Tuunasin kengät

(En tosin ole varma, pitäisikö mokomaa 'tuunata' -termiä ollenkaan käyttää.) Kenkien koristenapit tipahtivat erään kävelylenkin varrelle, ja kun niiden  kohtia rumensivat isot neulanreiät, oli pakko laittaa uudet. Toivottavasti nämä pysyvät.

Löytämäni napit antavat kauempaa katsottuna ihan erilaisen vaikutelman kuin läheltä. Tykkään, minusta niissä on jotain metkaa, vaikka asiasta keskusteltiin tyylisilmää omaavan puolisoni kanssa erimielisissä tunnelmissa. Tekisi mieli hakea noita lisää, vaikken tiedä mihin ne laittaisin. Tai ehkä tietäisinkin...

Malli/Pattern: Lindsay by Cookie A

Lanka/Yarn: Tosh Sock (Terra)

Puikot/Needles: 2,5mm

Kengänvarresta pilkottavat sitten tällaiset. Neuloin viimeisen mummulareissun aikana. Mukana oli vain yhdet, hieman liian isot puikot, joten kavensin mallia jättämällä sileät raidat pois sukkien sivuista. Halusin myös jättää rikkomatta ainaoikean ja pitsineuleen luoman rouhean vaikutelman, joten ehkä olisin jättänyt raidat pois muutenkin. Sukissa on ainaoikealla neulotut, lyhennetyin kerroksin muotoillut kantapäät. Kärkikavennukset on toteutettu tekniikalla ja silmukoitu sauma varpaiden alle. Sekin aika hauska ja minulle uusi juttu.  

Oranssi ei varsinaisesti ole minun värini, mutta siellä täällä vivahtava vaaleanpunainen pehmensi sitä kauniisti. Eräs kuitenkin ihastui: Kun neuloin sukkia, kaksivuotias kapsahti yhtäkkiä sohvalle viereeni, tarrasi lankakerään molemmin käsin ja totesi hyvin painokkaasti: "Tästä väristä minä tykkään!" Kaipa tuollaiseen spontaaniin, omaehtoiseen kannanottoon olisi reagoitava.  

Paluuta lapsuuteen

Olen kasvava nainen. Tämä pitää paikkansa, vaikka tässä iässä pyrkimys yleensä on pikemminkin pienentyä kuin kasvaa. Ainakin jalkani ovat tavanneet levitä puoli numeroa lasta kohden, ja tämänkin raskauden jälkeen isovarvas takoi kävellessä kengännokkaa. Niinpä hilpaisin Kavatin sivuille Mäkituvan Annan perässä. Nyt minulla on myös pidempivartiset saappaat.

Tällaiset kengät ovat vähän kuin paluuta lapsuuteen: tanakat, karvavuoriset, hassun väriset ja ehtojen villapohjallisten tarpeessa. Räyheää väriä hieman arastelin, mutta perheemme herra värisilmä totesi, että nuohan on helppo yhdistää mihin vain. Ja minä uskoin. Voi minua. Koko aikuisikäni ole metsästänyt pääasiassa siroja, neutraaleja kenkiä, jotka sopivat hameiden kanssa käytettäväksi. Nyt tärkein kriteeri on että ne eivät ole mustat ja niillä on hyvä kävellä. Ja joka tapauksessa käytän niitä hameen kanssa. Jos tarpeen, tungen vielä villasukan pilkottamaan varren sisästä. Ihan kuin lapsena.

Huopikkaat

Ajatus punaisista huopikkaista kiersi mielessäni teini-ikäisenä, mutta vanhempieni mielestä ne olivat älyttömät ja epäkäytännölliset. Tytöt ovat kuitenkin kierrättäneet kirppikseltä ostettuja huopikkaita, ja ne ovat olleet käytössä tykätyt. Koska olen viime vuosina alkanut kaivata rauhallisempia värejä, aloin metsästää huopikkaita harmaana. Metsästää saikin, sillä tältä talvelta huopikkaat tuntuivat olevan loppu joka paikasta. Tulin kuitenkin soittaneeksi Kajaaniin tuttuun kenkäkauppaan, ja kerrankin kävi tuuri: heillä oli hyllyssä yksi pari juuri oikeanvärisiä ja kokoisia huopikkaita. Rakas käly ne minulle sieltä nouti.

Ihanat, hauskat! Käveleminen tuntuu hassulta. Huopikkaisiin liittyy positiivinen assosiaatio kajaanilaisesta loruttelijasta, joka veti meille kerhoa esikoisen vauvavuonna, ja vahvisti paljon itseluottamustani äitinä. Hänellä oli punaiset.

 

Lapsen kengät

Lasten vaatettamisen suurin ongelma taitaa olla tarpeen todellinen uusiutuminen melko tiiviissä tahdissa. Tässä on halpatuotannon ja tuotannon oikopolkujen markkinarako. Aikuisilla on monesti tapana väheksyä lasten tarpeita niiden lyhytaikaisuuden vuoksi. Lapselle ei raskittaisi ostaa kallista, koska käyttöikä mielletään liian lyhyeksi. Kuitenkin monen aikuisen kulutus- ja pukeutumistottumukset eivät juuri eroa tästä tahdista. Johan sitä yhteen ja samaan vaatteeseen kyllästyy, ja sesonki ja muotikin vaihtuu! Hmmm. Eikö aikaa vain mielletä samalla tavalla, kun vastakkain ovat oma halu ja lapsen tarve?

Kun lapsia on useampi, on kalliimman tuotteen valitsemista helpompi perustella hinta-laatu -suhteella ja perheen sisäisellä kierrätyksellä. Silti koen design-lastenvaatteeseen tai ekoratkaisuun päätymisen välillä elitismiksi ja egon nostatukseksi, kun saman asian ajavan vaatteen saisi kolmannesta halvemmallakin. Valintoja joutuu tekemään myös erinäisten resurssien rajoissa. Kuten käytettävissä olevat rahavarat tai tuotteiden saatavuus.

Ekologiset ja eettiset näkökohdat ovat mietityttäneet viime aikoina erityisesti. Kulutusvalintojen osuminen markettien ja halpaketjujen tuotteisiin ekologisempien ja eettisempien sijaan on paitsi tottumuksen ja ahneuden sanelemaa, myös resurssi- ja saatavuuskysymys. Viimeaikaisten kalvokeskustelujen jälkeen eettinen snobismi on vaivannut pahemman kerran. Puhumattakaan esteettisestä snobismista. Ne eko-Kavatit olisivat vain niin ihanat! Mutta...

...kuten arvata saattaa, tätä paasausta seuraa tunnustus: Hankintojen ajankohtaistuessa lankean itsekin mainitsemiini tarpeenarvioinnin sudenkuoppiin: kun halvemmalla ja helpommallakin saa. Niinpä kävin kenkäkaupassa. Käytin oikopolkua ja ostin goretex-kengät. Hieman halvemmat kuin nuo haikailemani Kavatit. Niitä sai sovittaa lapsen jalkaan ennen ostopäätöstä, minkä koen kuitenkin aika tärkeäksi. Päätin, että ekosnobbaan sitten, kun minulla on siihen käytetävissä enemmän resursseja. Valitsin siitä, mitä oli tarjolla - ja valinnanvaraahan ei juurikaan ollut.

Mutta myönnetään, että kyllä tämäkin ratkaisu hieman kaihertaa. 

Kenkäostoksille lähdössä

Keskustelu kosteutta hylkivien kalvojen ominaisuuksista tuli hieman yllätyksenä. Siitä huolimatta, ettei tuollaisen kovin yllättävää pitäisi olla. Nykyään tuotteistamisen pääpointit tuntuvat olevan käytön vaivattomuudessa. Markkinoita vaivaa myös tekniikkaorientoituneisuus - vanha konsti ei koskaan voi olla parempi kuin pussillinen uusia. Pitkällinen tutkimuskin on turhaa, kun koekaniineina voi käyttää kuluttajia - jotka vielä maksavat täyden hinnan siitä ilosta.

