattaja

Eräänä päivänä matkalla päiväkodista kotiin esikoinen kertoi lukeneensa päiväkodissa kakarankasvattajan käsikirjaa. Siinä annettiin neuvoja kaikille kakarankasvattajille. "Siinä oli sellainen lappu jossa sanottiin että 'lue tämä kirja ennenkuin hankit kakaroita'." Huomautin, että minä en ole lukenut, vaikka minulla on jo kolme kakaraa. "Mut onneks me ollaan ihan kilttejä kakaroita", kuului takapenkiltä.

Ja tässä vielä kerran kakarankasvattajan uusi sininen kevätsetti. Kaupan valossa samalta näyttäneet siniset eivät aivan mätsääkään luonnossa, mutta ei se niin tarkkaa ole. Pipa mätsää kuitenkin lasten pipojen kanssa, mikä minua joskus hieman nolottaa huolimatta siitä, että myssy on oikeasti kiva.

Kakarankasvattaja neuloi myös toisen kevätpipon. Oikeastaan halusin testata uutta lankaa, ja valitsin tutun mallin eliminoidakseni muuttuvat tekijät. Ajattelin myös, että tällainen myssy ei ainakaan jäisi käyttämättä. Eikä varmasti jääkään.

Lanka on Rowanin Wool-Cottonia. Väri on kaunis totinen harmaa, ja näyttää siinä olevan muitakin kelvollisia värejä. Kuitusekoitteen funktio taas ei oikein minulle aukene: en juuri pidä puuvillasta, ja näissä sekotteissa se mielestäni yleensä vain pilaa hyvän villan. Rowanin puuvilla/villa oli kuitenkin positiivinen yllätys. Puuvilla kyllä tekee neuloksesta letkeän, mutta päässä myssy on silti riittävän jämäkän tuntuinen. Neulominen ei kyllä ollut erityisen nautinnollista. Puuvillalle ominaisesti lanka ei juurikaan jousta, joten käsialan pitäminen vaatii tarkkuutta. Ainakin minulla tuli helposti löysiä raitoja väliin erityisesti nurjilla kerroksilla. Lopputulos on kuitenkin sen verran kiva, että voisi tästä ehkä neuloa jotain isompaakin. Ehkä se sopisi hyvin johonkin laskeutuvaan neuletakkiin, esimerkiksi tähän.  

Valoa, väriä ja istuvuutta

 

Pääsinhän minä viimeinkin ulos yhtäaikaa valon ja kameran kanssa! Sitä varten täytyi tosin matkustaa pois tavallisesta arjesta. Keväästä ei täällä ole tietoakaan: Kainuussa on vielä ihan täys talvi. Hanget ja pulkkamäet parhaimmillaan. Ja muutkin lumiset. Kun auto iltapimeällä kaartoi mummulan pihaan, kuului takapenkiltä hihkaisu: "Hei mun lumiukko on vielä hengissä!"

Malli/Pattern: Rikke by Sarah young

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (167 Maritime)

Puikot/Needles: 3,5mm & 4mm

Päätin jo hyvissä ajoin neuloa itselleni pipon kevääksi. Sillä silmällä katselin Sirleä, mutta päädyin kuitenkin vanhaan tuttuun, joka on istuva, simppeli, käytännöllinen. Lienen tylsä, mutta vaikka haluaisin neuloa jotain hienoa ja näyttävää, yksinkertainen toimivuus ja muotoilu menevät useimmiten edelle.

Uudesta piposta tuli tosiaan raikas ja heleä, mutta minun on odoteltava niitä kevätkelejä voidakseni päättää pidänkö siitä sittenkään. Ehkä se kevätvalossa tuntuu paremmalta. Tai sitten se tosiaan on liian vaalea ja värikäs. Tai sitten minun olisi kuitenkin pitänyt valita reunuksen jälkeen vielä isommat puikot. Sillä jokin tässä pipossa mättää, mutten osaa päättää, mikä.

