lauantai 31. joulukuuta 2011

Möröt ja tyttäret


Esikoistytär rakenteli lumiukon. Apuna joku mörkö, joka ei tässä koeta piilotella kameralta, vaan suojautua navakalta tuulelta ja räntäräiskäleiltä. 


 Vaikka itse kaipaan kuulaita pakkaspäiviä, on suojasäässä puolensa. Vain sellaisina päivinä saa aikaiseksi tällaisia tyyppejä. Oikein mainio tyyppi siitä tulikin!   


Vuodenvaihteen kunniaksi ulkoillaan vielä hieman ja poksautellaan muutama raketti. Sellaisistakin jutuista ne innostuvat, möröt ja tyttäret.   

Hyvää uutta vuotta!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Paras joululahja





Olen pitkään haaveillut tällaisesta! Ja niin kaiketi puolisonikin, joka on joutunut toimittamaan kerinpuun virkaa, sillä häneltä lahjan sain. Sitähän piti päästä heti kokeilemaan! Vaikka emme edes ole kotona, vaan mummulassa joulun vietossa, eli en voinut purkaa seuraavan villatakkiprojektin lankoja. Esikoinenkin halusi osallistua. Kerimme kaksi vyyhtiä paksumpaa merinoa ja yhden sukkalangan, jotka otin mukaan hätävaraksi. Jos vaikka sattuisin kaipaamaan tekemistä. Miehen ilme oli sanoinkuvaamaton: "Miten paljon sulla on sitä mukana...?!"  

(Tänään käly toi kirkolta vielä kerän seiskaveikkaa, koska olipakkosaada juuri sitä väriä joka hätävaralangoista puuttui...)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Paperienkelit




Nämä tulisi kuvata jossain vaaleassa, eteerisessä ympäristössä. Mutta kuvattiin meillä. Paperisia enkeleitä lempiputiikista. Alunperin ajattelin käyttää näitä joulukortteina, mutta erään illan kuluksi askartelimme enkelit tyttöjen kanssa oman kodin somisteeksi. Ne vain paineltiin irti arkeistaan ja taiteltiin hameosa kartioksi. Ei ihan mene itse tehdyn kategoriaan mielestäni. Mutta suloisia ovat.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kuusia ja kynttilöitä

Kolmevuotiaan näkemys mansikasta. Tyhmä äiti luuli sitä joulukuuseksi ja laittoi sen esille ylösalaisin.
Viikko on ollut pitkä ja poikkeuksellisen raskas. Esikoisen harrastus vaati: pienellä kuorolaisella oli ensimmäiset esiintymisensä. Mies teki pitkiä päiviä ja oli työmatkalla useamman yön yli. Ja sitten tietenkin joulu...

Viisivuotiaan joulukuuset.
Se tarkoitti tiiviitä aikatauluja, huonosti nukuttuja öitä, aikaisia aamuherätyksiä ja pitkiä kävelymatkoja. Lasten päiväkoti sijaitsee kaukana ja bussiyhteydet sinne ovat luvattoman heikot, joten sain tahtomattani aimo annoksen hyötyliikuntaa niinä päivinä jolloin tytöt olivat hoidossa. Yleensä rentoudun neulomalla, mutta nyt olin niin poikki etten jaksanut tarttua puikkoihin. Joulukortit jäivät laittamatta. Loppuviikosta harmitti ihan tosissaan. Vaikka yhteistyö lasten kanssa pelasi kiitettävästi, kolme pientä lasta ja koira kerrostalossa yhden aikuisen kontolla teettävät. Joten pyydän anteeksi, suku ja tuttavat! Mielessä olette olleet, vaikkei posti meiltä joulutervehdystä tänä vuonna toisikaan.

