keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Jouluisia tyyppejä


Kaverit muuttivat meille joulun alla. Näyttävät lysteiltä ja tykkäävät leikkiä. Leikin tiimellyksessä ei vammoiltakaan ole vältytty, joten liimaputkiloa ja jopa poraa on tarvittu haavereita paikkaillessa. Silti nämä vaan jaksavat. Ihme tyyppejä.


Jouluista mieltä!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Pareja ja parittomuuksia

Joka vuosi siunaillaan uutisotsikoita siitä, kuinka talvi yllätti autoilijat. Kuinka voi olla mahdollista, että talvi, joka tule joka vuosi, niin salakavalasti pääsee yllättämään, vaikka tulisi tavanomaista myöhempään! Mutta tänä vuonna en siunaile, sillä niin kävi täälläkin. Pakkaset yllättivät, ja kiireessä urakoin esikoiselle kenkiin mahtuvan sukkaparin ohuesta villasta. Ja itselleni. Miehelle aiemmin valmistunut pari löytyi kaapin kätköistä. Mitä tästä siis opimme? Siis sen lisäksi, että kyllä se talvi sieltä tulee vaikkei sitä tuntuisi, eikä olisi pahitteeksi varautua siihen jo etukäteen.

Sukkaparien elämää säätelevien luonnonlakien mukaisesti esikoinen hukkasi toisen sukkansa tänä aamuna, joten se jäi kuvaamatta. Mutta kerrottakoon että lanka on luonnonväreihin liukuvärjättyä Schoppel-Wolle Zauberballia, josta tuli erittäin rumat lapsen sukat. Kantapään tein ihan tavallisesti mutta vahvistamattomana, jota sukat valmistuisivat nopeammin. Ja jäin ihmettelemään, miten ihmeessä liukuvärjättyä lankaa olisi tarkoitus neuloa, että jalkaterän ja nilkan väliin ei jäisi hölmöä leikkausta jossa väri vaihtuu. Kantapää lyhennetyin kerroksin (ensimmäinen opetus)?




Miehen sukat ovat raidoittamatta neulottua Noron sukkalankaa (S185), ja kärsivät myös tuosta mainitusta raidasta. Nämä neulottuani totesin, että tykkään norosukista enemmän raidoitettuna (toinen opetus).




Omat sukkani siis raidoitin (S240 ja S149). Ja totesin, että ellei jaksa täsmätä värejä, Noro lienee parhaimmillaan pitkävartisissa sukissa. Nilkkamittaisissani värit eivät ehdi toistua, ja sukat näyttävät eriparisilta (kolmas opetus). Vaan aika hauskat ne näinkin ovat. Tietysti voisin neuloa kaksi sukkaa lisää, jolloin uudet sukat ehkä mätsäisivät näiden kanssa, mutta kolmevuotiaan mielestä on parempi idea säästää pinkki lanka hänen raitasukkiinsa.



Voi tätä talvista valoa - tai valottomuutta.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Muotopuoli baktus

Tänä vuonna marraskuu tuntuu venyttäytyvän joulunkin puolelle. Pimeys ja ankeus eivät tunnu väistyvän. Lapset huutavat vuorotellen ja vaativat syliä ja huomiota. Ja sen verran sisarkade on oltava, että samaan aikaan. Kaiken keskellä äiti yrittää tahkota itselleen kaulanlämmikettä, silmukka silloin, toinen tällöin, kerrosten laskua välissä. Lopputuloksena on muotopuoli huivi, ja hillitön harmitus.


Malli/Patter: Lacy Baktus by Terhi Montonen
Lanka/Yarn: Garnstudio Drops Alpaca
Puikot/Needles: 3,25mm

Kyllähän tämä asiansa ajaa takinkaulusten alle mahtuvana pienenä lämmikkeenä, eikä tuo muotopuolisuus solmittuna edes näy. Vaan epäonnistuminen kirvelee silti, etenkin kun huivia kovasti odotin. Olen lainannut tyttären huivia oman puutteessa, ja lankaankin tykästyin. Ja näin yksinkertaisen työn mokattuaan miettii, uskaltaako sittenkään ryhtyä pieneen joululahjaprojektiin, vai olisiko riskittömämpää jättää väliin. Mutta eteenpäin, tuumaa perheenäiti lähiössä. Ja lähtee etsimään lisää lankaa tuhottavaksi.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Ilmapallo







