Sukkasia

MalliPattern: Kalajoki by Tiina Seppälä

Lanka/Yarn: Novita Nalle

Puikot/Needles: 2,5mm

Joka talvi se yllättää.  En aivan jatkuvasti sukkia neulo, ja niin taas kävi että ne kaksi käytössä olevaa paria kuluivat puhki aivan yhtäaikaa. Ensiapuna sukkapulaan toimivat mahdollisimman yksinkertaiset ja nopeasti puikoilta putoavat mallit. Taas yhdet kalajokiset, joista tuli heti lempisukkani. Neulonen uudet taas kun näistä aika jättää, mikä ei toivottavasti tapahdu ihan pian.

MalliPattern: Pillars by Lisa Stichweh

Lanka/Yarn: Knitlob's Lair Väinämöinen (Valaan laulu)
Puikot/Needles: 2,5mm

Suloinen malli, mutta sukista tuli hieman liian leveät minun makuuni. Käytän villasukkia usein paljaassa jalassa, jolloin napakammat tuntuvat mukavammilta. Ehkäpä annan nämä lahjaksi.

Yhdet simppelit odottavat vielä neulojaa. Tai siis toinen niistä; yksi on jo valmiina, mutta toisen sukan syndrooma on iskenyt, sillä en millään kehtaa aloittaa sitä toista. Langanlopuista ajattelin raidoittaa vielä yhden parin. Ihan vaan näitä ihania värejä kierrättääkseni.

Tuunasin kengät

(En tosin ole varma, pitäisikö mokomaa 'tuunata' -termiä ollenkaan käyttää.) Kenkien koristenapit tipahtivat erään kävelylenkin varrelle, ja kun niiden  kohtia rumensivat isot neulanreiät, oli pakko laittaa uudet. Toivottavasti nämä pysyvät.

Löytämäni napit antavat kauempaa katsottuna ihan erilaisen vaikutelman kuin läheltä. Tykkään, minusta niissä on jotain metkaa, vaikka asiasta keskusteltiin tyylisilmää omaavan puolisoni kanssa erimielisissä tunnelmissa. Tekisi mieli hakea noita lisää, vaikken tiedä mihin ne laittaisin. Tai ehkä tietäisinkin...

Malli/Pattern: Lindsay by Cookie A

Lanka/Yarn: Tosh Sock (Terra)

Puikot/Needles: 2,5mm

Kengänvarresta pilkottavat sitten tällaiset. Neuloin viimeisen mummulareissun aikana. Mukana oli vain yhdet, hieman liian isot puikot, joten kavensin mallia jättämällä sileät raidat pois sukkien sivuista. Halusin myös jättää rikkomatta ainaoikean ja pitsineuleen luoman rouhean vaikutelman, joten ehkä olisin jättänyt raidat pois muutenkin. Sukissa on ainaoikealla neulotut, lyhennetyin kerroksin muotoillut kantapäät. Kärkikavennukset on toteutettu tekniikalla ja silmukoitu sauma varpaiden alle. Sekin aika hauska ja minulle uusi juttu.  

Oranssi ei varsinaisesti ole minun värini, mutta siellä täällä vivahtava vaaleanpunainen pehmensi sitä kauniisti. Eräs kuitenkin ihastui: Kun neuloin sukkia, kaksivuotias kapsahti yhtäkkiä sohvalle viereeni, tarrasi lankakerään molemmin käsin ja totesi hyvin painokkaasti: "Tästä väristä minä tykkään!" Kaipa tuollaiseen spontaaniin, omaehtoiseen kannanottoon olisi reagoitava.  

Kesää ja voita

Kävipä niin, että ryhdyin tekemään blogipäivitystä ja ensimmäiseksi huomasin täällä saman otsikon, jota itsekin olin aikonut käyttää. Kappas että joku muukin oli sen keksinyt! Minun sukissani on maltillisempi väritys, jonka pokkarikameran salama tosin tehokkaasti raiskasi. Mutta kun sukat ovat maanneet piirongin päällä kuvausta odottamassa jo viikkoja, niin menköön. Kesävoi, sulavoi, voi sulaa.