Mehiläisvahakynttilöitä.
Viikolla osallistuimme taloyhtiön pikkujouluihin. Ei ollut sitä suunnitellut, mutta tyttäret innostuivat ajatuksesta ja tuumin sen olevan hyvää ohjelmaa illaksi. Paikalla oli meidän lisäksemme vain eräs toinen perhe. Ja glögiä,  karjalanpiirakoita, joulutorttuja ja mehiläisvahaa kynttilöiden pyörittelyyn. Ylläolevista keltaiset ovat minun tekemiäni. Punaiset, tiukkaan käännetyt mallikappaleet lahjoitti naapuri, jolle kynttilöiden teko oli ilmeisen tuttua puuhaa. Sain myös odottamatonta naapuriapua pesueeni hoitamisessa. Ja hyvän mielen. Seuraavana iltana sytytin joulukynttilän ensimmäistä kertaa meidänkin keittiössä.  

tiistai 13. joulukuuta 2011

Pikkuinen tonttu hyppeli näin

Esikoisen askartelu parin vuoden takaa. Ennen meille tuloaan säilöi
helmansa alla pieniä yllätyksiä päiväkerholaisille.

Saisi hypellä tännekin päin. Ja tuoda muassaan iloista joulumieltä ja vaikka lunta ja pikkupakkasen. Niistä on ollut vajausta viime aikoina. Edes lasten joulunodotus ja ei riitä virittämään minua oikeaan tunnelmaan.

Tänään puhelimeni kuitenkin kilahti, ja vannon, että näin punaisen hiippalakin vilahtavan rännän ja loskan keskellä. Kyseessä on ketjukirje, ja mokomat ketjut taitavat yleensä katketa minun kohdallani. Tämän haluan kuitenkin jakaa. Tuokoon se joulumieltä ja nostattakoon hymyn jokaisen ihanan immeisen huulille!

Rakhain tonttu: prouva joka lukkee tätä on ankara,
ihana ja vahva ja mie piän hänestä valtavasti.
Helepi häntä että hän saa ellää elämänsä täysilä.
Pyyän että sie autat häntä keventämhään ootuksia ittelthään.
Anna hänen vallaista tilansa, semmonen aurinko ko hän on.
Suojele häntä aina. Nosta sillon ko hän sitä tarttee
ja anna hänen tietää millon olet paikala,
 jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi.  

maanantai 5. joulukuuta 2011

Cladonia


Malli/Pattern: Cladonia by Kirsten Kapur
Lanka/Yarn: Tosh Merino Light
Puikot/Needles: 5mm

Tällaiset huivit ovat lämmittäneet minun ja esikoiseni kaulaa jo tovin. Kuvaaminen on unohtunut, eivätkä nämäkään kuvat erityisen informatiivisia ole. Mutta merkintä lokikirjaan siitä huolimatta, sillä tykästyin malliin kovasti. Huivi on puoliympyrän muotoinen, rouhealla reunapitsillä varustettu, helppo ja nopea neuloa, asettuu kivasti takinkauluksen alle. Ja lanka kerrassaan jumalaista! Tyttären huivissa värit 'calligraphy' ja 'corsage', omassani on tuon vaalean "epävärin" kaverina tummemman punainen 'cherry'. Reunaan tulevat lirpakkeet jätin molemmista huiveista pois, koska ne tuntuvat liiallisilta. Vaaleamman huivin reunassa on vielä vaaleanpunainen raita, omani päättelin heti pitsin jälkeen.


keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Näprää vaan


Osallistuin taannoin haasteeseen. Pääsin sen kanssa erittäin helpolla, sillä minulle ei kukaan hihkunut. Lista asioista -blogin Heli sen sijaan näpräsi mulle tällaiset. Nappimagneetteja...

...paperitaitoksia, joiden kohdalla olin kovin sivistymätön: Pyörittelin niitä pitkään miettien, pitäisikö niiden avautua jotenkin kolmiulotteisiksi. Ja miten ylipäätään on mahdollista taitella paperia näin siististi. En uskaltanut kauheasti edes pyöritellä, koska en osaisi näprätä niitä takaisin tuohon  muotoon. Ne ovat kuin minikokoisia taskuja, sellaisia tötteröitä, jollaisiin entisajan sekatavarakauppias on saattanut myydä punavalkoisia piparminttukaramelleja. Kuvittelen. Tai ehkä paperisia nukenhattuja.

