Projekteja

Kun mummulaan saavuimme, siellä odotti ja valmistui muun muassa seuraavanlaisia käsityöprojekteja:

Ukki kuivaa talveksi heinää jäniksille.

Ensimmäisen päivän harhaa. Seuraavina homma alkoi näyttää jo tosi työläältä.  

Leikkimökki on pitkälti ukin kädenjälkeä, ja sen on tarkoitus muuttaa takapihallemme piakkoin.  

Vanha astiakaappi (kuvassa kaapin yläosa), joka tulee keittiöömme purkamaan säilytystilan puutetta.

Vähän bling blingiä. Suunnittelusta vastaa aurinkoiseni, toteutuksesta hänen isänsä.

Ellen mekko

Iskeekö käsityöinnostus vääjäämättä heti, kun on ääneen sanonut ettei riitä intoa eikä aikaa? Pieniä juttuja vain, mutta tekeminen on ollut sitäkin mukavampaa. Olen ennenkin huomanut, että sellainen tarkoituksettomaksi ja hyödyttömäksi luokiteltava puuhastelu on kaikkein terapeuttisinta. Ehkä sitä kannattaisi ruveta harrastamaan neulegraffitejakin?  

Tässä on peikkotyttö Elle kera omistajansa, jonka aurinkoon viitaten Kehräksi blogi-nimesin. Elle on käsinukke viitasaarelaista Teddyset-tuotantoa, käsin ommeltu ja myyjän mukaan kotimaisista kankaista. Elle on saanut nimensä ensimmäisen merkityksellisen puistokaverin mukaan. (Kaveri muutti muualle aikapäiviä sitten, mutta vieläkin häntä joskus ikävöidään!) Nyt Ellellä on uusi mekko.

Kaavana on Mekkotehdas-kirjan nuken kietaisuessu. Kädenteitä on syvennetty ja olkaimia pidennetty. Ei tullut täydellistä, mutta toimiva. Kiinnitykseksi ompelin liian isot palat tarranauhaa, kun en saanut neppipressiä toimimaan just siinä paikassa. Kaikkihan pitää tehdä heti, kun on viivyttelyn jälkeen vihdoin toimeen tarttunut! Nyt voinkin jäädä suunnittelemaan Ellelle toista mekkoa. Talveksi villatakki olisi myös tarpeellinen, ja ehkä jopa töppöset ja pipo.

Kopiokatti

Juuri kun ehdin henkäistä että käsityöt taitavat jäädä vähemmälle niin tadaa! Käsityöpostaus!  Kissamekkokuume kävi ylivoimaiseksi, mutta rahatonna ja epävarmana lasten mausta en suin päin rynnännyt kauppaan. Huomasin, että on sitä joku muukin kokeillut, ja tartuin toimeen.  Kottarainen pikkuinen pukeutui innokkaasti kaavapapereihin. Sovituksesta huolimatta mekosta tuli hieman iso. Joten tässä mekko on toisen tyttären päällä. Ja taitoni täten todistettu.

Miau! Kirpulle leveys on hyvä, mutta paita se pikemmin on kuin mekko. Sen lisäksi mallistani puuttuu alkuperäisen a-linja tyystin. Kiva tätä oli tehdä, muttei tällä kissamekkokuumetta selätetä. Raahasin esikoisen jo sovituskierrokselle, mutta emme osanneet päättää: musta-valkoinen vai puna-valkoinen? Kas siinä pulma!

Kesän ensimmäisiä mekkoja (toivottavasti ei viimeisiä!)

Mekkomania näyttää levinneen kulovalkean lailla Mekkotehdas -kirjan myötä. Eikä ihme - opus on tosi inspiroiva! Jopa siinä määrin, että ompelutöistä, jotka aloitin ennen kirjan saamista, meinasi tulla ihan pakkopullaa. Aikarajat ja tiukka päätös kuitenkin auttoivat työn loppuun saattamisessa. Niinpä kaikki kolme tytärtä juhlivat eilen serkkutyttönsä 1-vuotissynttäreitä uusissa mekoissa.  

Kaikki mekot ovat Ottobren kesänumerosta (3/2012). Pienin malli on Kokeshi doll -mekko, koko 80cm. Sitä varten oli ihan metsästettävä tuota Hilcon kangasta, josta lehden mallikappalekin oli ommeltu. Se tuntuu hiukka liioittelulta minun taidoillani, mutta kangas on niin suloista! Vaaleanpunaista vuoria en halunnut, vaan helmasta pilkottaa kaistale pirteää sitruunankeltaista. Mallikin oli sen verran kiva, että mietin ompelisko kuitenkin uuden version vai selailisko vielä lisää Mekkotehdasta...

Keskimmäiselle ompelin samasta lehdestä Cerise -mekon, josta aiemmin tein harjoituskappaleenkin. Neiti halusi "titä kangatta mittä on niitä aikuitia". Eli geishoja hällekin. Mekko sai kuitenkin jyrkän ensituomion, koska olisi pitänyt olla "muttaa tähän atti ja TITTEN titä ihmittä". Häneen siis uppoaisivat mitä mielikuvituksellisimmat kuosikimarat. Puki tuo kuitenkin mekon ylleen toisenkin kerran, joten toivoa on. Mekko on kokoa 110 cm ja istuu hyvin.

Esikoinen sai Cerisensä paksusta roosanvärisestä 100%:sta pellavasta, jota löytyi paikallisesta Kangas-Partista. Koko on 128 cm. Kangas on hengästyttävän ihanaa, mutta tähän mekkoon ohuempi puuvilla tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Tämä pellavaversio on jotenkin leveän oloinen tytön päällä. Mekkotehtaasta lainasin idean helmaan ommeltavasta kukkasesta. Se ei ihan onnistunut, mutta odottakoon nyt ainakin hetken päätöstä purkamisesta. Jos raskin sitä tehdä.

Jonkin verran viraabeleja virityksiä ovat jokainen, eivätkä nurjat puolet todellakaan kestä katsetta. On hieman vinoa tikkiä, eri mittaisia nappilistoja ja yhdet väärinpäin ommellut saumatkin, jotka kaikki varmaan saisivat entisen käsityönopettajani itkemään. Päätin kuitenkin, että pääasia on saada valmista aikaiseksi. Minulla on ollut taipumus olla aika vaativainen lopputuloksen suhteen ja turhautua silloin, kun en oikeasti osaa. Pidänkin nykyistä epätäydellisyydensietokykyäni käsityömuotoisen self help -terapiani läpimurtona. Hyvä minä!