Vaikuttavaa

Tämä sain minut haukkomaan henkeäni. Ja toivomaan, että puolisokin päättäisi liittyä mieskuoroon. Ryhtyisin heti bändäriksi.

Kaapeleita ja alpakkaa

Malli/Pattern: Slouchy bubbles by tshep 

Lanka/Yarn: Rowan Creative Focus Worsted

Puikot/Needles: 5mm

Halusin kokeilla tätä hurmaavan harmaata alpakkasekoitetta, ja neuloin pipon. Lanka on ihanaa, niissä rajoissa, ettei alpakka edelleenkään oikein kolahda minulle. Tykkään siitä silti, vaikka muistakin keriä hypisteltyäni en ehkä haluaisi neuloa muuta kuin tätä harmaata. Ehkä vielä neulonkin. Tämä pipo adoptoitiin parempaan päähän heti kun erehdyin ääneen miettimään sen kohtaloa. Ja hyvä näin. Ne, jotka ovat ohjeeseen tutustuneet tietävät, että suunnittelija on pipon hieman erinäköiseksi tarkoittanut. Mies pukee sen perinteisemmin, kääntää resorin kaksinkerroin. Kieltämättä se toimii näinkin eikä näytä ollenkaan hullummalta. Ja on kuulemma lämmin!

Pipon kaapelointi oli hieman kimurantti. Muistelen tehneeni kovasti samannäköistä palmikkoa hieman selkeämmällä ohjeella. Eli enpä taida neuloa tätä uudelleen, vaikka omasta löysästä palmikkopiposta haaveilenkin. Tupsulla. Tupsu tosin peittäisi kivasti päälakikavennuksen, joka ei mielestäni ole erityisen taidokas. Tai ehkä olen vaan liian hyvään tottunut.

Lintu sininen, ilman värinen

Eräässä sadussa prinsessa kutsuu taikalintua huutaen:

 "Lintu sininen, ilman värinen, riennä luokseni lentäen!"

Tämä juolahti mieleeni heti, kun näin Chickadeen ensimmäisen kerran. Minun oli saatava se! Mutta podin rimakauhua. Epävarmuutta. Sininen ei ole ollut minun värini pitkään aikaan. En uskonut että osaisin käyttää sinistä. Kului useampi viikko ja noin miljoona mallitilkkua ennenkuin uskoin etiäistäni ja kävin hakemassa Titityyltä vielä ne kaksi vyyhtiä - tummansinisen ja oljenvärisen - jotka olivat huudelleet hyllystä jo monasti. Ja asia oli selvä. En ollut varma, tulenko toimeen näin outojen värien kanssa, mutta ei sillä väliä: lintujen piti olla sinisiä.

Malli/Pattern: Chickadee by Ysolda Teague (kirjasta Little red in the city)

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm, kirjoneuleessa 4,5mm

Se on kaunis. Se on yksinkertaisesti vain ihana, kaunis ja tekee minut iloiseksi. Ja tyytyväiseksi itseeni! Kuvat eivät tee villatakille oikeutta, enkä ehkä minäkään takin sisällä. Mutta pitkään aikaan en ole ollut yhtä onnellinen aikaansaannoksestani, ja se on jotain se!

En ole neulonut kirjoneuletta kovinkaan paljon, osaksi sen vuoksi että koen sen liian työläänä, mutta pääasiassa siksi, etten oikein osaa käyttää kirjavia vaatteita. Kirjoneuleet ovat upeita, mutta vaatteena niissä tuntuu useimmiten olevan jotakin liikaa. Tässä ei. Chickadeen kirjoneulekaarroke on kuin koru. Siinä ei ole liikaa tapahtumaa, se asettuu sopivaan kohtaan dekolteelle ja on yksinkertainen neuloa. Värien valinta oli minulle, joka en melkein kykene päättämään edes yksivärisen neuleen väriä, työläs operaatio. Mutta sitä tyytyväisempi olen! Lipsahdin mukavuusalueeltani vain sen satulinnun vuoksi, mutta se poiki mielessäni paljon hyviä juttuja. Ja takista tuli todella sininen, ilman värinen, raikas ja ihana. Vaikka itse sanonkin.    

Halusin käyttää värejä mahdollisimman paljon, joten käytin hyväkseni ohjeen option viimeisten rivien neulomisesta jollain kaarrokkeen väreistä. Aioin tehdä reunukset sinisellä, mutta mallitilkku oli toista mieltä. Sinistä halusin kuitenkin nappeihin. Kiitokset vaan äidilleni, joka vietti kanssani hikisen kolmevarttisen valtavan, nappiputkiloita täynnä olevan seinän äärellä eri vaihtoehtoja mallaten!

