"mun täytyy sanoa sua kaveriksi"

Ehkä ensimmäinen kevätpäivä. Puistossa on vanhoja tuttuja. Ja uusia. Tytär käy keskustelua jonkun toisen tyttären kanssa.

"Tässä on mun pikkusisko. Se on kaksi."

Toinen pistää paremmaksi: "Mun pikkusisko on jo yksi!"

Tytär miettii hetken: "Mutta mulla onkin kaksi pikkusiskoa. Mulla on siis kaksi vastuussa."

Toinen on jo siirtynyt seuraavaan leikkiin. "Hei kaveri, tuu tänne! Mun täytyy sanoa sua kaveriksi, koska sulla on niin vaikee nimi."

Se suloinen norjalaismyssy

Mallina Iiris, 27 vuotias. Myssy Cascadea, koko 3-6kk.  



Tätä ihanaista myssyä olen neulonut joka vuosi. Käsittääkseni malli, joka kulkee Ravelryssä nimellä Sweet baby cap, on norjalainen vastine meidän siksak-myssyllemme. Norjalaismyssyksi tätä myös kuulee kutsuttavan. Myssy neulotaan alhaalta ylös saumattomana. Minun suosikkini se on paitsi neulottavuuden vuoksi myös siksi, että lopputulos hipoo täydellisyyttä. Myssy istuu lasten päähän mahtavasti ja suojaa hyvin otsan, niskan ja korvalliset. Ja on yksinkertaisesti niin kaunis ja suloinen. Ravelryn ohje on ohuemmalle langalle, mutta itse olen neulonut lämpimämpiä myssyjä paksummasta langasta pienemmillä silmukkamäärillä. Koska tarvetta on ilmennyt, laitan jakoon sovellukseni, jolla olen saanut niistä sopivia myssyjä. Toivottavasti tästä on iloa! Lankoina testattu ainakin Rowan Felted Tweed, Patons Classic Merinowool, Fleece Artist Blue Face Leicester, Cascade 220. 

Koko: 3-6 kk (6-12 kk) 1-2 v (yli 2 v).

Luo 84 (90) 96 (102) silmukkaa 4 mm:n (tai pienemmille) pyöröpuikoille. Neulo pyörönä 6 krs ainaoikeaa, eli joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin. Siirry sileään neuleeseen ja aloita kavennukset ja lisäykset seuraavasti (jos aloitit pienemmillä puikoilla, vaihda ne tässä vaiheessa isompiin):

Seuraavilla kerroksilla lisää ja vähennä silmukoita seuraavasti:

• neulo 1 s oikein, lisää 1 kiertäen silmukoiden välisestä lankalenkistä
• neulo 12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
• nosta 1 s, neulo 2 s kiertäen (l. takareunoistaan) oikein yhteen ja vedä neulomatta nostettu silmukka yhteen neulottujen yli neulo  12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
• lisää 1 s , neulo 1 s oikein, lisää 1 s
• neulo  12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
• nosta 1 s, neulo 2 s kiertäen (l. takareunoistaan) yhteen ja vedä neulomatta nostettu silmukka yhteen neulottujen yli
• neulo  12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
• lisää 1 s silmukoiden välisestä lankalenkistä, neulo 1 s, lisää 1 s
• neulo  12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein
• nosta 1 s, neulo 2 s kiertäen (l. takareunoistaan) yhteen ja vedä neulomatta nostettu silmukka yhteen neulottujen yli
• neulo  12 (13) 14 (15) silmukkaa oikein + 1 s

Toista näitä lisäyksiä ja vähennyksiä joka toisella kerroksella 8 (9) 10 (12) kertaa. Sen jälkeen tee ainoastaan vähennykset joka toisella kerroksella, kunnes työssä on jäljellä neljä silmukkaa. Katkaise lanka, pujota se viimeisten silmukoiden läpi, kiristä ja päättele. Virkkaa, puno tai neulo i-cord -tekniikalla nyörit korvallisille. Kostuta tai höyrytä.

Tinker

Kaksiosainen taideteos olohuoneen seinällä: puu sekä paperista askarreltu pelle, joka meistä muistuttaa Tinkeriä (sitä Lovejoyn kaveria).

Neulojan itseanalyysi

Tällainen näyttää kiertäneen laajalti. Minä bongasin sen kukkopillistä, ja päätin tehdä oman listan.

Merkitse lihavoimalla asiat, jotka olet tehnyt ja kursiivilla ne, joita suunnittelet joskus tekeväsi.