Uhmis hieman harmistui postissa ja sai mielenparantimeksi ilmapallon. Siitä on jo pari viikkoa, mutta pallosta on edelleen iloa.

torstai 19. marraskuuta 2009

Keittiössä


Keittiössä alkoi hieman yllättäen alkoi pieni remontti. Mutta tuskin on yllätys, ettei kaikki sujunut ihan niin kuin suunniteltu oli. Tai ainakin minulla on sellainen tuntuma, että remonttia tehdessä yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Joten puolen päivän pintaviilaus venyi, ja pakoilimme remonttipölyä useamman päivän. Hyvä projekti silti. Yksi seinäkin kaatui, ja nyt keittiöön mahtuu ruokapöytä, mikä tekee minut melkoisen onnelliseksi.

Tänään sitten siivottiin kaappeja. Tehtiin pizzaa, suunniteltiin leipomisia, kun siihen nyt on kunnolla tilaakin. Maisteltiin kuivakaapista löytyneet pussinpohjat: kuivattuja mansikoita, cashew-pähkinöitä ja pistaasinsydämiä. Kolmevuotias ei oikeasti syönyt, halusi vain valokuvattavaksi.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Totuuksia ja sattumia

Elämme epävarmoja aikoja. Onhan tuo toteamus klisee, eikä nykyajassa liene mitään entisajoista poikkeavaa. Mutta klisee tai ei, totta se on, ja siinä mielessä turvallinen toteamus. Mistäpä muusta ne kuluneimmat sanonnat syntyisivät kuin itsestäänselvyyksistä ja totuuksien toistelusta? Ja ajat ovat aina epävarmoja.




Kuluneen viikon aikana olen törmännyt yhteen ja toiseenkin epämiellyttävään totuuteen, lukemattomista epätotuuksista puhumattakaan. Saati epävarmuuksista! Kun pää askartelee terveyshuolien ja tulevaisuusmurheiden parissa tuntuu mukavalta tehdä käsillä jotain yksinkertaista. Selittelen siis sitä, miksi minusta ei useimpien neulojien tavoin tunnu juuri nyt lainkaan tylsältä neuloa pelkkää sileää suoraa. Antaa silmän levätä väreissä ja miettiä korkeintaan sitä, tuliko kuitenkin aloitettua liian iso koko. Tai että ostaisiko uudet napit vai käyttäisikö noita kirppikseltä löydettyjä? Tänne ei suurempia pulmia kaivata juuri nyt.



Esikoinen oli viikolla ainoa kerhoilija. Emme siis ole osanneet päättää pitäisikö epidemian edessä todella panikoitua vai ei. Järki sanoo että ei, mutta epäilys pukkaa mieleen väkisin kun puisto on tyhjä eikä kerhossa muita lapsia, kaupassa kerrankin väljää ja rokotusuutisoinnin kuvitus muistuttaa neuvostoajan leipäjonoja. Kerholainen ei onneksi osaa moisilla asioilla päätään vaivata. Häntä suretti se, että yrityksestä huolimatta orava ei näyttänyt hymyilevän.



Ruokapöydässä kerholainen heittäytyi mietteliääksi:
"Missä ne ovat ne totuudet?"
Syntyjä syvällisiä, mitähän tuohon nyt vastaisi?
Kunnes mies huomasi liittää kysymyksen oikeaan kontekstiin:
"Tarkoitatko sä niitä sattumia vai?"

lauantai 7. marraskuuta 2009

Sukkasia

Olen naurusta hykerrellen seurannut tämän harmaasta arjestaan kirjoittavan sukkanoviisin maratoonia. Hauskaa tekstiä, joka tuntuu kovin tutulta paikoin. Mielestäni sukka ei ole neuletyö helpoimmasta päästä, eikä edes nopeimmasta. Itse selätin kantapääkammoni vasta viime talvena, mutta työstämistä koin sen vielä vaativan. Työstin ihan pieniä sukkasia, tuntui helpoimmalta.




Nämä ovat siis yksivuotiaalle. Samalla tuli tuhottua pari onnetonta nöttöstä, jotka kaapissa surkeina valittivat. Sukissa on vahvistettu kantapää - vaikkei kävelemätön sellaisia vielä tarvitsisikaan - ja perinteinen sädekavennus. Vasta aloittaessani sukkia isosiskolle tajusin, että sitähän voisi kokeilla jotain muutakin...

