Tuubi

Olen näitä tuubeja ja putkiloita aikani ihmetellyt, mutta lopulta annoin periksi minäkin. Siitä piti tulla jokin räväkämpi hassuttelu, mutta ihastuin tähän Cascaden harmaaseen sävyyn. No ainakin palmikkoa koristeeksi sitten. Testasin yhtä ja toista, kaikki päätyi purkuun. Loppujen lopuksi loin silmukoita reilut kaksisataa ja tikuttelin kaksi vyyhtiä joustinneuleeksi. Yksinkertaisuus on monesti kauneinta, tai ainakin tällä hetkellä se miellyttää eniten.

Neuloin samaan sarjaan myös lapaset, mutta ne saatte kuvitella. Noin kahdestakymmenestä otoksesta tämä oli nelivuotiaan pokkaritähtäyksellä paras. Mutta olipa ainakin hauskaa kuvatessa. Ja ennakkoluulojeni vastaisesti kaulus on ollut ihan toimivakin. Käytössä siis on ollut, vilahtaahan se edellisessä pipopostauksessakin.

Neulojan ärsytyksiä

Hahtuvapilven reunalla pohdittiin tällaista teemaa. Ja vaikkei tämä nyt erityisen maailmaasyleilevä aihe ole, niin suomalaisethan tykkää synkistellä. Niinhän se on, että joka projektissa on useita kohtia, joissa on hyvät mahdollisuudet siihen että homma alkaa maistua puulta.

1. Aloitus. Kun tietää mitä aikoo tehdä, mutta ei ole varma siitä miten. Tarkoittaa, että sen joutuu yleensä tekemään monta kertaa.
2. Purkaminen. Kulkee käsi kädessä aloituksen kanssa.
3. Tekninen taitamattomuus yhdistettynä kyvyttömyyteen paikata puutetta. Eli kun tietää, että tämänkin ongelman ohittamiseen varmasti olisi jokin käypänen tekniikka, mutta siihen se tietäminen sitten jääkin.
4. Kiire. Kun on liian palava halu tai kova tarve saada tekeillä oleva neule jo käyttöön. Ei ehdi nauttia siitä, että on käsillä tekemistä. 
5. Ajanpuute. Ihan yksinkertaisesti.

Minua siis ilmeisimmin ärsyttää eniten se, jos en syystä tai toisesta pysty tekemään sitä mitä haluan. En ehdi tai en osaa. Osaamis-ongelmat ratkeaisivat kuitenkin useimmiten noudattamalla armaan puolisoni viljelemää viisautta: kun vaan reunasta aloittaa.

     6.   Parhaat viisaudet ovat usein liian itsestäänselviä ja tylsiä.

Pipopäät

Pään ja muitakin lämmittimiä on valmistunut ihan tarpeeseen jo syksyn kuluessa, mutta jostain syystä kuvien ottaminen on ollut kiven takana. Tämän postauksen aloitin nimittäin jo lokakuun puolivälissä, ja se on odottanut niitä kuvia. En vain ole saanut aikaiseksi. Tätä tämä on ollut koko syksy, koko talvi.

Malli/Pattern: Habitat by Jared Flood

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (Phantom)

Puikot/Needles: 4mm (resori) ja 5mm

Meidän perheessä ei ilmeisesti omata kovinkaan hyviä pipopäitä. Tai sitten en vain ole vielä keksinyt, mikä tuollaista kallonmuotoa pukisi (voin kertoa, että tälle malli&pää -yhdistelmälle kuvakulma on erittäin armelias...). Mutta onpa kuitenkin hieno malli, ihana lanka, persoonaan sopiva väri. Yritys hyvä kymmenen, tuloksesta ei löydy mainintaa.

Malli/Pattern: Wurm by katushika

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (Bilberry)

Puikot/Needles: 4mm (muistaakseni...)

Syytän päätä pipon sisällä, koska ongelmapäitä meillä piisaa. Päähineet eivät tahdo minullekaan istua. Suomen ilmastossa niitä nyt kuitenkin tarvitaan, joten tulee myös neulottua ja käytettyä. Ja näemmä olen löytänyt mieluisan mallin. Viime vuotinen punainen piponi on mystisesti kadonnut, joten tein uuden version. Sama kuin edellä: kiva malli, ihana lanka, tähän olen jopa tyytyväinen. Mutta ehkä teen seuraavaksi kuitenkin jotain muuta kuin näitä iänikuisia ampiaispesiä. Tai sitten en.