Tästä sen sijaan pidän ja paljon! Jokin aika sitten neulomassani Chickadeessa alkoi ensihuuman jälkeen ilmeta pieniä puutteita: Ehkä neule hieman venähti käytössä. Ja olisin sittenkin voinut käyttää pienempiä puikkoja. Onneksi jotain on tehtävissä jälkikäteenkin: pesin neuleen ja annoin sen pyörähdellä kuivausrummussa. Neulos tiheni hieman, palautui kuosiinsa ja alkoi istua etenkin pituussuunnassa paremmin. Pinnasta tuli pehmeämpi, pörheämpi, tuntukin on lämpimämpi.

Pesin neuleen koneessa hellävaraisella villapesulla ja valitsin rummusta maltillisen kuuden minuutin ohjelman "villan viimiestelylle". Cascade kesti hyvin pesun tässä koneessa, mutta vanhan koneemme villanpesuohjelma oli kyseiselle langalle liian raju. Näitä lintusia tuskin myöskään kannattaa konepestä saati rummuttaa enää toiste, ellei olekin aikeissa huovuttaa niistä lapselle sopivaa.   

Kevät keveä

Olen viime päivinä harmitellut, ettei koskaan ole kameraa mukana kun menee ulos. Tai että sairastuvasta ylipäätään pääsee ulos niin tuskastuttavan harvoin! Sellaisia ilmoja on pidellyt. Ei tarvita edes aurinkoa, kunhan on sinisen kuulasta taivasta. Jopa nuoskalumi ja asfaltin harmaus vasten heräävää kevättä saa mielen hymyilemään.

Onneksi niitä löytyy kotoakin, niitä ihania värejä. (Kyllä vain: jouluenkelit lentelevät edelleen ikkunallamme. En ole raskinut ottaa pois.) Keveitä, raikkaita kuin raitis ilma. Mieli askartelee kaiken sen parissa, mitä haluaisi tehdä jos ehtisi, joten merkattakoon muistiin ennenkuin unohdan. Ihan vaan niitä värejä ja väriyhdistelmiä: rehellistä punaista, taivaansinistä, viljanväristä, valkeaa...   

...ja jotain, mikä ei ole sinistä ei vihreää ei minttua, ei oikein mitään, mutta näyttää hirmu hyvältä esimerkiksi juuri punaisen kaverina. Tää on tehnyt toivioretkiä Poppeliin ja varmistunut, että Dropsin alpakasta löytyy juuri tällainen sävy. Ja tietysti sitä punaistakin.

Aion, siis melkein teen

http://www.kimhargreaves.co.uk/acatalog/DUSTY.html

Aioin, mutta kiikun ja kaakun kahden vaiheilla. Nätti se on kuin possu pikkuisena. Mutta pelkään, ettei se ole kovin käytännöllinen leveine hihansuineen ja laajoine kauluksineen. Ettei lanka riitä. Ja ettei se minun ylläni olisi erityisen pukeva. Että tuskinpa näyttäisin eteeriseltä metsänneidolta joka tunnelmoi sulhonsa kainalossa. Vaan pikemminkin maatalon muijalta, joka tilaisuuden tullen kolkkasi ja ryösti neito-paran. Ihan vaan kateuttaan, pikkumainen ihminen.

Tai jos kuitenkin neuloisin, vaikka muokaten. Vaan  katoaakohan mallista kaikki oleellinen, jos puutun siihen. Kavennan hihoja tai yksinkertaistan hihansuita, pienennän kaulusta, kuron yläosaa tyköistuvammaksi. Teen metsänneidon liehuvista helmoista arkimekon muijalle. Arkimekosta riisun palmikotkin jo. Ja ehkä päädynkin siten neulomaan jotain aivan muuta.