Mainio Sukkasillaan on ollut neuloessa auki nojatuolin käsinojalla. Sanottakoon kirjasta mitä hyvänsä, niin aloittelevalle sukanneulojalle siitä on ollut kelpo apu. Kantapäämörkö ei pelota enää yhtään.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Baktus


Malli/Pattern: Baktus (ravelry link)
Lanka/Yarn: Drops Alpaca (3770) sekä Schoppel-Wolle Zauerball (1874)
Puikot/Nedles: 3,5mm

Neuloin sen paljon puhutun hammaspeikkohuivin. Esikoiselle, kahdesta syystä: hänellä oli huivin tarve, ja halusin tehdä Baktuksen mutten osannut kuvitella itseäni tällaisessa huivissa. Huivia mallaillessani tulin tosin hieman toisiin ajatuksiin, joten saattaa olla että jossain vaiheessa tällainen minunkin pipolaatikkooni ilmestyy. Minusta tämä oli aika pieni, käytännöllinen ja hauska.



Lapsen huiviin sopivaa lankaa katselin jonkin aikaa, kun - öh - muutamasta varastoon kertyneestä kerästä ei tuntunut löytyvän. Riittävän pehmoinen piti olla, erivärisiin takkeihin sointuva (uuden toppatakin osto on nimittäin edessä), ei liian kirkuva mutta jollain tapaa hauska kuitenkin. Lopulta kaivoin esiin pitsisetistä jäänen alpakanjämän ja hieman liian kirkuvan sukkalangan, ja neuloin ne yhteen. Kylmä pinkki hillitsi punaista sopivasti, ja huivi raidottui hauskasti muttei häiritsevästi. (Näissä kuvissa se tosin tulee huonosti esiin.) Lopputulos on ihan vinkeä.

Nappasin ensimmäiset löytämäni puikot, luin ohjeen läpi mutta mittasin silmämääräisesti keskikohdan, koska lapsen huivin ei tarvinnut olla niin pitkä. Muutama kymmenen grammaa alpakkaa ei tietenkään riittänyt, joten huivinhäntä varten purin baskerini. Valmiin huivin uitin pikaisesti lanoliinivedessä jotta se pehmenisi. Samalla se venyi hieman, ei häiritsevästi kuitenkaan.





Nyt on tytöllä lämmin, mulla ei, joten pipokammoinen selaa taas pipo-ohjeita. Inhaa. Pipojen neulominen ei kuulu suosikkeihini, tahtoo se kutripula vaivata täälläkin.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Valoa pimeyteen


Esikoinen toi päiväkerhotuomisina. Sekä tarinan siitä, miten tarkkaan oli lyhtyään koristellut. Oli aika loppunut kesken.


Kolmevuotias on kovin innokas askartelija. Ja minä niin kovin ymmärtämätön askarteluasioissa. Olisikohan aika asioida kirjastossa ja Sinooperissa niin sanotusti tositarkoituksella.

torstai 22. lokakuuta 2009

Sunnitelmia

Suunnitelmia on melkein yhtä kaunis sana kuin unelmia. Ja monesti sisällöllisestikin melkein vastaava. Langat eivät päädykään siihen neuleeseen johon oli tarkoitus, tai tulee tehdyksi ihan muuta kuin mitä piti. Tai sitä mitä piti mutta eri langasta, tai jotain.








Viime päivät olen kuitenkin fiilistellyt näitä. Neulomisesta tietenkin haaveillut vain, ja katsellut kuvia.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Sunnuntaikävelyllä II


Lanka/Yarn: Garnstudio DROPS Alpaca (3770)
Puikot/Needles: 2,5mm

Itselleni neuloin setin loppukesästä mukaan tarttuneesta alpakasta, johon aluksi ihastuin, mutta joka sitten heittäytyi aivan mykäksi. Lopulta päädyin neulomaan mallin, jota kovasti ihastelin Vilman toteutuksena. Tekeminen oli loppujen lopuksi ihan kivaa, muttei lopputulos ei oikein vakuuta. Nurjaa pintaa koristavista oikeiden silmukoiden raidoista tuli hieman epätasaisia. Tein kavennukset je levennykset niiden viereen, ja ne tuuppaavat raitaa aina johonkin suuntaan. En myöskään oikein pidä päälaen kavennuksesta, joka pussittaa jotenkin mummomaisesti. Eikä tuo edes istu minun päähän, vaan roikkuu aina jostain suunnasta hassusti. Vali vali.

