Vuoden viimeinen

Vuosi vaihtui rytinällä, lapsiperheessä toki hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Iltakävelyllä ammuttiin muutama raketti. Yksi nukkui koko reissun ajan ja missasi raketit. Toinen hihkui innosta. Kotona syötiin nakkeja sekä perunasalaattia, joka oli itsetehtyä ja hyvää. Tämä oli monin tavoin ihana vuosi.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille täällä piipahtaville! Olkoon uusi vuosi yhtä hyvä kuin taakse jäävä!  

Huonosti käyttäytyvät naiset pulkkamäessä

Tänään aamupäivästä päätin ottaa härkää sarvista. Lapset ruskovilloihin ja toppiksiin, vauva kantoliinaan ja pulkkakyydillä lähipuistoon. Pukemiseen meni noin neljäkymmentäviisi minuuttia, olkoonkin että siihen toviin jo vaihdettiin vaippoja ja imetettiin. Neuvoteltiin kaksivuotiaan kanssa pukemisesta. Puettiin yhden voimin kolme, kun nelivuotias nohevana hoiti itse itsensä. Patistin lauman pihalle. Kaksivuotias kieltäytyi kävelemästä.

Pulkkamatka puistoon vei vartin.

Puistosssa viivähdimme kymmenen minuuttia. Nelivuotias laski muutaman kerran mäkeä. Kaksivuotias huusi. Minä kehotin kiipeämään itse mäelle. Kaksivuotias huusi. Nelivuotias aikoi lainata kaksivuotiaan pulkkaa. Kaksivuotias rääkäisi, kiipesi omin jaloin mäennyppylälle, laski alas omalla pulkallaan, jäi istumaan pulkkaan ja kieltäytyi nousemasta. Halusi että vedän hänet pulkassa mäen päälle. Minä maanittelin, houkuttelin, lopulta kippasin hänet pulkasta. Kaksivuotias huusi, kieltäytyi kävelemästä, huitaisi lapasellaan lunta kasvoilleen ja huusi lisää. Minä puhdistin lumen ja kuivasin lapsen kasvot. Kaksivuotias rauhoittui hetkeksi mutta palasi sitten alkuperäiseen aiheeseen. Minäkin aloin hermostua. Nelivuotias laski vielä kaksi mäkeä. Mäessä ennen tuloamme ollut perhe siirtyi toisaalle laskemaan. Minä keräsin laumani pulkkaan ja kiskoin sen kotiin.

Kotimatka vei vartin. Riisumisesta ja vaatteiden kuivumaan nostamisesta selvisimme suunnilleen samassa ajassa, joten reissun saldo oli puolitoista tuntia taustatöitä ja kymmenen minuuttia pulkkamäessä sekä yksi sosiaalinen kolaus. Ah että kotiäitiys voi olla palkitsevaa! Mutta tulipa otettua ensi kosketus arkirutiineihin sitten vauvan syntymän. Ensi kerralla koitetaan jaksaa ulkona ainakin vartti.

Pieni harmaa nuttu

Aloitin heti vauvan syntymän jälkeen, mutta olen ollut hieman hidas. Aika jakaantuu tuhanteen pikku askareeseen, ja vain humahtaa ohitse. Neule etenee rivi kerrallaa. Enkä aina malta. Istun vain vauva sylissä. Meillä on kai ilmastointi pielessä ja ikkunoista vetää aika kovasti, ja tuntuu hyvältä pitää pientä sylissä lämpimässä. Tosin onhan villatakistakin apua tähän ongelmaan. Jouluksi takki nyt kuitenkin valmistui. Ja mahtuu vielä päälle, vaikka pelkäsin että se on jo valmistuessaan liian pieni. Neuloin omasta päästä, ribbineuletta raglanhihoilla. Lankana BC Garnin luomuvillaa. Kaunis harmaa. Napit omasta varastosta. Laskin napinläpien välit väärin. Läpiä tuli yksi enemmän kuin nappeja, siksi alin on erilainen kuin muut. Onpa pätevä olo. Silti olen tyytyväinen.

