Päätösten aika

Kahta asiaa olen pohtinut koko kesän. Vatvonut ees taas, päättänyt ja pyörtänyt taas. Kunnes päädyin toteuttamaan ne molemmat. Leikkautin hiukseni lyhyiksi. Ja perustin uuden blogin. Päätökset tuntuvat hyviltä. Muutoksille oli siis selkeästi tarvetta.

Tarinat jatkuvat täällä. Toivon, että kirjoittaminen tuntuu luontevammalta uuden otsikon alla, uudessa "tilassa". Ja toivon, etten hukkaa teitä kaikkia muutossa!

Projekti laitetaso eli Singerin jalkojen uusi elämä

Sähköpostiini tuli taannoin aiemmin esittelemääni puolivalmiiseen laitetasoon liittyen kysymys vanhojen ompelukoneen jalkojen muokkaamisesta. Laitetasomme on mieheni tekemä, ja hän ryhtyi nyt päättämään maalaamista odottaneen projtektinsa ja kuvaamaan sen samalla. Joten seuraavan tutoriaalin tarjoaa minun oma monitaitoinen koti-insinöörini. Olkaa hyvä!

Laitetason aihio. Vanhoista ompelukoneen jaloista löytyy keskenään erilaisia malleja. Paitsi koristeissa, myös kiinnityspisteissä ja sivujalkoja yhdistävissä tukikappaleissa on eroja. Tällä saattaa olla merktiystä jalustaamuokattaessa, joten se kannattaa huomioida. Laitetason aihioksi löytämässäni runkomallissa on sivut yhteenliittävä Singer-tekstillä varustettu yhdyskappale riittävän pitkä toimimaan tukikappaleena. Jos aihiona käyttää jotain toista pöytämallia, voi tukikappaleen kanssa joutua soveltamaan eri tavalla.  

Tarkoituksena oli tehdä hyllykkö, jonka alin taso kestää jopa kymmeniä kiloja painoa. Ompelukonepöydästä käyttöön tulivat sivujalat ja yhdyskappale. Hyllylevyjen materiaaliksi valikoitui tavallinen kilovaneri. Se on tarpeeksi jäykkää, helppo työstää, kestää rasitusta ja sen saa helposti pintakäsiteltyä. Levyjen paksuudet tuli valittua näppituntumalla ja aiempien kokemusten perusteella. Asiantuntevasta puuliikkeestä osat sai mittoihin sahattuna. Levyjen mitat tässä hyllyssä (sivu*leveys*korkeus):

pöytälevy 400mm*890mm*26mm

välilevyt 300mm*800mm*20mm
alin levy 400mm*800mm*30mm  

Tässä rungossa hyllyille muodostui kaksi "luonnollista" paikkaa. Toiset kaksi täytyi rakentaa. Pöytälevy voidaan kiinnittää rungon päälle (ompelukoneen pöytätason tilalle), alin levy kiinnitetään jaloissa oleviin alimmaisiin reikiin (ompelukoneen poljinlevyn paikalle). Välihyllyille täytyy porata omat kiinnityskohtansa. Jalat ovat valurautaa joten ne kestävät melko paljon rasitusta, kunhan eivät taivu. Nuolet osoittavat reikien paikat koristuksen "solmukohdissa".  

Poraamiseen kannattaa käyttää hieman isompaa poraa kuin mitä ruuvi vaatii. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, ettei kokousruuvin kaulus mene reiästä läpi. Reiän teon jälkeen aukkoa kannattaa avartaa selkeästi isommalla poranterällä, että kaulus uppoaa nätisti runkoon. Kuvassa reikä ja avarrus.

Taso kannattaa koota niin että ensin asennetaan alin levy, sitten pöytälevy ja viimeiseksi väliin tulevat tasot. Alimmaiseen levyyn täytyi rakentaa paikka putkimutterille ja huonekaluruuville. Tämä siksi, etteivät jalat pääse leviämään painon alla, vaan pysyvät varmasti suorassa. Kiinnityksen tein tappimutterilla ja huonekaluruuvilla siten, että porasin hyllylevyn kyljestä huonekaluruuville reiän ja asensin tappimutterin vastinkappaleeksi levyyn, jotta kiristäminen onnistuisi hyvin ja luotettavasti. Tappimutterin reikä kannattaa porata huolellisesti, ettei se mene hyllylevyn läpi ja jää näkyviin. (Kuvassa tappimutterin reikä alapuolelta.)

