Malli/Pattern: Atelier by Heidi Kirrmaier
Lanka/Yarn: BC Garn Soft Silk
Puikot/Needles: 3,5mm
No, minä nyt joka tapauksessa ajattelin, että mehän saamme kätevästi räpsittyä neulekuvia aamupäivän puistoreissulla. Ihan siinä leikkiessä ja keinuessa. Ja muksuilla olisi vielä hauskaa, kun saisivat käyttää kameraa. Että semmoinen suunnitelma!
Kun kolmevuotias säätää pokkarikameralla, ei kuvan laadun suhteen voi odottaa kummoisia. Tähtäsi se edes oikeaan suuntaan. Neuleprosessista kirjoitin kuitenkin niin monta kertaa, että päätin hoitaa asian lopullisesti päiväjärjestyksestä. Kun malli on mitä on, ei ne tästä juuri kummene kuitenkaan. Ja oikeastaan kuvat vastaavat aika hyvin tunnelmiani tämän työn tiimoilta. Hieman halju ja muutenkin jotenkin epämääräinen. Lämmittää kuitenkin just sopivan vähän, joten olen kai ihan tyytyväinen. Siihen saakka kunnes keksin itselleni paremmin sopivan mallin.
Lanka yllätti minut taas venähtämällä odotettua vähemmän. Mittasuhteet - hihan mitta ja vyötärönauhan paikka selkäpuolella - osuivat silti aika kivasti kohdilleen. Ylläolevassa kuvassa näkyy hieman takin etureuna, joka on erityishuomion arvoinen. Se neulottiin nostamalla kolme ensimmäistä silmukkaa joka kerroksen alussa neulomatta puikolle. Ohjeessa vinkattiin vielä kiinnittämään tähän huomiota blokkausvaiheessa, ettei reuna kiristä liikaa. Etureuna on kuitenkin muuta helmaa lyhyempi. Ehkä tarkoituksella, mutta minulle se aiheuttaa tunteen, että takki olisi hieman nafti minulle. Ja taitaa olla sanomattakin selvää, etten oikein pidä siitä. Jos joskus tämän mallin uudelleen neulon (tuskin!), en taatusti nosta silmukoita.
En juuri ole harrastanut tällaisia puolihihaisia neuleita, mutta materiaalina silkkilanka on sellaiseen oivallinen. Ja jos langan ominaisuuksia neuloessa miten manasinkin, niin lopputulos on työn arvoinen. Kastelun jälkeen neulos pehmenee niin että on puettuna kuin pilveen kietoutuisi. Ihan sen tunnun takia voisin neuloa tästä langasta vaikka ihoa vasten pidettävän tunikan tai puseron. Ehkä hieman isommilla puikoilla.
12 kommenttia:
Kolmivuotias on tuntenut itsensä varmaan tärkeäksi :) Ja mikä ettei, ihan kelpo kuvia on ottanut. Siitä se ura urkenee :)
Neule näyttää myös kivalta ja pitäis varmaan hypistellä, että sais materiaalintunnun.
Hyvinhän 3v osas kuvata. EI onnistuis meiän pojulta.
Neule on kivan näkönen vaikka ite meinasitkin että jäi halju ja vaisu olo. Neule vaikuttaa oikein kivalle, mutta niinhän se on että jos ite ei tykkää niin ei se muuta muuksi sitä vaikka muut tykkäis.
Takki näyttää varsin muuntautumiskykyiseltä: sopii yhtä hyvin leikkipuistoon ja bisneslounaalle :)
Tosi hyviä kuvia kolmevuotiaalta, mie en uskaltais vielä omalle saman ikäselle antaa kameraa :D
Munkin silmääni takki näyttää kivalta. Etenkin tuon kärpässienitunikan seurana. :) Aloin heti haaveilla pilvenpehmeästä neuletakista.
Minusta nää kuvat on aika huikeita kolmivuotaan ottamiksi! :) Neuletakki näyttää tosi kivalta.
AnniKainen, taisi tuo äidin kuvaaminen olla pikemminkin ikävä velvollisuus kaiken muun kuvaamisen ohella. Mutta kivaahan siitä on saada kamera oman käteen :)
Näppi, tämä neule taitaa olla juuri sellainen itselle hankala tapaus. Tosin veikkaan, että hyvä käyttöneule siitä tulee. Nyt on jo tullut käytettyä paljon, koska vastaavaa ei kaapista löydy ja tarve on.
Emma, nyt kun mainitsit niin ihan totta, tuossa mallissa on kyllä potentiaalia! (Jos sittenkin neuloisi sen joskus uudelleen...) Ja minä muuten luotan kameran (pokkarikameran, järkkäriä en ikinä!) pikemmin tuolle kolmevuotiaalle kuin kaksi vuotta vanhemmalle siskolleen. Pienempi on huolellisempi, ei yritä juosta kamera kädessä tms.
Kati, en tiedä mikä takissa itsellä mättää. Ehkei pitäisi ajatella liikaa, käyttää vaan :)
Neulisti, aika hyvinhän se tähtäsi. Osuin kuvaan ja melkein kokonaan :) Ehkä se kuvan laatu on enempi kiinni kamerasta ja osaamattomuudesta ohjelmien kanssa, kuin kuvaajasta. Samanlaisia mä itsekin pokkarilla räpsin.
Juurikin tuonvärisen neuleen tavitsisin. Kaunis malli, selän yksityiskohta mm. Ilahduttavaa katseltavaa nuo kuvat ja väriyhdistelmäsi. Minun kaapista uupuu liian monta kivaa väriä. Aika mustaa.
Hei mutta hienohan siitä takista tuli kaikkien kommellusten jälkeen!
Ja vau mitä kuvia kolmevuotias on osannut ottaa! Toisiksi viimeisessä tarkennuskin kohillaan.
Hieno takki ja hyvät kuvat, ei ollenkaan hullummat kolmevuotiaan ottamiksi!
Blogistani löydät haasteen...
Heini, väri on ihana! Minun kaapistani mustaa ei paljonkaan ole löytynyt, mutta nyt huomaan sen alkaneen hiipiä takaisin. Enkä tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua.
Maikki, kiitos! Ihan käypänen siitä loppujen lopuksi tuli. Ja juu, toi kolmas kuva on aika onnistunut.
Altocumulius, kiitos sinullekin, kehuista ja haasteesta.
Kaunis takki se minusta on ja pidän erityisesti tuosta selän ainaoikea osuudesta. Näyttää kivalta. Langan värikin on ihana, kuulosta todella hyvältä tuo lanka :D
Meidän kohta nelivuotias on jo hyvän aikaa vastannut pokkarin käytöstä meillä ja joskus kuvissa on ihan potentiaaliakin. Joskus saa kyllä muistuttaa siitä juoksemisesta ja touhuamisesta kameran kanssa... :D
Maritta, langassa on ongelmansa mutta siitä huolimatta ihana lanka se on! Ja kyllä lapsiin kuvajina kannattaa luottaa, ja muissakin asioissa. Siinähän ne oppivat. Riski tietenkin on aina olemassa että kamera hajoaa tai jotain muuta sattuu, mutta hyviä puolia on kuitenkin enemmän.
Lähetä kommentti