Suklaata, vaniljaa, rommirusinaa

Malli/Pattern: edelleen Wurm

Lanka/Yarn: Shibuiknit sock (earth)

Puikot/Needles: 2,5mm

Olen tehtaillut lisää ampiaispesiä. Minkä sille voi, että on perusluonteeltaan tylsä. Tai yritin kyllä, mutta tähän lankaan yksinkertainen pinta tuntui sopivan parhaiten. Esikoinen vieläpä valitsi langan itse tarjoamistani vaihtoehdoista: "Tuo, kun siitä tulee ihan mieleen suklaa!" Äitinsä tytär on, mitä assosiaatioihin tulee.

Neuloin molemmille samanväriset mutta eri kokoiset pipot. Liekö osuvat joka kerta oikeaan päähän, hieman epäilen. Mutta ei se tunnu juuri menoa haittaavan. 

Kulutuskeskustelua

Olen kenties seurannut viime aikoina foorumeita, joissa kulutus, sen ekologisuus ja etiikka, korostuvat. Tosin omasta näkökulmastani se on valtavirtaa. Tuntuu, että nykyään kulutustottumusten kyseenalaistaminen ja uudelleenvalinta on vallitseva trendi. (Tässä kohtaa pyydän anteeksi, sillä minun sanastossani trendi ei ole erityisen positiivinen määre.) Mediassakin nostetaan jatkuvasti esiin yhä uusia "myrkkyskandaaleja". Mitä skandaaleja ne edes ovat? Minusta valmistusprosessin oikotiet ovat perusoletus, ellei vaihtoehtoisia tuotantotapoja erikseen tuoda esiin.

Itse en ole erityisen ekologinen tai kulutuskriittinen persoona. Pikemminkin peruskriittinen (ärsyttävyyteen asti) ja laiska. Viime vuosina tämä on alkanut näkyä käytännössä tiettyihin tuotteisiin jämähtämisenä ja "shoppailun" (uh, mikä sana!) vieroksumisena. Mikä ei valitettavasti tarkoita kulutuksen vähenemistä - siitä pelkästään raskaudet ja lapset ovat pitäneet huolen. Myrkkyuutiset eivät ole vaikuttaneet tottumuksiini esimerkiksi niin, että boikotoisin halpaketjuja niiden vuoksi. Suurempi vaikutus on ollut turhautumisella huonoon laatuun. Sekä äidiksi tulemisella. Se on juurruttanut minuun jonkinlaista luomuherännäisyyttä sekä materiaalisnobismia, jotka väistämättä vaikuttavat myös kuluttamiseen.

*****

Olen huomannut, että vähemmälläkin pärjää. Mutta vielä en ole löytänyt rajaa, jossa voisin todeta että tämän vähemmällä ei enää pärjäisi.

Olen alkanut  suosia luonnonmateriaaleja vaatteissa. Ne tuntuvat paremmalta eivätkä kulahda rumasti patinoituvat kauniisti (kuvittelen).

Olen alkanut kyseenalaistaa uuden ja teknisen paremmuuden. Ja arvostaa vanhaa eri tavalla kuin ennen.

Tämä johtaa siihen, että kaikki pitäisi tehdä itse. En raski ostaa lapasia valmiina koska pystyn tekemään ne itsekin. Paitsi jos ne on tehnyt itse joku muu, ja oikeasta villasta. Akryylivanttuita en huoli suurin surminkaan.

Tavara on alkanut ahdistaa. Mikä on aika paradoksaalista, sillä lapsiperheessä roinaa tuntuu pukkaavan joka tuutista. Mutta oletteko huomanneet, että iso osa myrkkyjäämien vuoksi markkinoilta vedetystä tavarasta on  suunnattu lapsille? (Tehdäänkö lapsille tosiaan krääsää halvalla riskeistä välittämättä?Vai eikö aikuisille suunnattuja tuotteita edes tutkita? Eikä niistä uutisoida yhtä isosti?)

*****

Ahdistusta riittämiin, jos jaksaa vaivautua ahdistumaan. Olen viime aikoina koettanut välttää, sitä kun riittää ihan omasta takaakin. Ehkä silti katson tämän dokumentin jossain välissä, ihan vain vähän lietsoakseni. Nyt painun hetkeksi neulomaan.  

Pullantuoksuinen äiti

Tuoreen pullan tuoksu (ja lasillinen kylmää maitoa) on sellaisia superäitiyden markkereita, jonka avulla saa olonsa tuntumaan hieman liian päteväksi. Lapsuudenkodissani ei leipomista muistaakseni kovasti harrastettu, mutta muistan olleeni kateellinen kaverille jonka luona tuoksui usein tuore pulla. Puhumattakaan siitä, että pääsi itse leipomaan. Silti tulee liian harvoin viitsittyä. Ja muistettua, ettei tärkeintä ole lopputulos vaan se, että muksut saavat vaivata taikinaa.  

Mutta jottei totuus unohtuisi, kerrottakoon, että leipomista seurasi hillitön raivari. Lapsen mielestä oli tylsää syödä illalliseksi ruokaa eikä pullaa. Ei olisi kuulemma kannattanut leipoa ollenkaan. Loppujen lopuksi itki niin lapsi kuin äiti. Se siitä pätevyydestä. Kun joskus myöhemmin selaan blogipäivityksiäni, yritän keskittyä tässä kohtaa vain kuviin.