Paluuta lapsuuteen

Olen kasvava nainen. Tämä pitää paikkansa, vaikka tässä iässä pyrkimys yleensä on pikemminkin pienentyä kuin kasvaa. Ainakin jalkani ovat tavanneet levitä puoli numeroa lasta kohden, ja tämänkin raskauden jälkeen isovarvas takoi kävellessä kengännokkaa. Niinpä hilpaisin Kavatin sivuille Mäkituvan Annan perässä. Nyt minulla on myös pidempivartiset saappaat.

Tällaiset kengät ovat vähän kuin paluuta lapsuuteen: tanakat, karvavuoriset, hassun väriset ja ehtojen villapohjallisten tarpeessa. Räyheää väriä hieman arastelin, mutta perheemme herra värisilmä totesi, että nuohan on helppo yhdistää mihin vain. Ja minä uskoin. Voi minua. Koko aikuisikäni ole metsästänyt pääasiassa siroja, neutraaleja kenkiä, jotka sopivat hameiden kanssa käytettäväksi. Nyt tärkein kriteeri on että ne eivät ole mustat ja niillä on hyvä kävellä. Ja joka tapauksessa käytän niitä hameen kanssa. Jos tarpeen, tungen vielä villasukan pilkottamaan varren sisästä. Ihan kuin lapsena.

Villavauva

Villavauva on onnellinen vauva, väitti Ruskovillan esite taannoin. Ainakin muistelen niin. Onnellisuudesta en tiedä, mutta lämmin ja pehmoinen olo ainakin on, kun on villaa ja silkkiä ihoa vasten. Ja masu täynnä maitoa.

Minun kohdallani mainospuhe ainakin on uponnut suosiolliseen maaperään: pakkasilla on tuntunut hyvältä pukea vauvan iholle villaa. Ikkunoista käy niin kova veto, että usein päässä on ollut myös silkkimyssy. Joskus kaipasin vauvanvaatteisiin väriä, mutta nyttemmin tämä - sanoisinko pelkistetty - estetiikka on alkanut miellyttää. Jalassa sukat Novitan aloevera-Nallesta. Neuloin ne laitoksella ollessamme. Silloin piti vielä varsia kääntää. Ei tarvitse enää. Ne kasvavat niin uskomattoman nopeasti.  

Siskokset

 

Sisaruus on onni, siltä näyttää. Ja onni on saada olla äiti näille ihanille, vaikka se arjen ahdistuksessa aika ajoin tuppaakin hukkumaan kaiken muun alle. Onni on myös omata rakas harrastus, jonka tuloksia lapsetkin arvostavat. Ainakin tässä tapauksessa. Lapset jopa osallistuivat sen verran, että porukalla marssimme Titityyhyn ja esikoinen valitsi itse värit takkiinsa. Nuorempi sai tyytyä niihin, jotka hamstrasin SecretWoolin loppuunmyynnistä viime kevään käsityömessuilla.

Malli/Pattern: Pikkuveli by Suvi Simola

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needle: 4,5mm ja 4mm

Ilmestyessään ohje ei juuri sykähdyttänyt, mutta riittävän monta hienoa toteutusta nähtyäni en voinut jättää sitä väliin. Ensimmäisenä alkoivat kiinnostaa mallissa käytetyt tekniikat, jotka minulle olivat uusia: i-cordilla huolitellut reunat ja hihojen hunajakennokoristeet. Monivärisyyskin. Neulon harvoin mitään sellaista. Minusta malli on viehättävä nimenomaan poikien takkina, koska se ei ole leimallisesti "poikien vaate", mutta siinä on silti jotain poikamaista. Tekisi mieli sanoa maskuliinista. Vaan minulla kun ei poikia ole oli luotettava siihen että malli toimii tyttärilläkin, ja toimiihan se. Takeissa on 50-lukulaista huolitelluisuutta, joka vetoaa minuun kovasti.

