Näytetään tekstit, joissa on tunniste syötäviä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syötäviä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Mysliä ja pannulaput


Ennen muuttoa ajattelin pienentää lankavarstoja ja virkkasin pari pannulappua paksusta Cascaden Chunkysta. Täytyy myöntää, etten oikein osaa virkkaamisesta tekemisenä innostua. Johtuu ehkä siitäkin, etten oikein taida sitä.

Pitkään on tehnyt mieli leipoa, mutten ole jaksanut, joten vähän kuin korvikkeeksi tein mysliä:
  • kaurahiutaleita (ja vähän neljänviljan)
  • seesaminsiemeniä
  • auringonkukansiemeniä
  • vähän kurpitsansiemeniä 
  • cashewpähkinöitä
  • hunajaa vain lusikallinen, ja neitsytkookosöljyä  
  • mausteeksi rusinoita (tykkään luomurusinoiden mausta) ja kuivattua ananasta
Ohjeen olen joskus löytänyt aikapäiviä sitten Kempparista (sieltä se vieläkin löytynee, jos etsiä jaksaa), mutta nykyään sovellan muussakin ruuanlaitossa käypästä metodia: ulkomuistista ja näppituntumalla. "Yllättäen" siitä tulee aina erilaista. Tällä kertaa jotenkin totista maultaan. Johtuisiko siitä, että laitoin hunajaa tavallista vähemmän. Tai kurpitsansiemenistä. En oikein tiedä pidänkö niistä vai en.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Toimintaterapiaa




Puikoilla on jotain ihanaa ja innostavaa. Tytärten kanssa olemme kuitenkin viettäneet viikkoa mummulassa. Neulominen on jäänyt vähemmälle, muttei se haittaa. Olen saanut oppia, lepoa, terapiaa. Perunoiden lisäksi olen kerännyt puolukoita, kanttarelleja ja karvarouskuja. Marjametsässä olen ollut ennenkin, mutta sienessä en koskaan; koska tunnistan varmasti sen ainoan, mitä ei kerätä saa. Käly neuvoi paikat ja opasti tunnistamisessa. Yhtenä iltana poimin melkein ämpärillisen kanttarelleja. Seuraavana päivänä samoiltiin hieman eri apajilla lasten kera. Maitokärrykyydistä huolimatta heillä oli tylsää.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Perunannostossa








Keväällä istutin perunoita ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt oli ensimmäistä kertaa mukana sadon korjuussa. Näissä kuvissa tehdään ruokaa itse, paljon syvemmässä merkityksessä kuin mitä ilmaisulla tavallisesti tarkoitetaan. Kaupassa käväistessä hämärtyy helposti tietoisuus niin ruuan alkuperästä kuin siitä, mitä se yksinkertaisimmillaan on. Tässä suhteessa koen itseni jotenkin menetetyksi tapaukseksi, mutta olen onnellinen siitä, että lapsillani on mahdollisuus kokemuksen kautta sisäistää jotain, mitä harva meistä nykyään enää tietää. Kiitos rakkaillemme halusta asennekasvattaa heitä (ja minua siinä sivussa).

maanantai 18. lokakuuta 2010

Puolukkahillo



Mies keitti. Ja teki kaalilaatikkoa. Tunnen oloni aika hemmotelluksi.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Lomatuomisia


Vastavalmistunut neuletakki.



Nelivuotiaan mielestä hyvä vitsi: Miksi Tikun nokka on punainen? Koska Taku paistoi tikun nokassa makkaraa.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Sateisempi päivä




Lomalla on joskus raskasta olla. Helteiden jälkeen edes ukkoskuurot eivät helpota, vaan ilma on yhtä painostava kuin aiemminkin. Koira pelkäsi. Minä hämmästyksekseni en. Laitoin eilisiltana keräämiäni mustaherukan lehtiä kuivumaan apen tekemälle kehikolle. Teetä toivon niistä saavani.  