Keijukaismyssyt

Malli/Pattern: Quynn by Woolly Wormhead

Lanka/Yarn: Cascade 220 (kaulureissa myös Novita 7 veljestä)

Puikot/Needles: 4mm

Neuloin jokin aika sitten tyttärille uudet talvipipot. Kelit ovat viime päivinä olleet niin kylmät että ulos on pukeuduttu tuhdimpiin päähineisiin, joten kuvia varten poseerattiin sisällä. Normipakkasiin tämä on kuitenkin oikein passeli päähine. Isommille neuloin myös kaulurit. Malli on perusjuttua omasta päästä, valkoinen raita käytännön pakosta seiskaveikkaa. Se oli ainoa saatavilla oleva kun ryhdyin näitä tekemään.

En ole pitkiin aikoihin Novitan lankoja käyttänyt. En myöskään kaulureita. Nyt olen tehnyt parikin kokeilua molemmilla saroilla. Lopputulemana todettakoon, että vaikka ajattelin kaulureiden olevan turvallisempia lasten käytössä (huivien päät voivat tarttua leikkiessä johonkin) huivit tuntuvat kuitenkin lämpimämmiltä ja siten järkevämmiltä kuin nämä kaulurit. Ja seiskaveikka ei edelleenkään vakuuttanut. Lapset eivät ole kutiavuudesta valittaneet, mutta omaan käteen se tuntui neuloessa uskomattoman muoviselta ollakseen seitsemänkymmentäviisiprosenttisesti villaa.

Malli on hyvin samantyyppinen kuin se ihana norjalaismyssy: muotoiltu hienosti suojaamaan korvat ja niskan hyvin. Neuloin tämän mallin kuitenkin nuorimmaisellekin, koska halusin kaikille samanlaiset myssyt, ja koska norjalainen ei ole hänen päähänsä istunut yhtä hyvin kuin isosiskojen. Lisäsin vain icord-tekniikalla neulotut kiinnitysnauhat korvaläppiin.

Koko sarja elämäni sulostuttajia.

Kaikkiin myssyihin laskin silmukkamäärät uudelleen, koska lankani oli hieman ohjeen suositusta ohuempaa. Neuloin myssyt myös reilusti pidemmiksi kuin alkuperäisessä ohjeessa, koska halusin niihin tuollaiset keijukaismaiset hiipat.

Ihana yksinäisyys

Malli/Pattern: Happy solitude by Veera Välimäki  

Lanka/Yarn: Cascade 128 (Harvest orange)

Puikot/Needles: 8mm

Viime talvena myyntiin tulleessa Book of Gray -kokoelmassa on ristiriitoja herättäviä malleja. Yksinkertaisesti en tiedä pidänkö niistä vai en. Yksi sellainen on tämä muhkea kauluri. Minun on ylipäätään ollut vaikea suhtautua näihin kaulureihin ja tuubeihin, jotka ovat olleet viime talvien trendiasusteita : Ohut kerros villaa kaulalla tuntuu ajatuksena liian heppoiselta. Monet mallit taas tuntuvat olevan liian löysiä tai muhkeus on kiedottu takin päälle jonnekin kaulan ja hartioiden väliin. Minusta taas villan on oltava tiiviisti ihoa vasten lämmittääkseen. Siksi pidän enemmän huiveista, jotka voi kietoa juuri niin löyhästi tai tiukasti kuin haluaa.  

Huomatkaa tämä tahaton värien yhteensointuvuus...

Tämä malli näytti ihan liian muhkealta, ja mallineulekin oudolta. Neuloessani tykästyin kuitenkin mallineuleeseen kovasti, se onkin aika hauska! Ohjeen suosituslanka Dropsin Eskimo on hieman paksumpaa kuin valitsemani, ja siksi kaulurini tuntuu olevan kokoa lapsi. Joten lapsen käyttöön se päätyi. Toiseen lankaan päädyin, koska en oikein pidä Eskimosta: se on niin paksua ja painavaa, ja valmiista neuloksesta tulee jotenkin kankea. Vaikka ajatus kaulurista vaatii vielä totuttelua malli jäi sen verran kaivelemaan, että mietin, neuloisko kuitenkin samanlaisen itsellekin. Vaikka siitä Eskimosta, ellen muuta keksi.  