Olen neulonut:

- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
-puuvillaa
- pellavaa
- alpakkaa- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa (jostain syystä ajatuskin ällöttää)
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa
- tekokuituja
- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa
- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
- metallilankaa (ainakin virkata)
- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen
- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin (viimeistään vanhainkodissa)
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen (tosin käyttökelvottomat)
- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet
- lapaset kärjestä ranteeseen (mutta neulon jos täytyy)
- sormikkaat
- tossut
- säärystimet
- hihattimen, boleron, ponchon
- keskosille (mutta neulon jos tarve tulee)
- vauvalle
- lelun- tai nukenvaatteita
- Möbius-huivin tai vastaavan
- laukkuja (olen kyllä virkannut)
- koruja
- hiuskoruja
- pehmoleluja
- tyynyjä
- torkkupeiton / peiton
- lahjaksi
- lemmikeille
- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin (neulonut kadulla tai kadulle jätettävän neuleen)
- häihin
- kotiin (tiskirätin joka ei toiminut, pannualustoja ja patakintaita joista tykkään)
- lomaneuleita
- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita
- pitsineuleita
- intarsiaa
- kirjoneuletta
- norjalaisneuleita
- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita
- lyhennettyjä kerroksia
- napinläpiä
- i-cordia
- nyppyjä
- vohvelipoimutettua neuletta
- dominoneuletta
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta (mitä se on???)
- pintaneuletta
- helmien kanssa
- oikein ja nurin takaperin
- amerikkalaisella / englantilaisella tavalla (???)
- mannermaisella tavalla (???)
- vapaaneulontaa
- koneella
- neuleharpulla
Olen:
- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella
- parsinut/jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta (en varmaan ikinä tule uskaltamaan!)
Olen värjännyt lankaa:
-kasviväreillä
- Kool Aid-värillä
Olen huovuttanut
Olen:
- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen
- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni
Olen osallistunut:
- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
- neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen
Olen opettanut:
- lasta neulomaan (ei oppinut... vielä)
- miehen neulomaan (mutta opettaisin, jos mies haluaisi oppia).
 

 Lista avasi ainakin itselleni paljolti sitä, millainen neulojana olen. Esimerkiksi en ole erityisen tekniikkaorientoitunut, mutta haluan oppia uusia tekniikoita päästäkseni johonkin tiettyyn lopputulokseen. Miellän itseni tarveneulojaksi, vaikka kuitenkin neulon ilokseni, oikeastaan lähes maanisesti. Vaikka olen neulonut paljon ja yllätyksekseni myös melko monipuolisesti, neulesivistyksessäni on pahoja aukkoja. Jotka aion vielä paikata. Neulojana(kin) muutun siis koko ajan. Täydellistä!

Taas raitoja...

Malli/Pattern: Stripes to keep me warm by Hanna Leväniemi

Lanka/Yarn: Drops Baby Merino

Puikot/Needles: 3mm (ylempi resori 2,5mm)

 

Enemmän intoo kuin järkee, tavataan sanoa. Ja sehän kertookin kaiken. Tekemisessäni tuntuu nyt olevan vähän samanlainen meininki. Voisin myös lainata isäni lempilausahdusta, järjen käyttö ei ole kielletty. Joskus vain en halua, vaikka sitä periaatteessa kovasti arvostankin. Tein siis kaksi perusvirhettä: Ihastuin Nastin versioon tästä raitakaulurista, ja neuloin samoilla spekseillä. Ei ihan toiminut. Värivalinnan kanssa antauduin ulkopuolisten vaikutteiden vietäväksi Poppelissa, enkä ihan ollutkaan sinut yhdistelmän kanssa. Mutta onni onnettomuudessa: tytär adoptoi kaulurin oitis omakseen, ja minä kaivoin jemmasta pari ylimääräistä Cascade-vyyhtiä, joista on jo hyvää vauhtia tulossa toinen raitainen lämmitin.

Lapsi auringossa

Olen tietoinen siitä, että kaikki muut eivät ehkä ole yhtä ihastuneita minun lapsiini kuin minä itse. Jaan tämän kuvan siitä huolimatta. Tai sen kunniaksi!  

Ja jottein aivan asian vierestä mentäisi, kuvassa olevan  villatakin neuloin jo elokuussa 2009 tälle samaiselle tytölle. Sellaisella mittavirheellä, että se sopii vasta nyt. Kuvakin on aivan autenttinen, sillä tämä lapsi todella arvostaa sekä estetiikkaa että lämmintä vaatetta, ja takki onkin kovassa käytössä. Mikä tietenkin neulovan äidin sydäntä aika tavalla lämmittää.