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Mutu-keittiötä

Edellisen postaukseni reseptiä kyseltiin, joten tässä:

  • liotin 1½dl tummaa soijarouhetta kolmessa desissä kasvislientä (olisi kannattanut tuplata soijan ja veden määrä tai puolittaa liemikuutio, tuli nimittäin aika suolaista)
  • freesasin oliiviöljyssä liotettua soijarouhetta ja sipulin
  • lisäsin puolen tusinaa aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna, hieman tomaattipyrettä sekä yhden murskatun, kuivatun chilin
  • hauduttelin hetken miedolla lämmöllä, sitten sekaan hieman suolaa, pippuria ja yrttejä (tällä kertaa tuoretta basilikaa)
  • (tällä kertaa lisäsin myös kesäkurpitsan puolikkaista kovertamani sisuksen täytteeseen)
  • maun tarkistuksen jälkeen täyte on valmista paprikojen ja kesäkurpitsojen sisään, pizzan päälle, pastakastikkeen pohjaksi, makaroonilaatikkoon lisättäväksi tms.
Laitan ruokaa siis aika summittaisesti. Reseptien käyttö tuntuu vaikealta, vaikka olen viimeisen vuoden aikana hankkinut uusia keittokirjoja ja etsinyt ohjeita netistäkin. Ei ole sattumaa, että uudet kirjani ovat kasviskeittokirjoja. Pikemminkin vaihtelun halua.  

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Koe keittiössä


Onnistuin tekemään soirarouheesta jotain syömäkelpoista. Aiemmat kokeiluni eivät ole päättyneet yhtä hyvin. Aika kivaa että viitsin vielä yrittää, hyristelee hän tyytyväisenä.

torstai 4. helmikuuta 2010

Kiitoksia kokille



Kotiäitiys on joskus kovin turhauttavaa. Pienestä pitää itseään kiitellä, jos haluaa tunnustusta saada. Toteanpa siis onnistuneeni kerrankin uuden reseptin kanssa. Niinpä perhe jätti tällä kertaa syömättä juustoiset juurespihvit, joiden resepti löytyi uusimmasta Kodin Kuvalehdestä, ihan henkilökohtaisten mieltymystensä, ei pohjaanpalamisen tai jonkin muun ruuanlaittofiaskon vuoksi. Tulin jopa sinuiksi melko uuden valurautapannumme kanssa, vaikka ehdin jo luulla ettemme koskaan löydäkään yhteistä rytmiä. Mutta ehkä valurautapannut ovat siinä suhteessa hieman hitaasti lämpiäviä tyyppejä?

torstai 19. marraskuuta 2009

Keittiössä


Keittiössä alkoi hieman yllättäen alkoi pieni remontti. Mutta tuskin on yllätys, ettei kaikki sujunut ihan niin kuin suunniteltu oli. Tai ainakin minulla on sellainen tuntuma, että remonttia tehdessä yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Joten puolen päivän pintaviilaus venyi, ja pakoilimme remonttipölyä useamman päivän. Hyvä projekti silti. Yksi seinäkin kaatui, ja nyt keittiöön mahtuu ruokapöytä, mikä tekee minut melkoisen onnelliseksi.

Tänään sitten siivottiin kaappeja. Tehtiin pizzaa, suunniteltiin leipomisia, kun siihen nyt on kunnolla tilaakin. Maisteltiin kuivakaapista löytyneet pussinpohjat: kuivattuja mansikoita, cashew-pähkinöitä ja pistaasinsydämiä. Kolmevuotias ei oikeasti syönyt, halusi vain valokuvattavaksi.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Urbaani puutarha


Vuokra-asujan puutarha on melko pieni ja sijaitsee kaukana maan muhevasta mullasta. Onneksi parvekepuutarhaankin voi mennä piknikille, paremman puutteessa. (Kunhan saadaan kesä ja lämpimät retkeillään varmasti jonnekin kauemmas!)


Tärkeintä kuitenkin ovat oikeanlaiset välineet (retkellähän ei koskaan syödä posliinista) ja eväät. Täytettyjä rieskarullia, joita on tehtävä toistekin. Kuvassa seesaminsiemenillä maustettuja pikkuleipiä, jotka Tuija Ruuskan kirjassa Aurinkomaa ovat kylläkin unikkokeksejä, ja ovat kuulemani mukaan "todella hevkullisia". Oi lasten kielenkäyttöä!