Toivotus hyvän joulun

Oli hyvä jouluaatto. Aamulla lastenohjelmia ja kuusenkoristelua, päivällä kaunis - mutta kylmä! - pakkaskeli. Veimme kynttilän hautausmaalle. Saunoimme vastan kera. Saimme hyviä lahjoja. Itse olin tänä vuonna huono lahjanantaja. Kysykää vaikka puolisoltani. En vain keksinyt. Enkä jaksanut, enkä ehtinyt. Osan lahjoista unohdin jopa paketoida saajilleen. Tietysti paha hormonihumala vaivaa vielä, vaan silti harmittaa. Mutta tulee joulu ensi vuonnakin. Ja sitä seuraavana. Ehkä minusta kovalla harjoittelulla vielä sukeutuu tarkkanäköinen lahjanantaja ja ehtoisa emäntä. (Kaipa sarkasmi on sallittua, jos se kuitenkin on ihan hyväntahtoista?)  

Joulukuusi on aika bling-bling. Askartelin siihen niitä enkeleitä. Toisesta tuli aika överifeministi tyyppi. Ihan vahingossa. Tyypillistä minulle. Lapsenkasvoinen näyttää isopäiseltä avaruuskävelijältä. Mutta oli mukava tehdä. Keskittymistä vaativa ja pääasiassa tarkoitukseton näpertäminen taitaa sopia olotilaani juuri nyt. Joka muuten jatkunee vuoden päivät, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Kuuseen ripustettiin myös esikoisen viime vuonna tekemät tähdet. Pidän näistä enemmän kuin ostetuista koristeista. Tekisiköhän joku meistä ensi vuonna itse latvatähden? Lapsena meillä oli sellainen itsetehty, kun eräänä aattona huomasimme tähden murskaantuneen koristelaatikossa. Isä leikkasi sen pahvista, koristeli seimenkuvalla ja hopeanauhalla ja teki kiinnitysmekanismin vessapaperirullasta. Sitä varjeltiin tarkoin, koska pidimme siitä.

Hän on kasvanut melkein puolitoista kuukautta. Juhlavaatteena mekko, jossa minä olen juhlinut omat ristiäiseni.

Hyvää ja kaunista joulua kaikille!

Joulukortteja

En muista pitäneeni askartelemisesta edes lapsena. Se on merkinnyt vain repeilevää silkkipaperia, vinoon leikattuja pahvinkappaleita ja erikeepperiä joka paikassa, yleensä siellä missä ei pitäisi. Tänä jouluna päätin silti teettää tyttärillä kortteja. Kimmokkeena toimivat nämä kuuset, jotka kaksivuotias koristeli perhekerhossa yhdessä "kerhomummon" kanssa.

Askarteluliikkeessä oli esillä jos jonkinlaista mallia. Haastavinta olikin keksiä jotain, joka on toteutettavissa lasten kanssa: riittävän yksinkertaista kaksivuotiaalle, mutta riittävästi liikkumavaraa nelivuotiaalle. Ja täyttäisi molemmat kriteerit minun kohdallani.

Ylimmäisenä yhteistyöprojekteja kaksivuotiaan kanssa. Sitten halusin kokeilla jonkinlaista silhuettia kuitukankaasta. Latvatähti on pahasti vino. Tähdeksi sen tunnistaa vain kontekstistaan. Rakas puolisoni totesi että ainahan voin väittää sitä lasten tekemäksi. Tosiasia kuitenkin on että lapset kasvavat ja heidän kädentaitonsa kehittyvät. Minä taas en ole tässä asiassa kehittynyt sitten ala-asteaikojen. Ajan myötä jäisin kuitenkin kiinni, joten tunnustetaan heti, että minä sen tein. Alin kuusi on oma lempparini.

