Minkäs teet

Olemme palanneet maaseudulta asfaltin pinnalle, joka tällä helteellä on todella kuuma. Kaupunkisuunnittelun ikikukkanen ovat puuttuvat varjonpaikat. Mutta minkäs teet. Onneksi meille kotiutui tällainen maailman rumin pömpeli,  sisustajan, jopa minunkin, painajainen, jonka turvin edes sisällä on siedettävää. Vaikka tuntuuhan se nurinkuriselta olla sisällä, kun ulkona paistaa aurinko.

Valmista neulettakin olisi, mikä vain lisää turhautumista. Tämä sinänsä ihastuttava malli ei taidakaan sopia minulle. Olisin ehkä voinut valita pienemmän koonkin, minkä lisäksi BC Garnin Soft Silk vielä yllätti epämieluisasti venähtämällä blokkauksessa melkoisesti joka suuntaan. Näitä koko-ohareita on sattunut viime aikoina, tällä kertaa se ei ainakaan ole liian pieni. Väri on kaunis, ja napit. Lankakin ihanaa. Mutta minkäs teet. Minä aloitan uuden neuleen. Juon ehkä kupin kahvia ennen sitä.

Juhannusmekko

Juhannusta on vietetty rauhallisesti vesisateen, mäkäräisten, tranpoliinipomppimisen ja makkaranpaiston merkeissä. Kaiken kaikkiaan siis melko tyypillisesti. Jatkamme kesästä nauttimista. Rattoisia keskikesän päiviä myös kaikille täällä piipahtaville!

Parahiksi juhannuksen alla valmistui jotain harvinaisempaa: olen pitkästä aikaa ommellut. Ostin hetken mielijohteesta palan jotain Eurokankaan "retrokokoelmaksi" nimettyä puuvillaa, koska se vain oli niin ihastuttavaa. Malli löytyi kesän Ottobresta. Mekko onnistui ihan kivasti ja tyttö tykkää! Mielikuvani oli kuitenkin hieman erilainen - jotenkin rennompi, rempseämpi, keveämpi - ja se hankaa vastaan. Periaatteesta olen kuitenkin tyytyväinen: minun repertuaarissani tämä oli kohtuullisen vaativa ompelus vuorineen päivineen, ja erinäisistä muotovirheistä huolimatta toimiva tamine. Joka todistettavasti pysyy koossa pesukoneessakin. Jee!  

Hattarainen

Nyt kun kelit viilenivät tuntuu villatakkipostaus jotenkin sopivammalta kuin vielä muutama päivä sitten. Tämä hattarainen on viimeinen versioni Offset wraplan -takista. Lankana edelleen pehmoinen Semilla. Tarkoitus oli neuloa hieman kasvunvaraa, mutta takista tuli taas melko niukkalinjainen. Vaikka sovitettiin ja kaikkea. Puuttuuko taito hyppysistä vai enkö vain halua myöntää että he todellakin kasvavat?

Sillä he kasvavat huimaa vauhtia: Kaksivuotias luopui hiljan tutista ja on halutessaan päiväkuiva, paitsi että useimmiten ei halua. Puolivuotiaan alaleukaan on puhjennut pieni valkea hammas, ja toinenkin.

Tähän väritykseen suhteeni on hieman ristiriitainen, mutta arvelin tyttären tykkäävän siitä. Lapsille neulomisessa - tai ylipäätään lasten vaatettamisessa - on se hyvä puoli, että tulee kokeiltua erilaisia juttuja kuin itselle tehdessä. Viisivuotiaan pinkkiprinsessakausi kuitenkin rajoittaa tekemisiäni huomattavasti. Tykkäisin hieman rempseämmästä menosta, mutta koetin ottaa tästäkin kaiken irti. Löysin juuri sopivan väriset hirmuhempeät kukkakuvioiset napitkin.

Ensimmäisiä kertoja

Metsätaipaleella traktorin kyydissä. Samaisen ajokin perässä kykin seuraavana päivänä miehen kaverina perunanistutuksessa. Minulle ensimmäinen kerta, toiselle rutiinia. Ensimmäistä kertaa istutin myös orvokintaimia mummulan pihamaalla. Sekin oli mukavaa. Minulla ei ole koskaan ollut parvekelaatikkoa suurempaa puutarhaa. Nyt soisin että olisi. Kertookohan moinen toive keski-ikäistymisestä? Olisi se silti mukavaa. Kävisin mielelläni myös marjassa ja opettelisin sienestämään.

Huomasin saaneeni uusia lukijoita. Tervetuloa teille! Kiva että olette löytäneet tänne.  

Naavaparta

Käsite 'naavaparta' sai ihan uuden merkityksen. Totesin saaneeni biologian tunneilta väärän käsityksen naavan olomuodosta. Olen kuvitellut, että tällaista seittimäistä kavustoa löytyy ainoastaan mielikuvitusmetsistä.

Joskus sitä tuntee itsensä niin kovin kaupunkilaiseksi... mitä tietysti olenkin.  

Iso vesi

 

Vietimme pitkän viikonlopun mummulasssa, jossa tosin ei mummua enää ole. Oli aurinkoa, kunnon ukkosmyräkkä, ja kesän ensimmäiset hyttyset. Napsittiin kuvia pokkarikameralla, joka on hauska kapistus, vaikka lopputulos onkin tuuripeliä. Nämä kuvat ovat Hepokönkään putokselta, joka lapsen mielestä oli "iso vesi."

Sisältä siisti

Minulla on kumma vinge ommella hattuja kesäisin. Vaikka hattu on (minun mielestäni) aika vaikea ommeltava. Ja vaikka en ole koskaan onnistunut siinä erityisen hyvin. Kelvollisesti kuitenkin, koska hatut ovat yleensä käyttöön päätyneet. Joten kai minä kuvittelen vielä sen täydellisenkin hatun ompelevani.

Huomasin, että teen nykyään mielelläni erityisen tyttömäisiä juttuja. Myös tälle pienimmälle, vaikka vauvanvaatteemme ovat tähän saakka olleet melko sukupuolineutraaleja. Kuten kuvasta näkyy, olen jopa ostanut hänelle vaaleanpunaraitaisen bodyn! Pistää hieman miettimään: onhan tämä ristiriidassa sen kanssa, mitä ajattelen vauvan sukupuolen merkkaamisesta vaatteilla.

Tämän hatun kaavat muokkailin isosiskon hatun kaavoista. Avuksi oli myös tämä erinomainen ohje. Halusin hattuun niskaa suojaavan lierin, ja korvaläpät tekemään hatusta istuvamman. Ne tosin taitavat toimia käytännössä juuri päinvastoin. Mutta sain ne kuitenkin ommeltua siististi ja oikeaan paikkaan - jopa hatun sisäpuoli on siisti! Kupu  kupruaa tässäkin hatussa, siitä tuli hitusen liian syvä, ja jos lierin etureunan kääntää alas lapsi tuskin näkee mitään sen alta. Mutta kyllä tämä hatusta käy, eli kelvollinen tekele. Sehän riittää tekemään minut tyytyväiseksi tällä haavaa.