Napit löytyivät omasta varastosta. Tykkään näistä puisista kukkanapeista kovasti. Niin kovasti, että olen ostanut niitä aina törmätessäni niihin jossain, minkä seurauksena omistan niitä epämääräisen laajan kokoelman joka sisältää kolmea eri kokoa samannäköisiä nappeja. Kaikki tietenkin saman värisiä.  

Kaapeleita ja alpakkaa

Malli/Pattern: Slouchy bubbles by tshep 

Lanka/Yarn: Rowan Creative Focus Worsted

Puikot/Needles: 5mm

Halusin kokeilla tätä hurmaavan harmaata alpakkasekoitetta, ja neuloin pipon. Lanka on ihanaa, niissä rajoissa, ettei alpakka edelleenkään oikein kolahda minulle. Tykkään siitä silti, vaikka muistakin keriä hypisteltyäni en ehkä haluaisi neuloa muuta kuin tätä harmaata. Ehkä vielä neulonkin. Tämä pipo adoptoitiin parempaan päähän heti kun erehdyin ääneen miettimään sen kohtaloa. Ja hyvä näin. Ne, jotka ovat ohjeeseen tutustuneet tietävät, että suunnittelija on pipon hieman erinäköiseksi tarkoittanut. Mies pukee sen perinteisemmin, kääntää resorin kaksinkerroin. Kieltämättä se toimii näinkin eikä näytä ollenkaan hullummalta. Ja on kuulemma lämmin!

Pipon kaapelointi oli hieman kimurantti. Muistelen tehneeni kovasti samannäköistä palmikkoa hieman selkeämmällä ohjeella. Eli enpä taida neuloa tätä uudelleen, vaikka omasta löysästä palmikkopiposta haaveilenkin. Tupsulla. Tupsu tosin peittäisi kivasti päälakikavennuksen, joka ei mielestäni ole erityisen taidokas. Tai ehkä olen vaan liian hyvään tottunut.

Opettavainen projekti

Malli/Pattern: Cria by Ysolda Teague  

Lanka/Yarn: Tosh merino light (tern)

Puikot/Needles: 3,5mm

Enpä ole tainnut koskaan tehdä minkään langan eteen yhtä kovasti töitä! Ensimmäisen onnettoman purettuani halusin neuloa jonkin tuiki tavallisen, yksinkertaisen mallin. Ja päädyin Criaan, joka ei oikeastaan ole - simppelistä näöstään huolimatta - erityisen tavallinen. Nyt ei mennyt ihan yhtä pahasti metsään, joskaan aivan napakymppi ei tämäkään neule ole. Mutta se oli hauska neulottava, ja mikä parasta, monilla tavoin opettavainen projekti.

Teknisesti uutta oli se, että Cria neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Malli ei kuitenkaan ole perinteinen raglanneule, vaan siinä on "istutetut hihat", jotka syntyvät siten että olkakappaleet neulotaan ensin, ja niiden reunasta poimitaan silmukat etu- ja takakappaleisiin sekä hihoihin.   

Little red in the city jäi muhimaan mieleeni Prosessineulojan kirjoitettua siitä. Hankin kirjan käsiini ja olin aivan myyty! Kirja on visuaalisesti miellyttävä, siinä on useita toteuttamiskelpoisia neuleita ja paljon asiaa neuleen muokkaamisesta omalle vartalolle sopivaksi. Teinkin virheen siinä, että neuloin Crian oikeastaan ilman muokkauksia. Harkitsin meijeriosaston laajentamista mutta mittojen mukaan rinnanympäryksen piti olla riittävä. Ympärysmitta onkin sopiva, mutta siitä huolimatta neule tuntuu jotenkin kittanalta, hieman lyhyeltä. Hm. Minusta tuntuu nykyään aika usein siltä: mikään alle mekkomittainen ei tunnu riittävän. Aikani ihmeteltyäni totesin sen johtuvan luultavimmin siitä, että neuleen etuhelma nousee ylöspäin siinä, missä takahelmaan jää muutama laskos. Olisi siis ehkä kuitenkin ollut paikallaan neuloa lisämittaa etukappaleisiin, toisin sanoen muotoilla rintalaskokset lyhennetyin kerroksin kainaloiden alapuolella. Mitä en ole koskaan tehnyt, mutta aion opetella. Neuleeni kaula-aukosta tuli myös laajempi kuin kirjan mallineuleissa, enkä ole ihan vakuuttunut hartioidenkaan istuvuudesta.       

