Keväällä istutin perunoita ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt oli ensimmäistä kertaa mukana sadon korjuussa. Näissä kuvissa tehdään ruokaa itse, paljon syvemmässä merkityksessä kuin mitä ilmaisulla tavallisesti tarkoitetaan. Kaupassa käväistessä hämärtyy helposti tietoisuus niin ruuan alkuperästä kuin siitä, mitä se yksinkertaisimmillaan on. Tässä suhteessa koen itseni jotenkin menetetyksi tapaukseksi, mutta olen onnellinen siitä, että lapsillani on mahdollisuus kokemuksen kautta sisäistää jotain, mitä harva meistä nykyään enää tietää. Kiitos rakkaillemme halusta asennekasvattaa heitä (ja minua siinä sivussa).
2 kommenttia:
hyvä puheenvuoro! ja hienoja perunoita.
Meilläkin korjattiin eilen perunaa, tosin ihan vaan lapion avulla pienemmässä mittakaavassa. Oman maan peruna maistuu paremmalta :)
Lähetä kommentti