Malli/Pattern: Kesävoi (Neulekirjasta)

Lanka/Yarn: Shibuiknit Sock (Honey)

Puikot/Needles: 2,5mm

Kesävoi on toinen Neulekirjasta neulomani malli. Minuun kirjan mallit eivät ole kolahtaneet ihan toivomallani tavalla. Nämä sukatkaan eivät heti sykähdyttäneet, vaikka niissä yhdistyy monta hyvää: pitsineulesukka, tiukkakierteinen merinolanka ja rustiikkinen väri. Ne toimivat kuitenkin simppelinä reissuneuleena, niitä oli kiva neuloa ja ne valmistuivat nopeasti. Itselleni epätyypillisesti neuloin jopa toisen sukan ulkomuistista.  Mallineuleen yksinkertaisuuden vuoksi sukkia on moitittu hieman tylsiksi neuloa. Mutta jos neuloja jostain syystä tuntee itsensä hieman aikaansaamattomaksi tai lannistuneeksi, näiden sukkien neulominen voi olla melko terapeuttista. Suosittelen kokeilemaan!

Langantiheyksiä en laskenut. Muokkasin näppituntumalta,  neuloin toiseksi suurimman koon silmukkamäärillä suurimman koon mitoilla.

Reissussa kun olin, huomasin kärkeen päästessäni silmukointiohjeiden puuttuvan matkasta. Onneksi täältä löytyi selkeä suomenkielinen ohje. Jostain syystä en ole kyennyt hahmottamaan silmukointia kunnolla enkä siis ikinä muista miten se tehdään. Nyt muistan vähän paremmin, mikä tekee aika tyytyväiseksi. Ja kyllähän tämä lanka, hunajainen väri ja pitsineulesukat ovat melko sykähdyttävä yhdistelmä...

Onpa sitten tullut selailtua Neulekirjaa sillä silmällä jo useampaan otteeseen. Ja mietittyä, ottaisko ensi kerralla kirjastosta runokirjankin lainaan.

Anopin käsialaa

Olen täälläkin maininnut anoppini sukat. Anoppi sairastui vakavasti jo ennenkuin tutustuin häneen. Minulle on kerrottu että hänelle oli iso asia huomata, että vaikka sairaus rajoitti montaa asiaa, hän yhä kykeni neulomaan sukkia. Niitä hän sitten neuloi. Veikkaanpa, että mummulan kaappeihin on jemmattu lukematon määrä käyttämättömiä saapassukkapareja tarvetta odottamaan.

Meidän kaapeista löytyi tällaisia. Sukkien lisäksi yhdet kynsikkäätkin, jotka ilmeisesti ovat anopin neulomat. Kaikki tiiviistä käsialaa pienillä puikoilla, sellaista kestävää "peltineulosta". Maanläheisissä väreissä, turhia koreilematta. Tosin viime vuosina on naisten ja lasten joulupaketeista paljastunut myös Novitan itseraidoittuvista langoista neulottuja nilkkasukkia. Vaikka neulon itsekin, opin oikein odottamaan anopin joululahjasukkia.

Anoppi kuoli hieman yllättäen viime viikolla. Sen vuoksi hänen tekemiään. Mietin, miten paljon ihmisen kätten jälki kertookaan.

Oli ilo tuntea hänet.

Raitasukat

Nämä sukat neulottuani on pakko todeta: Onneksi olen naimisissa! Sen verran heikosti tuli keskityttyä, ja se näkyy neulejäljessä. Sukkia koristavat niin kutsutut tikapuut, puikkojen vaihtumiskohtaan muodostuvat pystysuuntaiset löyhien silmukoiden rivit, joita naimaraidoiksikin kutsutaan. Kuulemani mukaan nimitys juontuu siitä, että käypäsen miniän tuli osata neuloa sukkansa ilman moisia raidoituksia. Joten onneksi olen naimisissa. Voin kuvitella miten anoppini, armoitettu sukanneuloja, tuhahtelisi näitä tarkastellessaan. Että ei sitten vieläkään saatu miniää tähän taloon.  

Olen jo pitkään haikaillut omia Norosta neulottuja raitasukkia, mutta jostain syystä ne ovat jääneet tekemättä. Kaksi eriväristä kerää neuloutui yllättävän harmonisiksi raidoiksi. Silti värit tahtovat hyppiä silmille. Olen tällä haavaa mieltynyt neutraalimpaan, maanläheisempään värimaailmaan. Mutta ei se haittaa. Onpahan sukat. Jos ne vaivaavat, neulon uudet. Tai neulon joka tapauksessa.    