Alimmaisen hyllylevyn kiinnitys. Se oli haasteellinen, koska runogssa ei ole kuin yksi "luonnollinen" kiinnityskohta, eikä mahdollisia lisäkiinnityskohtia oikein ollut. Kiinnityspaikat piti siis järjestää toisin. Siitä lisää takatukikappaleen yhteydessä.

Ylin taso oli helppo kiinnittää valmiisiin reikiin. Alkuperäisiä kiinnitysruuvejakin voi käyttää.

Välitasot kiinitin viimeiseksi sen vuoksi, että jalkojen ja hyllyn väliin on helpompi laittaa oikea määrä aluslaattoja. Aluslaattoja tarvitaan, jotta valurautaiset jalat eivät vääntyisi. Lisäksi rakennelman ulkoasu kevenee, kun hyllylevyt näyttävät olevan hivenen irti jaloista.

Tässä hyllykkö näyttää jo valmiilta, mutta huojuu vielä sivusuunnassa ja vaatii lisärakenteita. Ristikkäistuki kulmasta kulmaan lisää kiertojäykkyyttä eli tekee rakenteesta sivusuunnassa tukevan.

Ristikkäistukena käytin pöydän alkuperäistä logollista keskikappaletta. Se oli sopivan korkuinen ja tyyliin sopiva. Kun pöytä on koossa, tuki on helppo sovittaa paikoilleen ja merkata pöytälevyn ja alimman hyllyn paikat. Sitten vain porataan reiät kuten sivujalkoihin ja ruuvataan tuki rakennelman takapuolelle.  

Tältä laitetaso näyttää takaapäin. Kuvasta näkyy, että yhdyskappaleen korkeudella on merkitystä. Kannattaa myös huomata, että alin hyllytaso oli aikaisemmin kiinni sivuilta vain yhdellä ruuvilla puoleltaan, jolloin se keikkui akselinsa varassa kuin kiikkulauta. Nyt alataso on kiinnitetty ruuveilla myös tukikappaleeseen.  

Maalia vaille valmis. Taso piti koota ennen maalaamista koska jalat ovat hieman erilaisia, reikien kohdat ja kulmat uniikkeja. Kiinnityspisteet on siis täsmättävä toisiinsa, eivätkä hyllylevyjen paikat ole keskenään vaihdettavissa. Valmiiksi maalattu pinta ei olisi kestänyt sovitustyötä ehjänä. Siksi maalataan vasta lopussa.

Maalaamista varten pöytä pitää vielä purkaa osiksi. Valmiita ruuvinreikiä voi hyödyntää maalatessa ripustamalla kappaleet roikkumaan ruuveista kuvan osoittamalla tavalla, jolloin ne voi maalata kerralla kauttaaltaan.  

Valmis laitetaso. Vanhan muokkaaminen on monesti työläämpää kuin uudesta tekeminen, mutta vaivan arvoista.  

Projekteja

Kun mummulaan saavuimme, siellä odotti ja valmistui muun muassa seuraavanlaisia käsityöprojekteja:

Ukki kuivaa talveksi heinää jäniksille.

Ensimmäisen päivän harhaa. Seuraavina homma alkoi näyttää jo tosi työläältä.  

Leikkimökki on pitkälti ukin kädenjälkeä, ja sen on tarkoitus muuttaa takapihallemme piakkoin.  

Vanha astiakaappi (kuvassa kaapin yläosa), joka tulee keittiöömme purkamaan säilytystilan puutetta.

Vähän bling blingiä. Suunnittelusta vastaa aurinkoiseni, toteutuksesta hänen isänsä.

Jalkahoitoa

Aarre on vehreä nurmi näin kaupunkilaisen näkökulmasta. Olen kauppareissuja lukuunottamatta mennä viipottanut mummulan pihalla paljain varpain, ja alati kuivat ja halkeilevat jalkapohjani ovat tulleet hoidetuiksi kuin itsestään. Oispa kiva jos kaupungeistakin löytyisi roska- ja lasinsiruvapaata apilaa, voikukkaa ja siankärsämöä pukkaavaa nurmikenttää, jolla ihmiset saisivat kävellä jalkansa terveiksi. Kannat ja päkiät ovat tietysti puhtaampiakin päiviä nähneet, mutta se on pientä, mistä vedellä ja saippualla selvitään.