Joten omasta kehostani opin: en enää ihmettele, miksi kaupoista ei tahdo löytyä istuvia vaatteita. Itse tehdessäkään se koon valitseminen ei vain ole niin simppeliä kuin aikana ennen lapsia, jolloin neuloin vain ympärysmitan mukaan ja valmis vaate laskeutui kaidan varren yli ilman pahempia ongelmia. Rinnanympäryksen perusteella neulon todennäköisesti hartioista ja selästä liian suuren neuleen. Parempi saattaisi tulla kokoa pienemmästä, mutta rinnan kohdalta tilavammasta neuleesta. Lisäksi vyötärölinjan on oltava kohdillaan. Cria on kevyesti a-linjainen, mikä on ihan ok, mutta vyötärömuotoillussa mallissa muotoilujen paikat kannattanee katsoa tarkkaan.

Takissa on julmettu määrä nappeja (ja kirjassa muuten minulle uusi tekniikka siistien napinläpien tekemiseen; aion käyttää sitä vastakin). Hihansuut napittamalla vältetään ainaoikeassa neuleessa kerroksen vaihtumiskohtaan syntyvä "sauma". Kauniitkin hihansuunapit ovat, mutta niiden käytännöllisyydestä en ole vakuuttunut. Ne tarttuvat melko helposti kiinni milloin mihinkin. Ja esimerkiksi nyt kirjoittaessa ropisevat pöydän pintaan. Mallissa on optio myös lyhythihaiseen versioon. Arvatkaa poltteleeko... en ole satavarma lankavalinnastanikaan, joten olisi kiva kokeilla tätä jostain toisesta langasta. Vaikkapa vain kolmella napilla. Omin muokkauksin.    

Ja löytyyhän tästä postauksesta vielä yksi Pipakin, lanka myös tosh lightiä värissä 'calligraphy'.  

Pipapää

Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki (Leikkipuistoneuleista)

Lanka/Yarn: BC Garn Semilla DK 

Puikot/Needles: 3,5mm

Olen ehtinyt neuloa pipan jo neljä kertaa, mikä tarkoittaa kolmea valmistunutta myssyä. Tässä yksi niistä. Kohta kolmivuotissynttäreitään juhlivalle valitsin nelivuotiaan koon. Kasvunvaraa ei taaskaan jäänyt. Voiko syynä olla vain se, että pikaistuksissa sujutin koko myssäkän samoilla puikoilla (ohjeessa resorin jälkeen vaihdetaan nelosiin)? Ja tartteeko edes sanoa, ettei oikeastaan kauheasti harmita? Onhan noita käyttäjiä kasvamassa, ja onhan minulla ne kaksikymmentä pipo-ohjetta odottamassa... Ja ravelry pukkaa lisää enempi kuin neuloa ehtii!   

Tältä näyttää pipan takaosa. Mallikuvissa myssy roikkuu rennosti takaraivolla, jolloin kerrosten vaihtumiskohtaan jäävä saumantapainen jää melko hyvin piiloon. Koska neiti kuitenkin haluaa kiskaista pipan silmille, se jää tässä versiossa näkyviin. Sen näkyminen minua hieman häiritseekin, samoin lyhennettyjen kerrosten muodostamat kuviot. Myssy on kuitenkin kivan mallinen, ja istuu mukavasti näinkin pidettynä. 