Villavauva

Villavauva on onnellinen vauva, väitti Ruskovillan esite taannoin. Ainakin muistelen niin. Onnellisuudesta en tiedä, mutta lämmin ja pehmoinen olo ainakin on, kun on villaa ja silkkiä ihoa vasten. Ja masu täynnä maitoa.

Minun kohdallani mainospuhe ainakin on uponnut suosiolliseen maaperään: pakkasilla on tuntunut hyvältä pukea vauvan iholle villaa. Ikkunoista käy niin kova veto, että usein päässä on ollut myös silkkimyssy. Joskus kaipasin vauvanvaatteisiin väriä, mutta nyttemmin tämä - sanoisinko pelkistetty - estetiikka on alkanut miellyttää. Jalassa sukat Novitan aloevera-Nallesta. Neuloin ne laitoksella ollessamme. Silloin piti vielä varsia kääntää. Ei tarvitse enää. Ne kasvavat niin uskomattoman nopeasti.  

Ruususen sukat

Onpa blogitauko päässyt venymään piiitkäksi! Mutta ehkä joskus onkin hyvä pitää taukoa ja keskittyä olennaisempaan. Meillä se on ollut parin viikon putki flunssaoireita, nuhaa, yskää, kuumeilua, poskiontelotulehdusta ja osin kolmatta kierrosta vatsatautia; viikon päästä vatsatautikierros uusiksi. Esikoinen oppi pyöräilemään, ja kuopus lähti vihdoin kävelemään. On tässä ohessa jotain valmistunutkin, mutta valokuvaaminen on jäänyt. Uusia ideoita taas on liikaa, enkä osaa tarttua oikein mihinkään.

Malli/Pattern: Angee by Cookie A.

Lanka/Yarn: Handmaiden Fine Yarn Casbah Sock (rose garden)

Puikot/Needles: 2,5mm

Tällaiset olen kuitenkin valmiiksi tikutellut. Jos Prinsessa Ruusunen olisi tassutellut kivilinnansa käytävillä villasukissa, hänellä olisi varmaan ollut jotain tämänkaltaista jaloissaan! Paitsi imelä väri, myös langan tuntu on kuin tarkoitettu prinsessoille. Minä tein nämä kyllä ihan itselleni.

Olin aluksi valitsemassa toista mallia samaisesta Sock innovation -kirjasta, mutta varren joustimessa langan värit asettuivat niin kauniisti että kuvittelin sen toimivan tässäkin mallissa. No, ei ihan toiminut. Valokuvaaminen oli "hieman" haasteellista, eikä kuvio erotu luonnossakaan niin selkeästi kuin haluaisin. En kuitenkaan jaksa nipottaa, ihan kivat sukat näistä kuitenkin tuli. Tai ihan kivat, pikemminkin luksusluokkaa, kiitos langan, joka on helposti neuloutuvaa, ja muodostaa napakan ja ihanan pehmeän neulepinnan. Neulon varmaan casbahia toistekin, jos sitä käsiini saan!

Ihana valo

Malli/Pattern: Kalajoki by Tiina Seppälä

Lanka/Yarn: Shibuiknits Sock (Wasabi)

Puikot/Needle: 2,5mm

...ravelryssä...

Vihdoin uudet sukat. En heti lämmennyt mallille, mutta päätin kuitenkin tehdä sen. Onneksi tein! Tykästyin neuloessani. Modernit, yksinkertaiset, mutta kaaviossa on kuitenkin sopivasti seuraamista. Kärjen toispuoleinen nauhakavennus on minusta erityisen elegantti.

Shibuin ihana sukkalanka raidoittui hassusti neuloessa, mutta en viitsinyt välittää.  Auringon valo polttaa värit kuvasta. Wasabi on oikeasti paljon herkullisempi. Mutta ei se haittaa. Ihana valo!