Parempi lusikka purkissa

Kuva http://www.designdaybyday.se/2012/06/05/missa-inte-min-liveuppdatering/sarjaton-teaser/ .

Osuipa silmiini syyskuussa julkaistava Iittalan astiamallisto Sarjaton. Sarjaton on "moderni, kirpputorihenkinen astiasto, joka rikkoo perinteisen ajatuksen astiastosta" (Koti ja keittiö 8/2012). Astiaston osat ovat keskenään erilaisia ja suunniteltu toimimaan yhdessä kuin erikseen, myös yhdisteltynä muihin astiastoihin.

Astiakaappimme kaipaisikin täydennystä lautasten osalta, ja lasitkin ovat minusta tosi kauniit. Mutta jokin tökkii. Sarjan perusidea erilaisten osien sekoittamisesta eli se kirpputorihenkisyys viehättää, mutta siinä se ongelmakin piilee. Näin kierrätystrendi on kuin huomaamatta tuotteistettu, markkinoitu ja myyty itsensä kustannuksella. Tyylikysymyksenä se saattaa toimia kierrätyspainotteisen kuluttamisen puolesta, mutta ideologisesti sotii hyödyntämäänsä ajatusta vastaan.

Lehdestä bongasin myös idean isoon lasipurkkiin järjestetyistä aterimista. Koristeasetelma oli tehty vanhoista ruosteisista haarukoista ja veitsistä. Minä voisin kokeilla käyttökaluja keskellä keittiön pöytää. Vilkkaan Kottaraisen lempiharrastus nimittäin on purkaa aterimet ympäriinsä. Lusikat lasipurkissa eivät ehkä ajatuksena miellytä  perheen miesväkeä, siis häntä ainoaa, joten tämä varoituksena hällekin. Kieltämättä idean käytännöllisyys mietityttää minuakin, mutta mikä estää kokeilemasta? Parempi lusikka purkissa kuin kymmenen lattialla!  

Pellavan matkassa

Pellava ei ole pedantin reissaajan matkavaate.

Mutta tykkään siitä yli kaiken! Joten järkeilin (eläköön defenssit!), että kuka sen näkee, onko vaate rypistynyt päällä vai matkalaukussa. Ja pakkasin ihanaiseni mukaan. Luulen, että pellavaan pukeutuminen vaatii joka tapauksessa tietynlaista luonnetta.

Minulle on pellavan ja villan kanssa käynyt samalla tavalla. Lapsuudesta on jäänyt mielikuva niistä hirmuisen hankalahoitoisina ja epäkäytännöllisinä materiaaleina. Nyt en muuhun haluaisi pukeutuakaan. Pellavaa olin oppinut pitämään epäsiistinä ja ryppyisenä, ja pesussakin se kutistuu. Nykyään ryppyisyys on mielestäni kuin pikku bugi nokialaisessa: ominaisuus, ei vika.

Minun mekkoni ja toppini ovat molemmat Noolania. Noolanin vaatteet ovat kotimaista, myös täällä ommeltuja. Materiaaleina käytetään paksua pellavaa, keittovillaa ja ilmeisesti myös kalannahkaa. Lisätietoja voi kurkkia täältä - näyttävät muuten päällä paljon paremmilta kuin hengarissa! Ainakin minuun Noolanin ekologinen perusidea, yksinkertainen muotokieli ja materiaalivalinnat vetoavat. Sekä ajattomuus, jatkuvuus: mallisto ei vaihdu joka sesongissa. Mikä on hyvä, koska haavelistani pitenee vuosi vuodelta.

Ellen mekko

Iskeekö käsityöinnostus vääjäämättä heti, kun on ääneen sanonut ettei riitä intoa eikä aikaa? Pieniä juttuja vain, mutta tekeminen on ollut sitäkin mukavampaa. Olen ennenkin huomanut, että sellainen tarkoituksettomaksi ja hyödyttömäksi luokiteltava puuhastelu on kaikkein terapeuttisinta. Ehkä sitä kannattaisi ruveta harrastamaan neulegraffitejakin?  

Tässä on peikkotyttö Elle kera omistajansa, jonka aurinkoon viitaten Kehräksi blogi-nimesin. Elle on käsinukke viitasaarelaista Teddyset-tuotantoa, käsin ommeltu ja myyjän mukaan kotimaisista kankaista. Elle on saanut nimensä ensimmäisen merkityksellisen puistokaverin mukaan. (Kaveri muutti muualle aikapäiviä sitten, mutta vieläkin häntä joskus ikävöidään!) Nyt Ellellä on uusi mekko.

