Yli olan

Malli / Pattern: Two-tone ribbed shrug by Stephanie Japel
Lanka / Yarn: Shibuiknits Sock (mulberry)
Puikot /Needles: 3,5mm, 2,75mm
Muuta: Ravelryssä

Ensimmäinen niistä mökillä kuvatuista. Pakko mainita, koska pidän kuvien taustoista. Itse neuleen osalta todettakoon: ihana lanka, ihana malli, ja epäilyksistäni huolimatta varsin toimiva käytössäkin. Pieni ja simppeli niin työnä kuin vaatteenakin. Työläintä - ja myös tuloksetonta - oli yritys löytää järkevä suomenkielinen nimitys tälle pukineelle. "Hihatin" on varsinainen sanakammotus.

Neuloin omaani lyhyet hihat koska ajattelin sitä pidettäväksi hihattomien toppien päällä, ja koska lanka ei olisi pidempiin riittänytkään. Käytännön yllätysmomentti olikin se, etten ole oikein koskaan ymmärtänyt lyhythihaisia neuleita. Villan on tarkoitus lämmittää, ja lämmittääkseen sen pitää peittää mahdollisimman paljon ihoa. Lyhyet hihat ja muu konstailu tahtoo toimia yleensä niin, että on joko liian kylmä tai liian kuuma - pahimmillaan samanaikaisesti. Ohuesta langasta neulottuna lyhyt hiha toimi kuitenkin aivan optimaalisesti oikkuilevassa elokussa, niin auringon lämmössä kuin ilman kylmetessäkin. Joten olen tyytyväinen, sillä lyhyet hihat näyttävät monesti niin paljon paremmilta kuin pitkä hiha, että niitä on kokeiltava toistekin!

Ja luulenpa, että kokeilen myös mallia uudemman kerran ja pitkällä hihalla. Kun vaan saisin päätettyä mistä langasta ja minkä värisenä... Ehkä kuitenkin jostain sellaisesta, jonka neuletiheys vastaa ohjetta. Jouduin nimittäin muutteleman silmukkamääriä. Luotin ohjeessa annettuihin mittoihin mutta pyrin kuitenkin täsmäämään silmukkamäärän ohjeeseen eli neuloin isompaa kokoa. Hassusti tuntui siltä, että siirryin jokaisessa vaiheessa vielä isompaan: kun selkäosan leveydessä oli yhden koon verran silmukoita, täytyi hihoihin valita seuraava koko ja kaulukseen vielä isompi... yhtä kaikki ihan istuva siitä tuli, tai ainakin melkein. Nuo kauniisti asetellut kaulukset eivät minun päälläni nimittäin asetu noin, vaan totuuden kertoo se ainoa onnistunut edestäpäin otettu kuva:

Shibuiknitsin sukkalanka on lemppareitani. Pätkävärjäys muodosti vain hieman varjoja, ja alkoi lätäköityä pahasti vasta kauluksessa. Sen neuloinkin sitten uudemman kerran raidoittaen toiselta kerältä.

Veneilyä

Vietimme viikonlopun lammen rannassa palloa potkien, vesilintuja katsellen ja makkaraa paistellen.

Kuunnellen hiljaisuutta, jota rytmitti seinäkellon tasainen nakutus, rakennelautojen natina ja tuulen huutelu hormissa. Tarkemmin ajatellen ei siis hiljaista ensinkään.

Ihmetellen pimeyttä, jollainen ei kaupungissa tule tutuksi.

Paria valmista kuvattiin (niistä myöhemmin). Käsitöistä käynee myös miehen vuolema kaarnavene, joka on minusta aika hieno!

Piparkakkupitsiä

Edellinen pitsineuletakkini ei minulle sopinut, ja se muutti äitini vaatekaappiin. Tarvitsin kuitenkin oman. Tahkottuani M&K:n eko-puuvillaa pari päivää tuloksetta kopsahti postiluukusta kälyn lähettämä lehti, ja lanka sekä malli löysivät toisensa heti.

Langan puuterimainen suklaanruskea väri ja puuvillan "tikkumainen" kierre yhdistyivät tähän pitsineuleeseen, joka ei ole millään muotoa sievä. Puuvillan joustamattomuus taitaa kuitenkin aiheuttaa sen, että mallin viehättävyys ei tule esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Neuloin tarpeeseen eli kiireessä, joten en tehnyt mitään muokkauksia. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut vaikkapa lisätä silmukoita helman ja hihansuiden pitsireunuksiin, jotta ne ryöppyäisi näyttävämmin. Puuvillainen joustin ei jaksa sitä efektiä luoda.

Malli / Pattern: Deborah Newtonin #08 Lace Cardigan (Vogue Knitting, Spring/Summer 2009)

Lanka / Yarn: Marks & Kattens Eco Bomull (105)

Puikot /Needles: 4mm, 3,5mm

Piparkakkupitsistä tuli kuitenkin nyt tällainen, ja vaikkei se jalkoja alta vie, olen ihan tyytyväinen. Ensimmäinen isompi työ englanninkielisen ohjeen pohjalta, ja alkupaniikista huolimatta huomasin jopa ohjeessa olleen virheen ennenkuin ehdin neuloa pitkälti purettavaa. Lopputuloskin on ihan kaunis ja käyttökelpoinen. Mallissa oli myös ennentekemättömiä (siis minulle) yksityiskohtia, kuten kappaleiden reunusten päärmevarat, jotka ommeltuna muodostavat tällaisen sauman:

Yksi kukkaisystävä

Hehkuttelinko aiemmin kierrätyskeskuslöytökangasta? Luulisin. Siitä tuli esiliinat äidille ja tyttärelle, pitsireunainen kippolakki ja nyt vielä tunika pienelle. Juju-lastenvaatekirjasta voi tarkistaa miltä tunikan pitäisi näyttää, istumataidoton malli on havainnollisuuden kannalta jotensakin surkuhupaisa.

Ajankulua

Esikoinen täytti kolme vuotta. Kummit toivat kukkia.

Ajan kuluminen konkretisoituu hämmentävästi lasten kasvussa.

Jokapäiväistä, silti liian isoa käsitettäväksi.

Huh hellettä!

Juhannusruusuja

Miten neuloja viettää keskikesän juhlaa? Minä otin puikoille kukkia...

...ihan vaan testasin Neulojan käsikirjasta erilaisia pintaneuleita. Näitä kukkia vähän enemmänkin, koska juuri ostamani keltainen Muskat tuntui suorastaan huutavan niitä. Täytyy sanoa, että en edelleenkään pidä Muskatin kaltaisesta paksusta, kovahkosta puuvillalangasta. Vaikka sitä on helppo neuloa, on lopputulos jotenkin tönkkö.

Tästä valmiista pikkujakusta tuli kuitenkin ihan mukiinmenevä. En ollut oikein varma kummalle se tulee, mutta juuri ja juuri se sopii kolmevuotiaalle, joten käyttäköön hän. Lankaa kului melko tarkkaan kolme kerää, mutta reunat rullasivat sen verran häiritsevästi, että jouduin korkkaamaan neljännenkin, ja virkkaamaan reunuksiin hassuja nirkkoja. Mutta olenpa silti varsin tyytyväinen.

Kukkien jälkeen aloitin kukkakimppuja. En ole aikoihin kokeillut tällä tavalla, ja tämä on aika hauskaa!