Olen myös tyytyväinen siihen, että sain ratkaistua reikäongelman, joka on vaivannut aina, kun otan lyhennetyt kerrokset kiinni nurjalla kerroksella: Nostin edellisen kerroksen silmukan puikolle ja neuloiin sen yhteen kiedotun silmukan kanssa samaan tapaan kuin jogles jog -tekniikassa. Se tepsi! Ainakin riittävän hyvin: Semilla hukutti nämä kohdat kauniisti. Omaan pipaan käyttämäni Cascaden kanssa homma ei sitten toiminutkaan ihan yhtä siististi, mutta reiät sain eliminoitua senkin kanssa.

Innostuin hieman koristelemaankin. Nappi pussista jonka mies taannoin toi SA-kaupasta. Jostain syystä pidän näistä napeista kovasti.

Kuplia

Eilen oli hieno päivä. Liekö syksyn viimeisiä tätä hupia. Meillä odotetaan jo kovasti lunta.

Vielä kerran Wurm. Ihan vain värien takia. Kaulassa baktuksen tyyppinen tekele Jaipur Silk Finosta. Raidoittui kauniisti ainaoikealla.

Taisin Harmaata arkea -blogin kommenteissa kehua Step -sukkalankaa kestävyydestään. Minulla on tällaiset rumasukat kyseisestä langasta. Ja ne vaan kestää ja kestää, vaikka käytettyä tulee kun kaikki muut on kävelty puhki.

(Blogger halusi jostain syystä väkisin kääntää kuvan kyljelleen. En tiedä miksi.)   

Whisper

Malli/Pattern: Whisper Cardigan by Hannah Fettig

Lanka/Yarn: Fleece Artist Sea Wool (ruby)

Puikot/Needles: ...oisko olleet kolmoset...  

Taisin lupailla kuvia Whisperistäni jo aikaa sitten. Mutta kun. Tästä nyt tuli sellainen nolojen tunnustusten neulomus, etten tiedä mitä oikein kirjoittaisi. Paitsi vali vali, eikä se ole kivaa.

Lanka on marinoitunut hyvän aikaa sopivaa mallia odottamassa. Oli varattuna kourallinen pieniä, sävyyn sopivia upeita nappejakin. Sitten päätin tehdä napittoman mallin. Joka ei istu, kurjuus sentään. Eli nyt niitä tunnustuksia: Resoriin taisin poimia liian vähän silmukoita, ja neule hieman kiristää kainaloista. Keskiselän valesauma taas ei ole mielestäni erityisen kaunis joten jätin sen pois. Vaikka käsialani ei mielestäni ole erityisen löysää, saumaa olisi kai tarvittu ryhdistämään selkämystä, koska nyt se löpsöttää korkeussuunnassa. En ole aivan tyytyväinen helmassa ja hihansuissa tekemiini ratkaisuihin, ja hihatkin olisi ollut järkevämpi neuloa pyörönä. Nyt niiden saumat erottuvat rumasti. Mutta kun erehdyin aloittamaan tämän "simppelinä reissuneuleena" jäivät nuo hifistelyt pois.

Päättelyt on tietenkin niin, ettei purkamismahdollisuutta ole. Lisäksi neuleeseen upposi kaikki kolme vyyhtiäni pienen pientä nöttöstä lukuunottamatta, joten esimerkiksi resorin neulominen hieman suuremmalla silmukkamäärällä tuskin onnistuisikaan. Tässä neulomuksessa ei siis juuri kehuttavaa ole, ja jäänee käyttämättä. Mietinkin, antaisiko mallille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Lanka-arkusta löytyisi riittävä määrä alkuperäisessä ohjeessa suositeltua Malabrigon pitsivahvuista. Mutta olen pahasti kahden vaiheilla. Onneksi Malabrigoni on sen väristä, ettei siihen parane tarttuakaanen kevättä. On aikaa miettiä.