Kaavana on Mekkotehdas-kirjan nuken kietaisuessu. Kädenteitä on syvennetty ja olkaimia pidennetty. Ei tullut täydellistä, mutta toimiva. Kiinnitykseksi ompelin liian isot palat tarranauhaa, kun en saanut neppipressiä toimimaan just siinä paikassa. Kaikkihan pitää tehdä heti, kun on viivyttelyn jälkeen vihdoin toimeen tarttunut! Nyt voinkin jäädä suunnittelemaan Ellelle toista mekkoa. Talveksi villatakki olisi myös tarpeellinen, ja ehkä jopa töppöset ja pipo.

Koti portaissa

Pahvisia askartelukirjaimia, öljymaalia, tekijöinä mies ja lapset. Lopputulos kaksipuoleisella teipillä mahdollisimman korkealle portaikkoon. Itse olisi toteuttanut tämän eri tavalla, mutta hienolta tämäkin mun silmään näyttää. Ja johan sillä on tunnearvoakin! Jostain sisustusliikkeestä olisi ehkä saanut sofistikoituneemman version, mutta olisi tuntunut pöhköltä ostaa turhanaikaisia koriste-esineitä ilman minkäänlaista TSI-aspektia. Lisäksi valmistavara on lähes poikkeuksetta lontoon kielellä, ja kodinetsintäprojektin puitteissa varmaan satoja vanhoja omakotitaloja kiertäneenä en halua, että seinässäni lukee home.  

Lopullista kotiahan emme vielä ole löytäneet, mutta sitä odotellessa

pidetään kotia nykyisessä  ♥

Sillä hoitamattomalla pihalla

Mua jaksaa aina vaan riemaastuttaa se, että blogiin oli tultu sellaisenkin sanaparin perässä kuin 'hoitamaton piha'. Etenkin kun tiedän, minkä postauksen perusteella näin on käynyt, eikä siinä mainittu muuta kuin että pihaa lähinnä ihmettelemme vielä. Osaako google ajatella?  

On kuvassa kukkiakin. Lasipurkissa olen suunnitellut polttavani kynttilöitä sitten iltojen alkaessa pimetä.  

Keltaista, jonka kuvittelin kultapiiskuksi kunnes ryhdyin asiaa tarkastamaan. Vaan olkoon mikä on, se kasvaa leikkimökin tontilla.

Äitienpäiväkukat. Joka sateen jälkeen olen käynyt kaatamassa vedet pois astiasta, mutta lohduttomalta näyttää silti. Voimme vain hekumoida ajatuksella siitä, mitä näistä olisi voinut tulla.

Kälyn lahjoittamat samettikukat sen sijaan voivat hyvin.  

Kopiokatti

Juuri kun ehdin henkäistä että käsityöt taitavat jäädä vähemmälle niin tadaa! Käsityöpostaus!  Kissamekkokuume kävi ylivoimaiseksi, mutta rahatonna ja epävarmana lasten mausta en suin päin rynnännyt kauppaan. Huomasin, että on sitä joku muukin kokeillut, ja tartuin toimeen.  Kottarainen pikkuinen pukeutui innokkaasti kaavapapereihin. Sovituksesta huolimatta mekosta tuli hieman iso. Joten tässä mekko on toisen tyttären päällä. Ja taitoni täten todistettu.

Miau! Kirpulle leveys on hyvä, mutta paita se pikemmin on kuin mekko. Sen lisäksi mallistani puuttuu alkuperäisen a-linja tyystin. Kiva tätä oli tehdä, muttei tällä kissamekkokuumetta selätetä. Raahasin esikoisen jo sovituskierrokselle, mutta emme osanneet päättää: musta-valkoinen vai puna-valkoinen? Kas siinä pulma!

Remontin paikka

Kotiäitivuosinani en ole kokenut kesiä - kahta ensimmäistä lukuunottamatta - erityisen rentouttaviksi tai voimaannuttaviksi. Näin on laita tänäkin kesänä. Takanakin on erityisen tiukka talvi. Jonkinlaista taisteluväsymystä on ilmassa. Vaikka totuuden nimessä on sanottava, että olen nauttinut tästä kesästä! Täällä siis eräs, joka ei hellekelejä kaipaa.

Kimperin hame ja pienet varpaat.