Sormikkaista pidin enemmän. Siksi harmittaakin, että niiden kämmenosa huopui aika reippaasti yhden rattaita työnnellen tehdyn kävelylenkin aikana. Mutta onpahan ainakin hyvä syy jatkaa pipo- ja hanskatalkoita.


sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sunnuntaikävelyllä I



Käytiin koko perheen voimin. Maa oli osittain kuurassa ja aurinko paistoi. Kuopus nukahti liinakyytiin. Patistin miehen kuvaamaan muutamaa valmistunutta.





Malli/Pattern: Norwegian sweet baby cap (ravelry link)
Lanka/Yarn: Rowan felted tweed (avocado ja clover)
Puikot/Needles: 3,5mm ja 4mm



Neuloin molemmille taas tällaiset myssyt. Löysin mallin viime talvena, ja taisinpa aloittaa bloginkin juuri niillä. Mutta kertaus on opintojen äiti ja hyvää kannattaa hehkuttaa! Malli on nimittäin ihan unelma, yksinkertaisuudessaan kaunis, suojaa hyvin ja mikä parasta, istuu lapsen päähän. Ehdin jo neuloa esikoiselle pipon, joka ei leikkipuistokäytössä oikein ole vakuuttanut. En ole sitä jaksanut edes kuvata, mietin purkaisko pois vai mitä tekis. Ei se varmaan käyttöönkään jää nyt, kun on kunnon myssyt olemassa.

Kuopukselle neuloin lisäksi myssyväriset tumput (jotka kuvissa on tietenkin riisuttu).


Toinen hehkutuksen arvoinen seikka on lanka. Ihanalta se näytti jo kerällä, mutta neulottuna pistää suorastaan huokailemaan. Vaikutelma on samanaikaisesti äärettömän herkkä ja silti sopivan arkinen. Neuloessa lanka tuntui hieman harsomaiselta, mutta se saattoi johtua siitäkin, että käytin alareunan ainaoikein -osuutta lukuunottamatta nelosen puikkoja, jotka olivat ehkä hieman liian tuhti valinta tälle langalle. Ensi kerralla pienemmillä, ehkä.





Ostin lankaa kokeeksi muutamaa eri väriä. Esikoinen tosin ei arvostanut valintojani vaan on moneen kertaan moittinut että olisin saanut tehdä hänelle samanvärisen kuin pikkusiskolla. Samanlaisuus on tässä vaiheessa jotenkin tosi tärkeää. Tänään täytyi saada samanlainen jäätelö kuin äidillä, eikä mansikkaa.






sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Tervetullut muistutus

"Mikä onni!" hehkutti kolmevuotias löydettyään piirongista melkein vuoden takaisen laitoksella otetun valokuvan. "Mikä onni että haettiin pieni vauvanen sairaalasta ja se autettiin siellä äidin mahasta pois, mikä onni!"

Arjen, uhmaiän, sisarkateuden ja oman väsymyksen kierteessä johtoajatus tahtoo joskus kadota. Olipa hyvä kuulla se äänen lausuttuna.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Pupu meni puskaan...


...ja sieltä huutelee. Sellainen on olo ainakin, ei huvita katsoa peiliin saati kameraan. Onnistuu tää bloggaaminen onneksi puskasta päinkin.



Malli/Pattern: ylhäältä alas neulottu perustakki
Lanka/Yarn: Noro Silk Garden Lite (2029)
Puikot/Needles: 3,5mm ja 4mm
... ja Ravelryssä

Muksuille taannoin neulomani mystery size -nuttu (joka päätyi pesun jälkeen loppujen lopuksi kuitenkin esikoisen käyttöön) oli kiva ja simppeli, halusin itsellekin. Lanka on ollut jemmassa viime keväästä ja sitä oli tarkoitus tulla raitoja, mutta päätin kuitenkin katsoa millaiseksi se neuloutuu ilman kikkailuja. Kauniiksi. Norossa on kumma hohto, ja värit vaihtuvat ihmeen pehmeästi. Veljeni tosin luonnehti takkia toteamalla että "aika kasari", mutta taidan kuitenkin olla eri mieltä.



En ollut varma mihin lanka riittää, ja halusin samanlaisen neuleen kuin tuo lapsen nuttu, joten neuloin ylhäältä alas raglanina. