Työvoittoja (ja huutomerkkejä)

Harvoin mikään kolahtaa kuin metrinen halko, tai Vilman julkaisema Sagittaria -stoola. Aloitin neulomisen heti (siis HETI! tai ainakin heti kun sain haettua langat kaupasta). Paksusta langasta, kuten originaali versiokin. Vihreästä kuten aiempi huivini. Samasta vihreästä - mietin, olenkohan vähän jo tylsä... Sitten mietin, tulinkohan valinneeksi liian vaativan mallin. Kaavio tuntui vain vilisevän silmissä, ja keskiosan mallikerran jokainen nyppylä näytti erilaiselta kuin edellinen. Puikotkin, ihanat knitpicksit, hajosivat kaksi kertaa. Eivät sentään neulojasta johtuvista syistä, mutta kuitenkin. Purkukertoja lakkasin aikaa sitten laskemasta.

Mutta nyt se etenee! Olen oppinut mallikerran, ja sen lisäksi päässyt oikein harjoittelemaan niin väliaikaista luontia (mikähän se viralliselta nimeltään lienee? 'Provisional cast on' lukee ohjeessa) sekä löysää huivinreunan päättelyä. Ja arvatkaas osaanko ne myös! Joten nyt minulla on uusia taitoja ja pian myös ensi talveksi lämmin huivi. Tänä talvena sitä ei toivottavasti enää tarvita. Me odottelemme jo kevättä!

Nämä kuvat eivät tietenkään ole Sagittaria, vaan toinen työvoittoni: kirjoneule! En ole niitä juurikaan harrastanut, monestakaan syystä: En juuri pukeudu kirjavaan. Kirjomalleista myös tahtoo tulla mieleen tekopirteä hiihtoretki 70-luvun hengessä. Repussa makkaraleipiä ja termospullollinen mustaa kahvia. Taidan olla myös liian laiska neulomaan kirjoja. Viime aikoina olen kuitenkin bongannut kiehtovia, modernejakin kirjoneuleita, ja ihastunut. Ja eihän se koskaan siihen jää.

Malli/Pattern: DROPS design nro U-579

Lanka/Yarn: Drops Karisma

Puikot/Needles: 3,5mm

Nämä lapaset ovat noin ensimmäinen kirjoneuleeni, ja siihen nähden onnistuivat oikein hyvin. Sitä vieroksumaani hiihtoretkien henkeä näissäkin on, mutta halusin harjoitella. Neulepinta jäi hieman arpiseksi, mutta tasoittui kastelemalla. Lanka on myös pehmeää, ei kutita. Koska käytin suosituksen mukaista puikkokokoa en neuletiheyksillä päätäni vaivannut, ja sainkin aikaiseksi melko reilut rasat. Taidankin luovuttaa ne sopivammankokoisten käsien käyttöön.

Valkoista

Malli/Pattern: Mario-myssy (by Jatta Saukko)

Lanka/Yarn: Kauhavan Kangas-Aitan Inka kaksinkertaisena

Puikot/Needles: 5mm

Ihana perusmyssy. Tykkään mallista kovasti, se on mukavan väljä päähän, joka vieroksuu pipoja. Neuloin myssyn sentin lyhyemmäksi kuin ohje neuvoo, mutta silti se on hieman suuri minulle. Keikkuu takaraivolla, tai humpsahtaa helposti silmille.

Samasta langasta. Ihan perusmalli peukalokiilalla ja pykäreunalla, yksinkertaisesta langasta 2,5mm sukkapuikoilla. Muistaakseni aloitin neljälläkymmenellä kahdeksalla silmukalla. Inka on mukavaa lankaa, kivan napakkaa ja valmis neuloskin tuntuu ihan kulutuksenkestävältä. Vähän epäilin sitä viimekertaisen alpakkakokemukseni perusteella.

Pakkasukkoa vastaan

Joululomalla pulkkailtiin. Perheellämme on juuret nälkämaalla, jossa on aina kylmä (ja silloin kun ei ole kylmä niin tuhansittain hyttysiä), joten olemme oppineet uhmaamaan pakkasta. Minä tosin umpikaupunkilaisena olen joutunut hieman opettelemaan.

Joululomaprojektinani oli tuhota kilo jossain mielenhäiriössä hamstrattua Eskimoa. Langanhävitysprojektissa pääsin tuskin puoleenväliin. En keksi kuka vielä haluaisi punaisia asusteita, eikä lankakaan ole ihan lempineulottavaa paksuutensa vuoksi. Muun muassa tällaista tuli:

Ja tällaiset (Bella's mittens). Näiden pariksi tein samaa pintaneuletta toistavan myssyn. Molemmat jäivät käyttöön esikoisen kummitädille.

Tällainen se on, meidän lasten mummula. Vanhoja esineitä ja vanhaa talotekniikkaa. Kotiinpaluu herättää aina monenlaisia asumishaaveita.

Sunnuntaikävelyllä II

Malli/Pattern: 102-3 c - Beret with lace pattern in ”Alpaca” ja 102-3 b - Gloves with lace pattern in ”Alpaca” by DROPS design

Lanka/Yarn: Garnstudio DROPS Alpaca (3770)

Puikot/Needles: 2,5mm

Itselleni neuloin setin loppukesästä mukaan tarttuneesta alpakasta, johon aluksi ihastuin, mutta joka sitten heittäytyi aivan mykäksi. Lopulta päädyin neulomaan mallin, jota kovasti ihastelin Vilman toteutuksena. Tekeminen oli loppujen lopuksi ihan kivaa, muttei lopputulos ei oikein vakuuta. Nurjaa pintaa koristavista oikeiden silmukoiden raidoista tuli hieman epätasaisia. Tein kavennukset je levennykset niiden viereen, ja ne tuuppaavat raitaa aina johonkin suuntaan. En myöskään oikein pidä päälaen kavennuksesta, joka pussittaa jotenkin mummomaisesti. Eikä tuo edes istu minun päähän, vaan roikkuu aina jostain suunnasta hassusti. Vali vali.

Sormikkaista pidin enemmän. Siksi harmittaakin, että niiden kämmenosa huopui aika reippaasti yhden rattaita työnnellen tehdyn kävelylenkin aikana. Mutta onpahan ainakin hyvä syy jatkaa pipo- ja hanskatalkoita.