Pieni sininen

Malli/Pattern: Abrazo by Susanna IC

Lanka/Yarn: Drops Alpaca

Puikot/Needles: 5mm (6mm luontiin ja päättelyyn)

Abrazo ei ole järin suuri huivi, mutta minun huivistani tuli todella piskuinen. Kaulaan kietaistuna alkusyksyn asusteena se toimii ihan näppärästi, samoi takinkauluksen alla. Kuitenkin päädyin taas miettimään, pitäisikö tämä tehdä uudelleen. Sellaisena, kuin sen oikeasti haluaisin. Tästä kun tuli tällainen hieman hassunvärinen pitsihärpäke. Mummohuivi. Taidan nykyään neuloa vain sellaisia koeprojekteja. Höh. Mutta onhan siinä hyviäkin puolia: Tällaiset pienet on hyvä kierrättää lasten käyttöön. Huiveille on tarvetta heilläkin. Ja onpahan sitten syy neuloa lisää! Olen hämmästynyt siitä, että vaikka kaikki ei aina mene putkeen, se ei nykyään jaksa liiemmin edes harmittaa.



Kyllä minä kuitenkin kuitenkin käytän härpäkettäni. Nelivuotias toimi innokkaasti muotikuvaajana. Tosin: "Oho, tähän ei oikein tullut sun päätä!" Mutta onhan kuvassa kuitenkin suuri osa minua.  

Kameraharjoituksia

Käytiin ulkosalla uuden pokkarikameran kanssa. Oli kivaa. Nelivuotias otti parhaat kuvat.

Ensimmäistä kertaa liukumäessä.

Kaulassa perinnepäivillä askarreltu koru.

Kuopuksella muuten ompelemani takki päällä. Kaava jostain vanhasta Modasta, kangas Marimekon alelaarista (palveli keittiön kappana ennen nykyistä olomuotoaan). Ommeltu esikoiselle, mutta tykkään edelleen.

Kaupunkimiljöön kiistattomia helmiä.

Whisper

Malli/Pattern: Whisper Cardigan by Hannah Fettig

Lanka/Yarn: Fleece Artist Sea Wool (ruby)

Puikot/Needles: ...oisko olleet kolmoset...  

Taisin lupailla kuvia Whisperistäni jo aikaa sitten. Mutta kun. Tästä nyt tuli sellainen nolojen tunnustusten neulomus, etten tiedä mitä oikein kirjoittaisi. Paitsi vali vali, eikä se ole kivaa.

Lanka on marinoitunut hyvän aikaa sopivaa mallia odottamassa. Oli varattuna kourallinen pieniä, sävyyn sopivia upeita nappejakin. Sitten päätin tehdä napittoman mallin. Joka ei istu, kurjuus sentään. Eli nyt niitä tunnustuksia: Resoriin taisin poimia liian vähän silmukoita, ja neule hieman kiristää kainaloista. Keskiselän valesauma taas ei ole mielestäni erityisen kaunis joten jätin sen pois. Vaikka käsialani ei mielestäni ole erityisen löysää, saumaa olisi kai tarvittu ryhdistämään selkämystä, koska nyt se löpsöttää korkeussuunnassa. En ole aivan tyytyväinen helmassa ja hihansuissa tekemiini ratkaisuihin, ja hihatkin olisi ollut järkevämpi neuloa pyörönä. Nyt niiden saumat erottuvat rumasti. Mutta kun erehdyin aloittamaan tämän "simppelinä reissuneuleena" jäivät nuo hifistelyt pois.

Päättelyt on tietenkin niin, ettei purkamismahdollisuutta ole. Lisäksi neuleeseen upposi kaikki kolme vyyhtiäni pienen pientä nöttöstä lukuunottamatta, joten esimerkiksi resorin neulominen hieman suuremmalla silmukkamäärällä tuskin onnistuisikaan. Tässä neulomuksessa ei siis juuri kehuttavaa ole, ja jäänee käyttämättä. Mietinkin, antaisiko mallille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Lanka-arkusta löytyisi riittävä määrä alkuperäisessä ohjeessa suositeltua Malabrigon pitsivahvuista. Mutta olen pahasti kahden vaiheilla. Onneksi Malabrigoni on sen väristä, ettei siihen parane tarttuakaanen kevättä. On aikaa miettiä.

*wrum wrum*

Malli/Pattern: Wurm by katushinka Jaanan muokkauksin 

Lanka/Yarn: Sandnes Garn Mini Duett

Puikot/Needles: 3mm ja 2,5mm

Tein ensimmäisen kokeilun tästä Jaanan versiosta jo kesällä jostain kaapinperältä löytyneestä ruskeasta puuvillalangasta. Ei oikein kolahtanut. Tässä uusi yritys.

Tällä kertaa lanka sisältää puuvilla lisäksi merinovillaa. Väri ihastuttaa, mutta muuten on hieman hölmö olo. En osaa päättää mistä se johtuu: häiritseekö myssyn istuvuutta tuo puuvillan joustamattomuus, vai pidänkö vain enemmän pitsittömästä perusversiosta. Siitä ampiaispesästä. Mutta eiköhän sekin selviä, minulla kun on tapana hieman jumittua kivoihin juttuihin. Tytärten ampiaispesät ovat jo valmiina.

Tai ehkä myssy ei vain istu minun päähäni. Syynä voi olla pipon alta löytyvä uusi tukka, josta tulee mieleen Nastin viime syksyinen kutripula. Minulla oli silloin kasvatusvaihe hyvällä alulla ja kuvittelin, että ensi talvena tuo ei enää koske minua. Vaan tässä sitä taas ollaan! On pitkästä aikaa kotoinen, omanlainen olo.