torstai 12. huhtikuuta 2012

Epävarmuutta

Monen pipon jälkeen aloin jo kaivata isompaa neuletyötä, mutta mikään ei tahtonut innostaa. Kun innostus sitten osui kohdalle yhteensopivien malli- ja lankaideoiden muodossa tarrasin kiinni kaksin käsin. Se on niin ihanaa, etenkin kun tahtoo nykyään olla niin harvinaista. Innoissani en jaksanut vyyhdinpurkajaakaan viritellä (sopivin kiinnitysalusta on Black&Dekcerin työpöytä, joka taitaa olla varastossa muuton jäljiltä). Vyyhti vaan sitterin selkänojan ympärille ja käsipelillä kerälle!


Lankana BC Garnin Soft Silk, jonka väri taas niin outo ja siksi oikein kutkuttava. Nurjalla puolella Soft Silk luo ihanan räsymattomaisen vaikutelman. On melkein valitettavaa, että Atelier on sileää neuletta, niin hienolta tuo nurja pinta näyttää. Nurjalla käsialan epätasaisuuskaan ei niin haittaa. Lanka on sen verran rouheaa, että sen neulominen on paitsi hieman epämiellyttävää, myös hankalaa. Lopputulos kuitenkin maksaa vaivan, sillä valmis blokattu neulos on tunnultaan aivan toista maata.



Onneksi en innostuksissani kiskaissut itseäni pikavauhtia peppu eellä puuhun, vaan muistin hyvissä ajoin viime kesäisen: softsilkillä on taipumus venähtää reilusti blokkauksen yhteydessä. Tein mallitilkun, blokkasin sen, laskeskelin hieman, vaihdoin pienempiin puikkoihin, enkä todellakaan ole varma siitä, mitä tulen saamaan. Joten peukut pystyyn! Luotan siihen, että neule venähtää hieman kuten mallitilkullekin kävi, mutta puikoilla oleva neule poikkeaa mitoiltaan sen verran toivotusta lopputuloksesta, että hiukkasen hirvittää.


Olisikohan vyyhtien kastelusta ollut mitään apua? Järkeni sanoo, että jos kuitu on altis venähtämään, sen voisi käsitellä ennen neulomista, kuten kankaat esikutistetaan ennen ompelua. Mutta muistelen sitäkin kokeilleeni hamppulangalle, joka kuitenkin kutistui (edit. siis venähti) vasta valmiina neuleena. (Siis valmiina mallitilkkuna. Kyseisten lankojen ja taannoin niistä aloittamani tunikan sijainti on kerta kaikkiaan hämärän peitossa. Edes muutossa ne eivät kaivautuneet piilostaan vaikka pidin silmät auki ihan niiden varalta).   

5 kommenttia:

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

vau mikä lanka! Aterileriin sopii varmasti hienosti, paremmin kuin oma jemma-Woolini. Kuulostaa siltä että elät jännittäviä aikoja :-)
Mallitilkun kostuttaminen on ainoa varma keino tietää miten valmis neulos käyttäytyy, jos vyötteessä ei ole erikseen kehoitettu en usko että langan etukäteen peseminen auttaisi asiaan.

Maritta kirjoitti...

On kyllä vallan kaunis lanka! Väri on niin ihana että :) Pidän peukkuja että lopputulos on sopiva.

Minna kirjoitti...

Mari, jännittäviä aikoja elän juu :) Olet varmaan oikeassa mallitilkun suhteen. Mutta olisi kiva, jos olisi jokin oikotie.

Maritta, lanka on. Kiitos peukutuksista, jotenkin tuntuu että tuurille ois tarvetta.

Mertsu kirjoitti...

Kaunis neule tulossa! Ikäviä tuollaiset yllätyslangat. Mulle kävi vähän sama erään soijalangan kanssa, mutta se venähti vasta käytössä. :/

Minna kirjoitti...

Mertsu, ikäviä ovat. Toisaalta on mukava tietää mitä on odotettavissa, mutta harmittaa silti, kun nuo eivät välttämättä käyttäydy isompana painavampana kappaleena samalla tavalla kuin isohkonakaan mallitilkkuna. Mutta saapahan jännitystä elämään :)

Toisaalta tuli mieleen tuosta käytössä venähtäneestä soijalangasta, että edullisesti ostetuille puuvillaneuleille se on tyypillistä. Mulla on aiankin ollut sellaisia iso liuta joskus nuoruudessa. Sen vuoksi minusta on kai himoneuloja tullutkin.