Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulomaanikon tunnustuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulomaanikon tunnustuksia. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Seitsemän satunnaista

Sain kirahvilasta tunnustuksen, vai oisko tää haaste? Siihen kuuluu kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestään. Kiitos Kati! Olo on ollut viime aikoina vähän surkea ja haluton, joten yritin miettiä kivoja asioita. Yllättäen keksin melko materialistisia.

  1. Tykkään maatuskoista, kärpässienistä, linnuista, pöllöistä ja leppäkertuista. Ja pilkuista, raidoista ja paksusta pellavasta.  
  2. Tykkään myös pilvisistä kesäpäivistä, joita on tänä kesänä vielä riittänyt.
  3. Lempivuodenaikani taitaa kuitenkin olla syksy. Elokuusta aina siihen saakka, kun tulee sateista ja harmaata. Sen jälkeen alan odottaa ensilunta.
  4. Haaveilen täydellisestä käsilaukusta, johon mahtuu puoli elämää.    
  5. Ja siitä, että ehtisin ja jaksaisin taas pitää huolta itsestänikin. Pitkään se on tuntunut elämäntilanteesta johtuen lähes mahdottomalta.  
  6. Yksi asia, jonka voisin tehdä tässäkin tilanteessa olisi vaihtaa kahvi teehen. Juon aika paljon kahvia.
  7.  Tänään on hyvä arkipäivä; siitä harvinainen, että olemme koko perhe kotona.

Haasteeseen kuuluu myös jakaa sitä eteenpäin.


Olkaa hyvä!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Väripilkkuja




Toinen tuli vastaan romukaup vanhan tavaran liikkeessä, toinen puskassa koiran pissityskävelyllä.

Keltainen on ok pieninä annoksina muttei omissa vaatteissa. Paitsi jos innostun ompelemaan haaveilemani hameen mustakeltaisesta räsymatosta. Tyttären huoneeseen yöpöydäksi tuoli on kuitenkin ihan passeli. Ja hei, tässä voi istuakin! tuumasi kolmevuotias tohkeissaan.

Ja ainahan sen voi maalata jos siltä tuntuu.



 
Melkein puhki ruostunut, pohjastaan kuperaksi vääntynyt emalimuki olisi kuntonsa puolesta roskiskamaa. Mutta tuo väri! Jos satut tietämään, mistä langasta löytyisi tuollainen vanhanemalinsininen sävy, niin jätä vinkki kommenttiboksiin. Tää haluais neuloa jotain sellaista.

 

torstai 12. huhtikuuta 2012

Epävarmuutta

Monen pipon jälkeen aloin jo kaivata isompaa neuletyötä, mutta mikään ei tahtonut innostaa. Kun innostus sitten osui kohdalle yhteensopivien malli- ja lankaideoiden muodossa tarrasin kiinni kaksin käsin. Se on niin ihanaa, etenkin kun tahtoo nykyään olla niin harvinaista. Innoissani en jaksanut vyyhdinpurkajaakaan viritellä (sopivin kiinnitysalusta on Black&Dekcerin työpöytä, joka taitaa olla varastossa muuton jäljiltä). Vyyhti vaan sitterin selkänojan ympärille ja käsipelillä kerälle!


Lankana BC Garnin Soft Silk, jonka väri taas niin outo ja siksi oikein kutkuttava. Nurjalla puolella Soft Silk luo ihanan räsymattomaisen vaikutelman. On melkein valitettavaa, että Atelier on sileää neuletta, niin hienolta tuo nurja pinta näyttää. Nurjalla käsialan epätasaisuuskaan ei niin haittaa. Lanka on sen verran rouheaa, että sen neulominen on paitsi hieman epämiellyttävää, myös hankalaa. Lopputulos kuitenkin maksaa vaivan, sillä valmis blokattu neulos on tunnultaan aivan toista maata.



Onneksi en innostuksissani kiskaissut itseäni pikavauhtia peppu eellä puuhun, vaan muistin hyvissä ajoin viime kesäisen: softsilkillä on taipumus venähtää reilusti blokkauksen yhteydessä. Tein mallitilkun, blokkasin sen, laskeskelin hieman, vaihdoin pienempiin puikkoihin, enkä todellakaan ole varma siitä, mitä tulen saamaan. Joten peukut pystyyn! Luotan siihen, että neule venähtää hieman kuten mallitilkullekin kävi, mutta puikoilla oleva neule poikkeaa mitoiltaan sen verran toivotusta lopputuloksesta, että hiukkasen hirvittää.


Olisikohan vyyhtien kastelusta ollut mitään apua? Järkeni sanoo, että jos kuitu on altis venähtämään, sen voisi käsitellä ennen neulomista, kuten kankaat esikutistetaan ennen ompelua. Mutta muistelen sitäkin kokeilleeni hamppulangalle, joka kuitenkin kutistui (edit. siis venähti) vasta valmiina neuleena. (Siis valmiina mallitilkkuna. Kyseisten lankojen ja taannoin niistä aloittamani tunikan sijainti on kerta kaikkiaan hämärän peitossa. Edes muutossa ne eivät kaivautuneet piilostaan vaikka pidin silmät auki ihan niiden varalta).   

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Pitäisikö sittenkin tehdä Baktus




Juuri sellainen aurinkoinen kevätpäivä, joka pistää tuijottamaan ilmassa leijuvia pölyhiukkasia ja tuskailemaan siivottomuutta. Karkkipäivä. Aloitin Abrazon: mietin, riittääkö lanka, ja valitsinko sittenkään oikean mallin. Saa nähdä ryhdynkö purkamaan vielä.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Paras joululahja





Olen pitkään haaveillut tällaisesta! Ja niin kaiketi puolisonikin, joka on joutunut toimittamaan kerinpuun virkaa, sillä häneltä lahjan sain. Sitähän piti päästä heti kokeilemaan! Vaikka emme edes ole kotona, vaan mummulassa joulun vietossa, eli en voinut purkaa seuraavan villatakkiprojektin lankoja. Esikoinenkin halusi osallistua. Kerimme kaksi vyyhtiä paksumpaa merinoa ja yhden sukkalangan, jotka otin mukaan hätävaraksi. Jos vaikka sattuisin kaipaamaan tekemistä. Miehen ilme oli sanoinkuvaamaton: "Miten paljon sulla on sitä mukana...?!"  

(Tänään käly toi kirkolta vielä kerän seiskaveikkaa, koska olipakkosaada juuri sitä väriä joka hätävaralangoista puuttui...)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Lankalapset


Esikoinen kertoi sadun noidasta, joka kaappasi viisi lasta ja muutti heidät lankakeriksi. Lapset - siis lankakerät - onnistuivat karkaamaan takaisin äitinsä luo, joka teki noidan kanssa sopimuksen: sinä saat omasi niin minä saan omani. Noita vei viisi lankakerää kotiinsa, mutta noidan harmiksi ne olivatkin ihan tavallisia lankakeriä.

Satua on kuulemma luettu päiväkodissa. Mutta puikkoja kilistelevä noita-akk äiti tuntee silti piston omassatunnossaan ja toivoo, ettei olisi koskaan kuullutkaan psykologiasta.