Johtuneeko väsymyksestä, mutta muun ohessa olen pohdiskellut blogin kohtaloa. Aloitin blogin neuleblogina, mutta tyylipuhtaus on täältä kaukana. Kuitenkin on paljon sellaista, josta kirjoittaminen täällä ei ole tuntunut luontevalta, vaikka mieli tekisi kirjoittaa. Jonkinlaisessa käännekohdassa olen, useammassakin mielessä. Neulerintamalle jää aikaa entistä vähemmän, ja toisaalta jokaista samalla mallilla väännettyä villavaippahousuakaan ei jaksa tänne raportoida.

Ikeaputkessa. Tästä lisää, jahka selviän järkytyksestä.

Vaihtoehtoja pohtiessani mietin jakautumista, muuttamista, lopettamistakin. Huomasin kuitenkin, että vaikka jotkut tuntuvat pitävän tätä blogiharrastusta kovin hupaisana (terveisiä vaan sinne parisängyn toiselle laidalle!), tästä blogista on tullut minulle kovin rakas. Remontin aika kuitenkin on. Neulejutut jatkuvat sitä mukaa kun valmistuvat, mutta saatanpa laajentaa repertuaaria. Sen verran kun luontevalta tuntuu.

Seitsemän satunnaista

Sain kirahvilasta tunnustuksen, vai oisko tää haaste? Siihen kuuluu kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestään. Kiitos Kati! Olo on ollut viime aikoina vähän surkea ja haluton, joten yritin miettiä kivoja asioita. Yllättäen keksin melko materialistisia.

1. Tykkään maatuskoista, kärpässienistä, linnuista, pöllöistä ja leppäkertuista. Ja pilkuista, raidoista ja paksusta pellavasta.  
2. Tykkään myös pilvisistä kesäpäivistä, joita on tänä kesänä vielä riittänyt.
3. Lempivuodenaikani taitaa kuitenkin olla syksy. Elokuusta aina siihen saakka, kun tulee sateista ja harmaata. Sen jälkeen alan odottaa ensilunta.
4. Haaveilen täydellisestä käsilaukusta, johon mahtuu puoli elämää.    
5. Ja siitä, että ehtisin ja jaksaisin taas pitää huolta itsestänikin. Pitkään se on tuntunut elämäntilanteesta johtuen lähes mahdottomalta.  
6. Yksi asia, jonka voisin tehdä tässäkin tilanteessa olisi vaihtaa kahvi teehen. Juon aika paljon kahvia.
7.  Tänään on hyvä arkipäivä; siitä harvinainen, että olemme koko perhe kotona.

Haasteeseen kuuluu myös jakaa sitä eteenpäin.

Paula

Outi

Jasmin

Maikki
Maija

Olkaa hyvä!

Juhannus

Kaupungissa ei ole melkein ketään muuta. Siivoillaan, odotellaan vieraita, nautitaan rauhasta.

Kaunista keskikesän juhlaa toivotan!    

Puutarhurin parhaat

Matalalentoa. Mutta neulonut olen: jotain valkoista toivon saavani piakkoin valmiiksi. Jostain syystä tahtoo usko loppua kesken. Onneksi on näitä pieniä piristäjiä.

Äitienpäiväkorttien sydämistä näyttää todellakin kasvavan jotain.

sadetanssi

 

Ensin kasteltiin kukat. Sitten satoi vettä. Toinen päätti tanssia sadetanssia, toinen touhusi märällä patiolla naama hymyssä, sukanpohjat mustina. Olisi kai pitänyt harmistua, mutta nauratti liikaa.

Tunnustus

Sain jo jokin aika sitten Vilppumaasta tunnustuksen. Kiitos sinne ♥   Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Tunnustukseen kuuluisi myös 1) kiittää antajaa ja linkittää bloggaaja, jonka antoi sen, 2) valita viisi suosikkiblogia ja kertoa se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa, 3) kopioida ja liittää palkinto omaan blogiin, ja 4) toivoa, että nämä bloggaajat antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.  Olen useimmiten tunnollisesti jakanut tunnustuksia eteenpäin, mutta tällä kertaa jätän väliin. Nettiyhteyteni  takkuaa enkä pääse edes lukemaan joka yrittämällä, ja linkittäminen on siten tosi aikaavievää. Nyt kun mulla harvinaislaatuisesti on pieni hetki omaa aikaa, taidan käyttää sen ompelukoneen ääressä. 