Kävin sitten tarkistamassa. Ne ovat kirjanmerkkejä. Hienoa ja kiitos Helille, sillä sellaisia olen viime aikoina kaivannutkin!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Lankalapset


Esikoinen kertoi sadun noidasta, joka kaappasi viisi lasta ja muutti heidät lankakeriksi. Lapset - siis lankakerät - onnistuivat karkaamaan takaisin äitinsä luo, joka teki noidan kanssa sopimuksen: sinä saat omasi niin minä saan omani. Noita vei viisi lankakerää kotiinsa, mutta noidan harmiksi ne olivatkin ihan tavallisia lankakeriä.

Satua on kuulemma luettu päiväkodissa. Mutta puikkoja kilistelevä noita-akk äiti tuntee silti piston omassatunnossaan ja toivoo, ettei olisi koskaan kuullutkaan psykologiasta.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Pöllöjä arpajaisissa


... ja sinne pääsee kuvaa klikkaamalla. Arpaonnea osallistujille, minulle myös!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Opettavainen projekti


Malli/Pattern: Cria by Ysolda Teague  
Lanka/Yarn: Tosh merino light (tern)
Puikot/Needles: 3,5mm

Enpä ole tainnut koskaan tehdä minkään langan eteen yhtä kovasti töitä! Ensimmäisen onnettoman purettuani halusin neuloa jonkin tuiki tavallisen, yksinkertaisen mallin. Ja päädyin Criaan, joka ei oikeastaan ole - simppelistä näöstään huolimatta - erityisen tavallinen. Nyt ei mennyt ihan yhtä pahasti metsään, joskaan aivan napakymppi ei tämäkään neule ole. Mutta se oli hauska neulottava, ja mikä parasta, monilla tavoin opettavainen projekti.

Teknisesti uutta oli se, että Cria neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Malli ei kuitenkaan ole perinteinen raglanneule, vaan siinä on "istutetut hihat", jotka syntyvät siten että olkakappaleet neulotaan ensin, ja niiden reunasta poimitaan silmukat etu- ja takakappaleisiin sekä hihoihin.   


Little red in the city jäi muhimaan mieleeni Prosessineulojan kirjoitettua siitä. Hankin kirjan käsiini ja olin aivan myyty! Kirja on visuaalisesti miellyttävä, siinä on useita toteuttamiskelpoisia neuleita ja paljon asiaa neuleen muokkaamisesta omalle vartalolle sopivaksi. Teinkin virheen siinä, että neuloin Crian oikeastaan ilman muokkauksia. Harkitsin meijeriosaston laajentamista mutta mittojen mukaan rinnanympäryksen piti olla riittävä. Ympärysmitta onkin sopiva, mutta siitä huolimatta neule tuntuu jotenkin kittanalta, hieman lyhyeltä. Hm. Minusta tuntuu nykyään aika usein siltä: mikään alle mekkomittainen ei tunnu riittävän. Aikani ihmeteltyäni totesin sen johtuvan luultavimmin siitä, että neuleen etuhelma nousee ylöspäin siinä, missä takahelmaan jää muutama laskos. Olisi siis ehkä kuitenkin ollut paikallaan neuloa lisämittaa etukappaleisiin, toisin sanoen muotoilla rintalaskokset lyhennetyin kerroksin kainaloiden alapuolella. Mitä en ole koskaan tehnyt, mutta aion opetella. Neuleeni kaula-aukosta tuli myös laajempi kuin kirjan mallineuleissa, enkä ole ihan vakuuttunut hartioidenkaan istuvuudesta.       

Joten omasta kehostani opin: en enää ihmettele, miksi kaupoista ei tahdo löytyä istuvia vaatteita. Itse tehdessäkään se koon valitseminen ei vain ole niin simppeliä kuin aikana ennen lapsia, jolloin neuloin vain ympärysmitan mukaan ja valmis vaate laskeutui kaidan varren yli ilman pahempia ongelmia. Rinnanympäryksen perusteella neulon todennäköisesti hartioista ja selästä liian suuren neuleen. Parempi saattaisi tulla kokoa pienemmästä, mutta rinnan kohdalta tilavammasta neuleesta. Lisäksi vyötärölinjan on oltava kohdillaan. Cria on kevyesti a-linjainen, mikä on ihan ok, mutta vyötärömuotoillussa mallissa muotoilujen paikat kannattanee katsoa tarkkaan.