Pareja ja parittomuuksia

Joka vuosi siunaillaan uutisotsikoita siitä, kuinka talvi yllätti autoilijat. Kuinka voi olla mahdollista, että talvi, joka tule joka vuosi, niin salakavalasti pääsee yllättämään, vaikka tulisi tavanomaista myöhempään! Mutta tänä vuonna en siunaile, sillä niin kävi täälläkin. Pakkaset yllättivät, ja kiireessä urakoin esikoiselle kenkiin mahtuvan sukkaparin ohuesta villasta. Ja itselleni. Miehelle aiemmin valmistunut pari löytyi kaapin kätköistä. Mitä tästä siis opimme? Siis sen lisäksi, että kyllä se talvi sieltä tulee vaikkei sitä tuntuisi, eikä olisi pahitteeksi varautua siihen jo etukäteen.

Sukkaparien elämää säätelevien luonnonlakien mukaisesti esikoinen hukkasi toisen sukkansa tänä aamuna, joten se jäi kuvaamatta. Mutta kerrottakoon että lanka on luonnonväreihin liukuvärjättyä Schoppel-Wolle Zauberballia, josta tuli erittäin rumat lapsen sukat. Kantapään tein ihan tavallisesti mutta vahvistamattomana, jota sukat valmistuisivat nopeammin. Ja jäin ihmettelemään, miten ihmeessä liukuvärjättyä lankaa olisi tarkoitus neuloa, että jalkaterän ja nilkan väliin ei jäisi hölmöä leikkausta jossa väri vaihtuu. Kantapää lyhennetyin kerroksin (ensimmäinen opetus)?

Miehen sukat ovat raidoittamatta neulottua Noron sukkalankaa (S185), ja kärsivät myös tuosta mainitusta raidasta. Nämä neulottuani totesin, että tykkään norosukista enemmän raidoitettuna (toinen opetus).

Omat sukkani siis raidoitin (S240 ja S149). Ja totesin, että ellei jaksa täsmätä värejä, Noro lienee parhaimmillaan pitkävartisissa sukissa. Nilkkamittaisissani värit eivät ehdi toistua, ja sukat näyttävät eriparisilta (kolmas opetus). Vaan aika hauskat ne näinkin ovat. Tietysti voisin neuloa kaksi sukkaa lisää, jolloin uudet sukat ehkä mätsäisivät näiden kanssa, mutta kolmevuotiaan mielestä on parempi idea säästää pinkki lanka hänen raitasukkiinsa.

Voi tätä talvista valoa - tai valottomuutta.

Sukkasia

Olen naurusta hykerrellen seurannut tämän harmaasta arjestaan kirjoittavan sukkanoviisin maratoonia. Hauskaa tekstiä, joka tuntuu kovin tutulta paikoin. Mielestäni sukka ei ole neuletyö helpoimmasta päästä, eikä edes nopeimmasta. Itse selätin kantapääkammoni vasta viime talvena, mutta työstämistä koin sen vielä vaativan. Työstin ihan pieniä sukkasia, tuntui helpoimmalta.

Nämä ovat siis yksivuotiaalle. Samalla tuli tuhottua pari onnetonta nöttöstä, jotka kaapissa surkeina valittivat. Sukissa on vahvistettu kantapää - vaikkei kävelemätön sellaisia vielä tarvitsisikaan - ja perinteinen sädekavennus. Vasta aloittaessani sukkia isosiskolle tajusin, että sitähän voisi kokeilla jotain muutakin...

Mainio Sukkasillaan on ollut neuloessa auki nojatuolin käsinojalla. Sanottakoon kirjasta mitä hyvänsä, niin aloittelevalle sukanneulojalle siitä on ollut kelpo apu. Kantapäämörkö ei pelota enää yhtään.

Pitkä perjantai

Mieli jumii kuten kevätkin tänä vuonna, eikä mistään tunnu tulevan valmista.

Raitasukat viihtyvät yhä puikoilla.

Lasten tarpeet menevät omien edelle, mutta valmista ei tunnu tulevan niistäkään.

Vetoan sairasteluun, unen puutteeseen, uhmaikään.

Kevättä ilmassa

Koska rakas puolisoni ihastui ensimmäisiin raitasukkiin tosi kovasti, mistä olen tyytyväinen, olin pakotettu aloittamaan uuden sukkaprojektin. Mistä olen myöskin tyytyväinen.

Näistä piti tulla samanlaiset kuin niistä ensimmäisistä, mutta jo nyt sekä yläresori että koko sukanvarsi ovat muuttuneet pidemmäksi ja aloitussilmukoiden määrä lisääntynyt. Taas jännittää.