*****

Edit. Nyt kun verkko toimii vilkkaammin listaan omani; osalla saattaa olla yli kaksisataa lukijaa (ainakin Helillä on pakko olla!), mutta nämä ovat ihania, osittain elämäntilannejuttuja:

Ruttuja

Kirahville kaulahuivi

Lista asioista 

tila

miu oma

( sekä Ihmeitä vilppumaassa, mutta sitä en kai voine "virallisesti" linkittää. Linkitän kuitenkin! ) 

Tällä erää viimeinen

Malli/Pattern: Sirle by Suvi Simola

Lanka/Yarn: Rowan Handknit Cotton (Ice Water)

Puikot/Needles: 4mm,  3,5mm (resori)

Tällä erää viimeinen Sirle, omani. En lupaa etten enää neuloisi tätä mallia. Talviversion voisin tästä vielä neuloakin. Tai lainata mallineuletta muuallekin, pidän siitä kovasti. Seuraavaksi kesäpipoksi aion kuitenkin neuloa jonkin muun mallin.

11 + 1 kysymystä

Sain yhdentoista kysymyksen haasteen kahdelta taholta: Mertsulta sekä Hahtuvanpilven reunalta. Kiitos molemmille! Minulla on siis kaksi satsia kysymyksiä, joihin vastaaminen veisi metritolkulla nettipalstatilaa, enkä usko kenenkään jaksavan lukea kaikkea. Niinpä valitsin parhaat päältä. Siis itseanalyysin kannalta parhaat.

1. Jollet kilkuttelisi puikkoja/koukkuja, mitä tekisit "säästyvällä" ajalla? Hyvä kysymys. En tiedä. Toivoisin voivani vastata että juoksisin jumpalla samaan tahtiin kuin entisessä elämässä eli aikana ennen lapsia. Mutta tuskinpa vain. Neulominen sopii minulle tällä haavaa erittäin hyvin siksi, että sitä voi tehdä kotona. Neulominen on sytyttänyt kiinnostuksen muunkinlaiseen käsin tekemiseen, ja saanut minut arvostamaan kaikenlaista itse tekemistä ylipäätään. Lisäksi bloggaaminen ja ravelry ovat olennainen osa neulomista, ja itsetehdyt neuleet taas olennainen elementti vaatekaapissani.  Joten neulominen kaikkine sivujuonteineen on niin iso asia, etten osaa kuvitellakaan mikä sen voisi korvata. Ellen neuloisi, olisin joku niin toinen ihminen että sitä nykyhetkestä käsin mahdotonta arvata.

Neulojan lapsella ei ole sukkia.

2. Monetko villasukat omistat? Yksi ja puoli paria, joista se kokonainen on kertaalleen parsittu ja reikiintynyt uudelleen. Ai niin, ja kahet anopin neulomat joista toiset on miehen kaapista pöllitty.

3. Montako pitsihuivia normaali immeinen tarvitsee ja miksi? Minä en tarvitse yhtäkään. Vaikka haaveilenkin siitä, että joskus olisi aikaa neuloa vain hienoja pitsihuiveja, taidan olla sen verran funktionaalinen tyyppi, että neuloisin silloinkin ennemmin vaikka pipoja hyväntekeväisyyteen. Tai villatakkeja lapsenlapsille.

4. Neulotko ympäri vuoden vai onko neulominen kausittaista? Neulon ympäri vuoden. Kesällä saattaa olla hiljaisempia kausia ihan siksi, että helteellä ei huvita edes neuloa. Olen myös huono ennakoimaan, eli neulon lapasia silloin, kun sormet ovat jo paleltuneet pakkasella, ja uuden sukkaparin, kun entinen on jo hajonnut. Ja kesäneuleen syyskuussa.

Näitä en tarvitse, eli joskus rymistetään myös ryteikköön.

5. Ostatko lankaa suunnitelmallisesti tiettyyn projektiin, vai innostuksen mukaan vai vaikuttaako Vilenismi eli tarjoukset ostopäätökseesi? Enpä taida olla mitään sukua Sulo Vilenille. Hinta ei siis juuri sanele ostopäätöksiäni - paitsi jos se on liian korkea. Haluaisin olla suunnitelmallinen, mutta olen hamsteri. Joskus se nolottaa. Mutta mielikuvitusta täytyy saada ruokkia ihan konkreettisesti!