Takissa on julmettu määrä nappeja (ja kirjassa muuten minulle uusi tekniikka siistien napinläpien tekemiseen; aion käyttää sitä vastakin). Hihansuut napittamalla vältetään ainaoikeassa neuleessa kerroksen vaihtumiskohtaan syntyvä "sauma". Kauniitkin hihansuunapit ovat, mutta niiden käytännöllisyydestä en ole vakuuttunut. Ne tarttuvat melko helposti kiinni milloin mihinkin. Ja esimerkiksi nyt kirjoittaessa ropisevat pöydän pintaan. Mallissa on optio myös lyhythihaiseen versioon. Arvatkaa poltteleeko... en ole satavarma lankavalinnastanikaan, joten olisi kiva kokeilla tätä jostain toisesta langasta. Vaikkapa vain kolmella napilla. Omin muokkauksin.    

Ja löytyyhän tästä postauksesta vielä yksi Pipakin, lanka myös tosh lightiä värissä 'calligraphy'.  

torstai 27. lokakuuta 2011

Vielä kaksi pipaa

Vilautetaan nyt näitäkin. Minulla on taipumusta tautologiaan. Tänä vuonna puikoilta ei kuitenkaan putoa ampiaispesäpipoja, vaan jotain muuta. Näemmä lasten myssyjä, myös aikuisille.


Tässä lankana Madelinetoshin Pashmina - ihan luksusta! Liian luksusta minulle, eikä lilaan taittava harmaa värikään (Composition book grey) tuntunut omalta. Mutta sattumusten kautta pipo päätyi äitini käyttöön, mistä olen aika onnellinen. Väri sopii hänelle hienosti, ja korulla asustettuna pipassa on aika paljon aikuisempi ilme. Reunaresorin neuloin tähän versioon 2o2n-levyisenä.


Omani. Tämän neuloin kahteen kertaan, sillä kymmenvuotiaalle tarkoitettu koko hieman tarkoitettua paksummasta langasta (Cascade 220) tuotti tulokseksi jättimäisen alien-päähineen. Toiseen versioon neuloin alareunan suoraa osuutta vain kolme kerrosta ja lyhennettyjä kerroksia yhden vähemmän joka toistolla. Koristeena viisi nappia, jotka eivät tokikaan tästä kuvakulmasta näy.

(Pyydän anteeksi kuvakulman epäinformatiivisuutta. Puolisoni minusta napsimissa pipopääkuvissa näytin samalta kuin perheemme nuorimman polven edustajat tyypillisesti: kaljulta ja kaulattomalta. Ja toisin kuin noita nuorempia, tilanne ei minua juuri virnistytä. Hieman muuten nakertaa motivaatiota neuloa itselleen, kun kuvista huomaa näyttävänsä neuleessaan lähinnä pystyyn nostetulta hylkeeltä...)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Talven tuloa








Syksy alkaa taittua talveen. Vietimme tytärten kanssa viime viikon mummulassa. Viimeisenä aamuna oli maa kuurassa pitkälle aamupäivään.  Mietin, että tässäkin vaiheessa luonto tarjoaa mahtavia värejä. Melkein parhaita.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Punaista


Täytyykö aina olla jotain sanottavaa?

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Pipapää


Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki (Leikkipuistoneuleista)
Lanka/Yarn: BC Garn Semilla DK 
Puikot/Needles: 3,5mm

Olen ehtinyt neuloa pipan jo neljä kertaa, mikä tarkoittaa kolmea valmistunutta myssyä. Tässä yksi niistä. Kohta kolmivuotissynttäreitään juhlivalle valitsin nelivuotiaan koon. Kasvunvaraa ei taaskaan jäänyt. Voiko syynä olla vain se, että pikaistuksissa sujutin koko myssäkän samoilla puikoilla (ohjeessa resorin jälkeen vaihdetaan nelosiin)? Ja tartteeko edes sanoa, ettei oikeastaan kauheasti harmita? Onhan noita käyttäjiä kasvamassa, ja onhan minulla ne kaksikymmentä pipo-ohjetta odottamassa... Ja ravelry pukkaa lisää enempi kuin neuloa ehtii!   