Noron värejä en kuitenkaan voi olla hehkuttamatta jo nyt. Ensimmäinen kohtaaminen näiden kerien kanssa aiheutti kyllä väristyksiä selkäpiissä - värit olivat ihan kamalan räikeitä. Neuloutuessaan lanka on kuitenkin varsin ihastuttavaa. Räikeissäkin kohdissa on rauhallisia hituja, ja välissä pehmeitä sävyjä. Miten voikin olla jotain tuollaista!

Keväistä, raikasta ja ah, niin romanttista!

I'm going slightly mad

Malli / Pattern: peruspolvisukka ylhäältä alas neulottuna

Lanka / Yarn: Noro Kureyon Sock Yarn #164

Puikot / Needles: 2,5 mm

Sukat taitavat olla useimpien neulojien perusjuttu. Minulle ne sen sijaan ovat melko uusi tuttavuus, vaikka olen tikutellut ainakin puolet elämästäni. Sitä voi oppia niin kummallisia asioita. Minun päähäni oli iskostunut ajatus, että kantapään tekeminen on liian vaikeaa. Tästä kantapääahdistuksesta aloin päästä yli vasta ihan viime vuosina, kiitos anoppini, joka on armoitettu sukanneuloja.

Nykyään suorastaan pidän sukkien neulomisesta, ja haavelistalla on ties kuinka monta pitsi- ja palmikkomallia. Nämä ovat kuitenkin yksinkertaiset perussukat. Olen jo jonkin aikaa himoinnut päästä kokeilemaan Noron lankoja, mutta kun en erityisesti piittaa liukuvärjäyksistä en keksinyt mitä niistä tekisin. Kunnes tajusin, että muutkin ovat raidoittaneet Norolla.

Nämä sukat tuli neulottua niin moneen kertaan, että olin tulla hulluksi niiden kanssa. Samoin kuulemma rakas puolisoni. Neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, joten jouduin joka kerta myös purkamaan molemmat. Säädettyäni resoria ja pohkeen kavennuksia erinäisiä kertoja törmäsin Villapeikon blogissa viittaukseen Joggless jog -tekniikasta. Siinä kohtaa se hulluus meinasi iskeä: että raitojen ei tarvitsekaan porrastua kerroksen vaihtuessa, eikä niiden väliin tarvitse jäädä reikää! Ja purkuunhan ne menivät. Siitä eteenpäin sukat valmistuivatkin sitten kerralla, mitä nyt neuloin ensimmäisen kantapään kahteen kertaan, samoin ensimmäisen kärkikavennuksen...

Noro on epätasaista, paikoin ompelulankamaisen ohutta, tahkeaa - ja kamalaa purkaa. Neulejälki kuitenkin on rouhean kaunista ja sukkien pehmeys yllätti positiivisesti. Mielessä väikkyy jo monta norolla raidoitettua ideaa, mutta perherauhan säilyttämiseksi täytynee nyt jonkin aikaa tyytyä näihin.

Päiväuniaika

Niitä arjen tyveniä, jotka voin hyvällä omallatunnolla käyttää vaikka noron parissa. Työ tosin on mennyt purkuun niin monta kertaa, ettei lopputulos koskaan tule vastaamaan nähtyä vaivaa, etenkään, kun kyse ei ole polvisukkia kummemmasta. Mutta kumpi on käsityöharrastuksessa tärkeämpää, tulos vai tekeminen? Filosofoi hän, joka ei halua myöntää turhautuvansa aika helposti...

Yks pieni prinsessa teki kuitenkin aika hienon palikkatalon.

Kullanruskeaa pitsiä

Malli / Pattern: Novita Kesä/2008
Lanka / Yarn: Shibuiknits Sock, honey
Puikot / Needles: 2,5 mm
Muuta: sekä lanka että puikot ovat ohjeen suosituksia ohuemmat, mutta neuloin ohjeen mukaan.

Näitä pitsineulesukkia olen himoinnut viime kesästä lähtien, mutta tarkoitus oli tehdä ne jostain toisesta langasta. Lanka taasen odotteli korissa sopivaa mallia, mutta pitsineuletta en siitä suunnitellut tekeväni. Malli ja lanka päätyivät samaan työhön loppujen lopuksi sattumalta kärsimättömän oikusta, mutta lopputulokseen olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Kerrankin niin.