 

Takit ovat saaneet kovasti kehuja - tai takkien ansiosta minä olen saanut nolostuttavan paljon kehuja taitavuudestani. Olen kyllä tunnustanut ettei ansio ole lainkaan minun vaan äärimmäisen hienon ohjeen, jossa pienetkin yksityiskohdat on huomioitu ja käytetyt tekniikat kirjoitettu selkeästi auki. Sellaisesta ohjeesta on nautinto neuloa!

Syntymäpäiväkortti

Esikoinen sai ensimmäisen synttärikutsunsa. Se oli tärkeää ja jännittävää. Kävimme ostamassa pienen lahjan. Tyttö paketoi sen itse ja teki kortin päivänsankarille. Äiti yritti tyrkyttää tyhmää ideaa autokortista*, mutta lapsella oli parempi idea. Äidit ne osaavat joskus olla kovin kontrollinhaluisia. Äiti askartelee vaan auton ihan itse jos haluaa, ja antaa lapsen toteuttaa itseään kaikessa rauhassa.

* Kyllä, päivänsankari oli poika. Äiti kompastui omaan näppäryyteensä tässäkin asiassa.

Huopikkaat

Ajatus punaisista huopikkaista kiersi mielessäni teini-ikäisenä, mutta vanhempieni mielestä ne olivat älyttömät ja epäkäytännölliset. Tytöt ovat kuitenkin kierrättäneet kirppikseltä ostettuja huopikkaita, ja ne ovat olleet käytössä tykätyt. Koska olen viime vuosina alkanut kaivata rauhallisempia värejä, aloin metsästää huopikkaita harmaana. Metsästää saikin, sillä tältä talvelta huopikkaat tuntuivat olevan loppu joka paikasta. Tulin kuitenkin soittaneeksi Kajaaniin tuttuun kenkäkauppaan, ja kerrankin kävi tuuri: heillä oli hyllyssä yksi pari juuri oikeanvärisiä ja kokoisia huopikkaita. Rakas käly ne minulle sieltä nouti.

Ihanat, hauskat! Käveleminen tuntuu hassulta. Huopikkaisiin liittyy positiivinen assosiaatio kajaanilaisesta loruttelijasta, joka veti meille kerhoa esikoisen vauvavuonna, ja vahvisti paljon itseluottamustani äitinä. Hänellä oli punaiset.

 

Kastemekko

Neulomisesta on melkein viisi vuotta aikaa. Eilen mekko oli kolmatta kertaa käytössä. Jos tekisin nyt, tekisin varmaan eri tavalla, mutta se kertoo vain viime vuosina oppimastani. Kuitenkaan näin merkityksellistä, tärkeää neuletta tuskin tulen toista tekemään.   

Nyppyjä ja palmikoita

Malli/Pattern: Laurel by Jared Flood

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 3mm resoriin, muuten 5mm

Olisin halunnut neuloa Side cable hat -pipon, mutta en onnistunut yhyttämään ohjetta. Enkä kiireessä ruvennut tarkemmin selvittelemään, vaan neuloin Laurelin, jonka ohje oli helpommin saatavilla. Laurelista voi suunnittelijan mukaan venyttämällä muokata baskerin, muutoin se toimii pipona. Halusin nimenomaan pipon, mutta baskeri siitä tuli. Littana ja pyöreä. Kuten epäilinkin. Aloitussilmukkamäärä (120 silmukkaa) tuntui hurjalta, ja koitin kompensoida sitä käyttämällä selkeästi pienempiä puikkoja. Siitä huolimatta myssy pyöri päässäni.

Lopulta heitin sen pyykkikoneeseen. Toivoin, ettei siitä ihan nukenhattua tulisi. Ja tällainen tuli. Mies auttoi huovutuksen muotoilussa, ja hänen ideansa oli muotoilla siihen hieman korvallisiakin. Korvaläpät haluaisin vielä selkeämmiksi. Mallina Laurel on kaunis ja kiva neuloa. Floodin ohjeet ovatkin siitä hauskoja, että ne saavat ainakin minut tuntemaan itseni melkein taitavaksi.