6. Ostatko yleensä pieniä määriä lankaa vai kerralla takkilangoiksi asti? Sekä että. Ostan takkilangat jos olen asiasta varma, ja joskus vaikken olisikaan. Kaikki ei aina päädy siksi miksi alunperin piti, mutta ei se haittaa. Joskus haluan vain kokeilla uutta lankaa. Silloin ostan sitä pipon, lapasten tai sukkien verran. Tai huivin. Vyyhdin tai kaksi.

7. Miksi bloggaat? Nykyään kai pääasiassa siksi, että bloggaaminen on tehnyt minut tietoisemmaksi niiden asioiden suhteen joista kirjoitan: käsitöiden tekemisen ja arjen pienten ilojen (löytyvät useimmiten tunnisteella 'lapset'). Bloggaaminen pakottaa minut oikeasti reflektoimaan tekemistäni, jolloin asiat aukenevat ja sisäistän ne paremmin, kun olen joutunut niitä oikeasti miettimään. Niin hassulta kuin kuulostaakin, neulomisesta kirjoittaminen lisää itsetuntemusta.

Kolme vuotta sitten.

8. Näytätkö kuvissa omat/lastesi kasvot? Miksi/miksi et? Näytän aina välillä. Joskus mietin ettei se ehkä ole kovin viisasta. Neulon kuitenkin paljon myös lapsille, ja ompelen pääasiasa vain heille. Luulen, että meidät saatetaan tunnistaa ihan vaatteiden tai neuleiden perusteellakin, joten anonymiteetti ei ehkä kuitenkaan ole kovin taattua. Yritän ajatella, että netti on verrattavissa mihin tahansa julkiseen tilaan: siellä olet omana itsenäsi, mutta et voi kontrolloida sitä, kuka sinut näkee.

9. Oletko osallistunut neuletapaamisiin (lyhyet tapaamiset, retriitit)? Entä vaihtoihin (sny, ravelryn vaihdot jne.)?  En ole jaksanut panostaa vaihtoihin tässä elämäntilanteessa. Tapaamisista olen osallistunut ainoastaan Titityyn neuleiltoihin. Viime aikoina en niihinkään, ollut kovin sidottu kotiin. Mutta retriitteihin olisi kiva osallistua. Ehkä joskus vielä ehdin. Ja uskallan.

10. Neulotko mieluummin/useammin ohuita vai paksuhkoja lankoja vai sujuvasti molempia tilanteen mukaan? Molempia sujuvasti sekaisin.

Sisaruus lämmittää. Ja äidin neuloma villatakki.

11. Jos saisit valmistaa vain yhdenlaisia neuleita, olisiko työ pusero, sukat, kaulaliina vai jotain muuta? Viime aikoina olen kunnostautunut pienissä töissä, mutta jos olisi mahdollisuus vain yhteen, se olisi ehdottomasti villatakki. Ehdottomasti.

+ 1. Mistä langasta et missään nimessä haluaisi neuloa ja miksi?Minkäänlaisesta akryylilangasta. Niin kauan kun maailmassa villaa riittää siihen ei ole mitään syytä.

Haasteeseen kuuluu vastata yhteentoista kysymykseen ja keksiä uudet kysymykset eteenpäin laitettavaksi. Tässäpä tulee kysymyksiä:

1. Miksi neulot?  

2. Jos saisit valmistaa vain yhdenlaisia neuleita, mitä neuloisit?

3. Teetkö tilaustöitä? Miksi?  

4. Mitä et missään nimessä haluaisi neuloa ja miksi?

5. Ellet neuloisi, mitä tekisit "säästyvällä" ajalla?

6. Onko kesä neulojan kannalta hukkaanheitetty vuodenaika?

7. Ostatko neuleita kaupasta?

8. Haluaisitko olla omavarainen jonkin asian suhteen?

9. Miksi käsityöt ja ruuanlaitto ovat taidetta, mutta siivoaminen ei?

10.Mikä on neulojan painajainen ?

11. Mitä haluaisit neuloa seuraavaksi?  

Haaste tulisi jakaa eteenpäinkin. Se onkin kinkkinen paikka. On niin paljon bloggaajia ja neulojia joiden mietteet kiinnostaisivat! Niinpä lainaan Katin metodia ja totean, että kysymykset ovat tässä. Jos huvittaa, jätä vastauksesi kommenttiboksiini. Tai jos löytyy kiinnostusta syvällisempään pohdintaan, nappaa kysymykset blogiisi. Vinkkaa kuitenkin siitä minulle, koska olen utelias!