Nelivuotiaan tekemiä piparkakkuhahmoja. 

Tottuja edelleen yhteistyöprojektina.

Esikoisen näkemys joulun hiippailijoista on vähemmän konventionaalinen. Tunnustan, että olen siitä hieman kade.

Korttien tekeminen oli yllättävän kivaa. Jokin vinksahdus on tapahtunut, sillä tekisi mieli askarrella vielä lisää (vaikka askartelu on - hyi kamala - näprää!). Ainakin näitä tähtiä. Ehkä lippunauhoja joulukuuseen, meillä ei ole juurikaan joulukoristeita. Myös tällaisen enkelin haluaisin tehdä.  

Jokeri pokeri poks

Malli/Pattern: ”Jokerimyssy” (DROPS Design)

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm

Meidän vitsiniekka se poseeraa mallikkaasti pyydettäessä. Turhaan koitin kehottaa nostamaan päätä että saadaan koko myssy kuvaan. Jostainhan se on pienenkin hupinsa haettava.

Kerhomatkalla väsymys painoi sen verran että pääsin yllättämään. Tällaisesta myssystä siis on kyse. Malli on ilmaisohje Garnstudion sivuilta (linkki tuolla ylempänä). Ihan hauska kypärämalli pikkupakkasille.

Neuloin kaksi- ja neljävuotiaalle samanlaiset. Käytin tähdelankoja, joten värit valikoituivat sen mukaan mitä sattui löytymään riittävästi. Valkoinen ei ole onnistunein värivalinta tähän malliin, mutta on se sentään neutraali räyhäkästä takkia vasten. (Ja haalaria, joka sekin on muuten pinkki!) 

Koot ovat kahden eri koon välimaastosta, sillä alkuperäisen ohjeen kauluriosa tuntui hirmuisen isolta. Siksi aloitin pienemmän koon mukaan ja luovasti lisäilin silmukoita huppuvaiheessa. Päälakisauman silmukoin ihan harjoituksen vuoksi. Ja aion käyttää tilaisuutta hyväkseni jatkossakin, sillä käsiala selvästi kaipaa harjoitusta: näissäkin liitos näyttää saumattomalta vain paikoin. Tupsuja taisin värkkäillä ensimmäistä kertaa sitten peruskouluaikojen.

Sunnuntaina

Ajoimme kohtuullisen matkan pelkän kahvikupillisen vuoksi. Tai ei pelkästään: tänne kannattaa lähteä päiväretkelle useammastakin syystä.

Takapenkkiläiset poseeraavat.

Epäekologisuudestaan huolimatta automatkat ovat minusta mukavia. Etenkin silloin aikana ennen lapsia. Pitkät ajomatkat tarjosivat aikaa keskustelulle, ja kun toinen on kotoisin kaukaa, niihin matkoihin on joutunut tottumaan. Nykyään tilanne on tietenkin erilainen. Tai ainakin keskusteluihin osallistutaan myös takapenkiltä, mikä väistämättä muuttaa niiden luonnetta.

Ihana isyysloma

Viime viikot olemme viettäneet jonkinlaista kuherruskuukautta. Ensi viikolla on edessä paluu arkeen, kun miehen isyysloma päättyy. Toisen aikuisen läsnäolo on tarpeellinen apu, mutta olen myös nauttinut tästä ajasta valtavasti!

Kiireetöntä, kuitenkin arkirutiineihin sitoutunutta yhdessäoloa.

Rauhallisia kävelylenkkejä taaperon tahtiin. Nauravia naamoja pulkkamäessa. Viiman ja pakkasen jälkeen jopa täydellinen talvisää! 

Vetävän lastenlevyn tahtiin tanssivat tenavat. Liinassa tuhiseva vauva. 

Ja ylenmäärin esikoisen vessapaperirullista ideoimia askarteluja, kuten nämä (tosin juuri näiden tyyppien synnyssä taitaa sillä isälläkin olla näppinsä pelissä):