Tältä näyttää pipan takaosa. Mallikuvissa myssy roikkuu rennosti takaraivolla, jolloin kerrosten vaihtumiskohtaan jäävä saumantapainen jää melko hyvin piiloon. Koska neiti kuitenkin haluaa kiskaista pipan silmille, se jää tässä versiossa näkyviin. Sen näkyminen minua hieman häiritseekin, samoin lyhennettyjen kerrosten muodostamat kuviot. Myssy on kuitenkin kivan mallinen, ja istuu mukavasti näinkin pidettynä. 

Olen myös tyytyväinen siihen, että sain ratkaistua reikäongelman, joka on vaivannut aina, kun otan lyhennetyt kerrokset kiinni nurjalla kerroksella: Nostin edellisen kerroksen silmukan puikolle ja neuloiin sen yhteen kiedotun silmukan kanssa samaan tapaan kuin jogles jog -tekniikassa. Se tepsi! Ainakin riittävän hyvin: Semilla hukutti nämä kohdat kauniisti. Omaan pipaan käyttämäni Cascaden kanssa homma ei sitten toiminutkaan ihan yhtä siististi, mutta reiät sain eliminoitua senkin kanssa.


Innostuin hieman koristelemaankin. Nappi pussista jonka mies taannoin toi SA-kaupasta. Jostain syystä pidän näistä napeista kovasti.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Hiilenmusta


Malli/Pattern: Tricable by Woolly Wormhead
Layunka/Yarn: Cascade 220
Puikot/Needles: 4,5mm

Lupasinhan pipottaa koko perheen. Tähän päähän istuvaa mallia en ole onnistunut keksimään - siis häntähän se ei haittaa, mutta minulla ottaa silmään - joten päätin tehdä överit. Eikä se ollut ollenkaan huono ratkaisu. Tai siis, ei se paremmin toimisi vaikka olisin yrittänyt.


Kyseessä on siis kolmikaapelipipo Bambeanies -kirjasta. Mallit ovat lapsille suunniteltuja, mutta mitäpä siitä. Neuloin tämän muistaakseni suurimman koon mukaan ja puoli numeroa suositeltua suuremmilla puikoilla - vai olisinko lisännyt silmukoita? en muista -. Ja koska ongelmani on tämän pään kanssa ollut pipojen jääminen liian pieneksi, neuloin pienen arpomisen jälkeen vielä yhdet kerrokset. Ei olisi tarvinnut, muttei haitannekaan.  

Kiva neulomus, kun alkuun pääsi. Oikeasti tämä malli oli tehdä minut hulluksi: sen neuloi ihan päivässä, mutta ensin säädin aloituksen kanssa varmaan neljä päivää... Opin sen, että ymmärrän kaavioita paremmin kuin sanallisia ohjeita, ja että miltei mustan langan neulominen palmikoiksi ei ole kivaa. Pipon laella olisi ollut tilaisuus harjoitella silmukointia, mutta halusin valmiin pipon olevan vielä purettavissa jos tarvis, ja tein kolmen puikon päättelyn, jota en sitten jaksanut purkaa silmukoidakseni.  