Virheistäni viisastuneena pohdin pitkään, tarvitsenko muokkauksia rinnan kohdalle. Päädyin kuitenkin pidättäytymään muokkauksista, sillä ohjeen mittojen - ja myös väliaikasovitusten - perusteella koko näytti sopivalta. Sovitin myös matkan varrella ja sovitettaessakin takki tuntui sopivalta. Niinpä tein ainoan muokkauksen vyötärön kohdalla: Nostin vyötärölinjaa pari senttiä aloittaen kavennukset heti rinnan korkeimmalta kohdalta enkä vasta rinnan alta kuten ohjeessa. Myös levennykset aloitin aiemmin, ja tein niitä yhden ylinmääräisen. Kavennusten nostaminen tuntui luontevalta, sillä tässä mallissa kavennukset eivät asetu "sivusaumojen" molemmin puolin kuten useimmiten, vaan etukappaleiden keskikohtaan ja takana vastaaviin kohtiin.

Ja koosta tuli sopiva. Ysoldan versio on melko tyköistuva, samoin monet ravelryn versiot. Minun takistani tuli kuitenkin jopa hieman väljä, eikä se puettuna ole kovinkaan kurvikas. Vaikka tässä farkkujen kaverina onkin, takki on mitaltaan, malliltaan ja tyyliltään erityisesti hameen kanssa puettava. Ja hameitahan minä tykkään käyttää! Joten tällä haavaa takki ei ole jatkuvassa käytössä vain käytännön pakosta, vaan olisi muutenkin. Tässä on lempitakkiainesta pidemmäksikin aikaa!  

Mietteitä myssystä

Uusi vuosi, kujeet samoja vanhoja.

Näyttää siltä, että täti on pukenut pannumyssyn päähänsä ulos lähtiessään.

Paitsi ettei!

Malli/Pattern: Rikke by Sarah Young   

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm

Moni muukin on todennut Rikken tämän talven jutuksi. En oikein tiedä miksi. Vähän hassu myssäkkähän se on. Toisaalta ainaoikea neulepinta ja löysä malli kolahtavat minuunkin. Joten kun eräistä lintusista jäi lankaa yli, pistin myssyn puikoille. Sininen väri hieman epäilytti, mutta myssyä on tullut käytettyä kovasti. Melkein kuin olisi löytänyt uuden lempivärin! Kovasti haikailen myssyyn sopivaa huivia... esimerkiksi tämä kiehtoo, ja tämä, vaikka olenkin kertaalleen sen neulonut.

Myssy on yksinkertainen paitsi näöltään myös neulottavana, mistä huolimatta opin uutta! "Kierteisellä luomistekniikalla" pipoon saadaan siisti, erittäin joustava mutta napakka reunus. Toimisi varmaan hyvin myös vaikkapa sukansuussa tai kaulureissa. Kyseessä on German Twist Cast-on Method.

Ei pitäisi purnata turhasta, joten koitan muotoilla seuraavan positiivisesti: Olen neulonut melko aktiivisesti neljätoistavuotiaasta saakka, seurannut alan suomenkielistä tuotantoa ja koulussakin oli tekstiilityö valinnaisena. Silti tuntuu, että vasta muutaman viime vuoden aikana olen tutustunut tekniikoihin, joiden olemassaolosta minulla ei aiemmin ole ollut aavistustakaan. Ja löytänyt maailman, jossa neuleet ovat omalla tavallaan upeita. Eivät jotenkin hassuja, huonosti istuvia, kutittavia, liian paksuja ja hieman noloja myssyjä ja puseroita. Tästä on kiittäminen internetiä: ravelryä ja tietojaan auliisti jakavia kanssabloggaajia. Joten kollektiivinen kiitos vertaisille!

Tältä se pannumyssy näyttää kauempaa katsottuna. Kummallista, miten voi innostua pienistä asioista. Joku vuosi sitten olisin nolostellut tällaista neulomusta. Ajattelin, että itse tehdyn pitäisi olla jotenkin erityisen taidokas. Nykyään mietin, että neulemallin hienous on paljon muutakin kuin taidokas tai työläs pintaneule. Ennen kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta akryyliä. Kun voi neuloa itsekin. Ja ihan villasta  ♥