Lomatuomisia

Vastavalmistunut neuletakki.

Mustaherukanlehdet, jotka viime vierailulla jätin kuivamaan.

Nelivuotiaan mielestä hyvä vitsi: Miksi Tikun nokka on punainen? Koska Taku paistoi tikun nokassa makkaraa.

Leivontaa

Tyttäret leipoivat sämpylöitä tädin kanssa. Tykkäsivät kovasti. Haluavat kuulemma leipoa korvapuusteja sitten kotona. Mieli tekisikin kokeilla Aurinkomaan porkkanapähkinäpuusteja. Myös tuollainen puinen, normaalisti vahakankaan peittämä pirtinpöytä olisi leivonta-alustana mukava. Vaikken käyttäisi vahakangasta, pöytäliinoja vain. Pyykkäisin vaikka joka päivä.

Värejä

Helteiden hellitettyä onnistuin hankkimaan oikein kunnon kesäflunssan. Tukala olo siis jatkuu. Se ei estä ihailemasta Kainuun kauniita maisemia. Vaikka helteille on luvattu jatkoa, mieli harhailee kohti syksyä. Tummanpuhuvat metsät ja hehkeät kanervikot muuttuvat mielikuviksi villasta, vyyhdeistä, herkullisen värisistä neulepinnoista. Ainakin Noroa lienee pakko saada polvisukiksi.

Melkein tavallinen päivä

Ensimmäinen kesälomapäivä. (Kyllä, miehen kesäloma on lomaa myös minulle, koska arki muuttuu kun paikalla on kaksi aikuista).

Näimme kolmannen lapsemme ultrassa. Vauva on potkinut ahkerasti siitä saakka. Tuli mieleen Leena Eräsaaren artikkeli 'Sikiö ruudussa' (julkaistu tässä teoksessa). Joskus elämässä ennen lapsia kirjoitin siitä esseenkin. Nyt kirjoittaisin varmaan eri tavalla.

Söin tulista thai-katkarapukeittoa tyttären lempipaikassa.

Ostin tunikan ja legginsit. Ne ovat kuulemma tyylittömiä ja vanhanaikaisia, mutta mukavia. (Kiedon myös huivin kaulaani joskus tavalla, jota muotiblogit paheksuvat.)

Siivosimme kaksi laatikollista mansikoita. Hyvin kypsiä.

Postin tuomaa

Silmukkamerkkejä täältä. Niin mielettömän kauniisti pakattuna, etten taida raskia niitä heti edes purkaa. Katselen vain vähän aikaa. Kiitos Tuulalle.  

Neljä vuotta

Kesälapsen synttärit ovat hämmennyksen paikka. Kesällä aika hajoaa. Ihmiset ovat lomamatkoilla, mökillä, kesäriennoissa kuka missäkin. Paikalle tulee kuka pääsee.

Meiltä nelivuotias sai synttärikakun. Liitutaulun ja soittorasian. Käynnin huvipuistossa. Illalliseksi pizzaa.

Mummulassa

Tällä viikolla olen tullut tehneeksi asioita, joita en ole tehnyt koskaan ennen tai pitkään aikaan.Saunonut vastan kera (viimeksi ehkä lapsena?). Uinut järvessä (edellisestä kerrasta lienee viisi vuotta). Nukkunut restauroidussa savusaunassa. Lukenut mukaansatempaavan kirjan (Sofi Oksasen 'Puhdistus').  

Näin myös uuden hiekkalaatikon syntyvän mummulan pihaan. Tytärten taitava ukki nikkaroi kehikon ja haki traktorilla hiekkaa kakkutarpeiksi. 

Olen kuvannut tyttären sydänhattua hieman lisää. Ja olen ihmetellyt, miten tuo pienempikin on niin iso.    

Sateisempi päivä

Lomalla on joskus raskasta olla. Helteiden jälkeen edes ukkoskuurot eivät helpota, vaan ilma on yhtä painostava kuin aiemminkin. Koira pelkäsi. Minä hämmästyksekseni en. Laitoin eilisiltana keräämiäni mustaherukan lehtiä kuivumaan apen tekemälle kehikolle. Teetä toivon niistä saavani.