Ja silti jaksan hämmästyä siitä, että markkinat voidaan kyllästää tuotteella, jonka turvallisuus on noinkin kyseenalainen. Ilman, että vaihtoehtoja juurikaan olisi tarjolla. Meidänkin esikoisemme on kävellyt talvensa  goretex-kengissä, joiden ainoana harmina olen pitänyt rumahkoa ulkonäköä. Sekä sitä, etteivät kengät oikein sovellu käytettäviksi villasukkien kanssa, joilla niitä mieluusti buustaisin kylmemmillä keleillä. Nyt asia mietityttää muiltakin kanteilta. Harmi vain, että vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä.

Tämänvuotiselle kenkäkauppakierrokselle emme ole vielä ehtineet. Veikkaan kuitenkin, etteivät paikalliset kenkäkaupat tälläkään kertaa yllätä, vaan  jokaisen valikoimista löytyvät ne samat goretexit. (Sekin on muuten hassua: että näinkään isossa kaupungissa ei tarvita valikoimien variaatiota. Eikö kysyntää oikeasti olisi?) Suosi siinä sitten niitä vaihtoehtoja. (Uudessa mustassa aihetta sivuttiinkin.) Onhan se melko reilua vastuullistaa kuluttaja valinnoistaan, jos valinnanmahdollisuuksia ei juuri ole tarjolla. Tai valitseminen on tehty, jos nyt ei kohtuuttoman vaikeaksi, niin ainakin erityistä vaivannäköä vaativaksi.

Ja ihan silmänruuan vuoksi kerrottakoon, että tyttärelle haikailisin vaikkapa tällaisia Kavatin Eko-logic -malliston kenkiä. Ne muistuttavat El Naturalistoja, joihin olen itse kovin mieltynyt. Mutten ole missään livenä moisiin törmännyt. Ja olen kovin arka tilaamaan lapselle nettikaupasta kenkää, jota ei pysty sovittamaan ennen ostopäätöstä. Tai ainakin vaihto- ja palautusrumbasta tulee pitkä. Parhaillaan mietinkin, uskaltaisiko. Pitäisi miettiä äkkiä, kohta on lumi maassa.

Aloituksia

Kevät alkaa kun siirrytään kevyempiin kenkiin. Ja nämähän eivät tietenkään ole minun, vaan esikoistyttären. Varsinaiset karkit kengiksi.

Koska pikkuinen prinsessa kasvaa ulos vanhoistaan, aloin neuloa uusia villavaippahousuja. Tämä alku on Blue Face Leicesterin Rust. Vyyhdillä lanka näytti upealta, kerittynä ankealta, mutta neuloutuu kauniiksi. Melkein harmittaa että päätin käyttää sitä vaippiksiin! Onneksi vyyhdistä riittää muuhunkin.

Olen viime aikoina käyttänyt poikkeuksellisen paljon liukuvärjättyjä, pätkävärjättyjä, loimuvärjättyjä, mitä ne termit ovatkaan. Mikä lie hurahdus?

Aloitin myös itselleni jotain. Lienen ainoa, joka purkaa alkunsa kymmeneen kertaan kokeillakseen erilaisia variaatioita päätyäkseen lopulta siihen ensimmäiseen.

Pienet sammakot

"Äiti, miksi ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan?"

Perheemme kävelytaitoiset naiset saivat viikonlopun aikana uudet kevätkengät. Makumme ovat tyttären kanssa kovin yhteneväiset; tykkäämme lompsottaa vesilammikoiden läpi huoletta. Käytännölliset jalkineet ovat mukavuuden ja leikin paras kaveri.

Omia jalkojaan on vaikea kuvata. Siksi kuvasin vain tyttären jalat. Persoonallinen stailaus on mallin omaa käsialaa.