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

AvoimenA


Minulle ojennettiin pokaali White & blue -blogista. Kiitos! Haasteeseen kuuluu tehdä kymmenen tunnustusta ja jakaa tunnustus eteenpäin. Joten tunnustan, että
  • Olen harrastanut neulomista jo teini-ikäisenä. Kuitenkin vasta viime vuosina olen alkanut mieltää itseni neulojaksi - sitä ennen en edes ajatellut osaavani neuloa, vaikka neuloinkin paljon.
  • Itse tekemisestä on myös tullut merkityksellisempää. Esimerkiksi koen sen jonkinlaiseksi pieneksi henkilökohtaiseksi protestiksi kertakäyttökulttuuria vastaan.
  • Olen estetikko. Niinhän kaikki.
  • Olen myös materialisti. Sitähän ei pidetä hyvänä piirteenä. Mutta voiko edes olla estetikko saati käsityön harrastaja olematta materialisti? Minulle vastaus on oikeastaan se ja sama. Minun materialismiani ei kuitenkaan käy kiistäminen.
  • Pidän kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistämisestä. Mutten erityisemmin esineitä, joiden on tarkoitus vain näyttää kivalta kirjahyllyssä.
  • Haluaisin olla teenjuoja, mutta juon paljon kahvia.
  • Ihailen hänen kaltaisiaan yrittäjiä, ja ylipäätään ihmisiä, joilla on periaatteita.
  • Ahdistun ihmisistä, jotka suhtautuvat ylimielisesti tärkeisiin asioihin. Kuten siihen, että jollain on periaatteita. 
  • Rakastan hyviä keskusteluja. Epäkeskustelussa - jollaisia paljon harrastetaan - väännetään peistä ja kaivaudutaan poteroihin. Hyvä keskustelu avaa uusia näkökulmia. Seurauksena voi nähdä jotain, mitä ei ole. Mutta voisi olla.
  • Elän ja toimin monessa asiassa eri tavalla kuin haluaisin. Juuri nyt en pysty muuttamaan niitä asioita. Ehkä joskus pystyn.
Koska en muista enää keille kaikille olen tunnustuksia aiemmin jaellut, ja toisaalta ketkä niitä eivät halua tai eivät niihin jaksa vastata, jätän pokaalin hyllylle vapaasti lainattavaksi. Olkaa hyvä! Jos otatte ja vastaatte, vinkatkaa minulle. Sillä olen myös utelias.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Kaksihammashymy


Malli/Pattern: Sweet baby cap by Gro
Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed
Puikot/Needles: 4mm

Jonkinlaista alakuloa on ilmassa. Ei mitään musertavaa, mutta jatkuvasti läsnä. Liekö kaamosmasennusta? Tuntuu tarpeelliselta hetkeksi jättää suuremmat suunnitelmat taka-alalle ja puuhailemalla jotain pientä ja palkitsevaa. Vaikka pipottaa perhe. Aloitin pienimmästä päästä.


Mallia olen toistanut ties kuinka monta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa tein raitoja. Näemmä tykkään neuloa pipoja, koska kasvunvaraa ei myssyyn jäänyt tällä kertaa juurikaan (lopetin lisäyskerrokset vahingossa liian aikaisin). Se ei kyllä ollut tarkoitus. Mutta kun minulla nyt on kaksikymmentä uutta lastenpiponmallia, niin ei se liene iso vahinkokaan. Voisihan sitä vaihteeksi tehdä jotain muutakin.


Kaamea(n ihana) kaksihammashymy pelastaa päivän!  

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kirpputorilta




Lauantaiajelulla löydettiin ihana kirppis, jossa olisi kalusteet siihen kotiin, jota emme vielä ole löytäneet. Nykyiseen löysin lasia. Pienempi tölkki on kahden litran vetoinen. Suurempaa en ole mitannut, mutta se on valtava! Molemmissa on Riihimäen Ilves-tölkin kansi ja pienemmän kyljessä tekstikin. Isompi on tekstitön ja erimallinen, se ei taida aito riihimäentölkki olla. Vastasi kuitenkin tarpeeseen, ja nököttää jo työhuoneen ylähyllyllä täynnään jämälankanöttösiä. Ajattelin, että ne ehkä saisi parempaan käyttöön kun pysyvät siinä silmien alla. Pienempään tölkkiin taida tehdä mysliä.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Vaihtelua viikonloppuna



Vietimme viikonloppua vuokramökillä. Huonosta säästä ja rankasta flunssasta huolimatta ihan kelpo reissu. Vaikka olen laiska lähtemään, huomasin taas, että ympäristönvaihdos ja rutiinien rikkominen on paitsi epämukavaa, myös piristävää.

Kävimme syysmarkkinoilla ja kirpputorilla. Luin vanhasta lehdestä pysäyttävän artikkelin. Tytärten kanssa vietin pitkästä aikaa kunnon leikkihetken. Puhalsimme myös saippuakuplia. Loruttelimme omia versioita:


"Mistä on pienet tytöt tehty?
Maidosta ja makkarasta,
vaahtokarkeista, raskanpastilleista.
Niistä on pienet tytöt tehty."