Raitasukat

Nämä sukat neulottuani on pakko todeta: Onneksi olen naimisissa! Sen verran heikosti tuli keskityttyä, ja se näkyy neulejäljessä. Sukkia koristavat niin kutsutut tikapuut, puikkojen vaihtumiskohtaan muodostuvat pystysuuntaiset löyhien silmukoiden rivit, joita naimaraidoiksikin kutsutaan. Kuulemani mukaan nimitys juontuu siitä, että käypäsen miniän tuli osata neuloa sukkansa ilman moisia raidoituksia. Joten onneksi olen naimisissa. Voin kuvitella miten anoppini, armoitettu sukanneuloja, tuhahtelisi näitä tarkastellessaan. Että ei sitten vieläkään saatu miniää tähän taloon.  

Olen jo pitkään haikaillut omia Norosta neulottuja raitasukkia, mutta jostain syystä ne ovat jääneet tekemättä. Kaksi eriväristä kerää neuloutui yllättävän harmonisiksi raidoiksi. Silti värit tahtovat hyppiä silmille. Olen tällä haavaa mieltynyt neutraalimpaan, maanläheisempään värimaailmaan. Mutta ei se haittaa. Onpahan sukat. Jos ne vaivaavat, neulon uudet. Tai neulon joka tapauksessa.    

Amalia, ei niin armas

Malli/Pattern: Amelia by Laura Chau

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm, kaulus 3mm

Todiste siitä, että on täällä neulottu. Amelia on mukava, koruton käyttöneule. Väriinkin tykästyin kovasti. Uskoin, että tämä tulisi olemaan kovassa käytössä.

Enpä kuitenkaan tiedä. Aloitin neulomisen raskaana ollessani ja tarkistin kyllä ympärysmittaa useaan otteeseen vatsan yläpuolelta. Mutta autuaasti unohdin sen vatsanseudun vauvajäämän. Ehkä tarkoituksella. Kuka sellaista haluaa muistella. Malli joka tapauksessa on miellyttävä neuloa. Saumaton. Sopii kivasti hameen kaveriksi. Mutta ei minun päälleni. 

Vaikka lisäsin helmaan muutaman sentin mittaa, takki on makuuni hieman lyhyehkö. Alas saakka ulottuvat napit olivat mielestäni lämpötaloudellisesti käytännöllinen ratkaisu, mutta nappilista kehtaa irvistellä. Amelia voisi olla minun tulevaisuusneuleeni, mutta juuri nyt en oikein usko siihen. Olen sen verran huonoissa väleissä tämän Amalia-tyypin kanssa, ja joissain asioissa olen pitkävihaista sorttia.

Kulutushysteriaa

Ennen luomupuuvillaa.Kimperiltä.

Lasten vaatettamisen suurin ongelma lienee tarpeen uusiutuminen melko tiiviissä tahdissa. Esikoisen suhteen olemme jälleen akuutissa tilanteessa, ja kun viime aikoina olen pohtinut kulutustottumuksiani muutenkin, on tähänkin ollut pakko pysähtyä. Miten arvottaa tuotteen hintaa, toimivuutta, estetiikkaa, ekologisuutta tai etiikkaa - ja mitä näiden valintojen näkyminen pukeutumisessa antaa ymmärtää. (Juu, olen sosiologiani lukenut. Ja vaikken olisi, niin johan tämäkin näkökulma on ujutettu osaksi arkiajattelua.)

Ydinkysymykseni on, paljastanko vai valehtelenko, kun ostan itselleni kasviparkitut saappaat tai lapselle luomupuuvillaisen paidan. Ja onko sillä oikeastaan mitään merkitystä. Ekologinen kääntyy kuitenkin mielessäni helposti egologiseksi (kukapa ei haluaisi kuvitella olevansa itseään parempi ihminen). Laatuun vetoaminen tuntuu elitismiltä, kun saman asian ajavaa kamaa saisi marketistakin ruokaostosten yhteydessä. Mutta ne ovat niin rumia!  Olen siis ostopäätöksissäni kovin epälooginen. Etenkin, kun näitä pohtiessani päätämme kuitenkin ostaa lapselle suksipaketin uutena, koska niin ideologisia emme ole, että maksaisimme käytetystä tavarasta lähes uuden hinnan.

Hienoista kulutuskrapulaahan täällä podetaan. Paljon ei lohduta edes se, että nuorimmaisten pukeutumisen kulmakivi on kuitenkin perheen sisäisessä kierrätyksessä. Ja niiden suksienkin olisi hyvä kestää kolmella käyttäjällä.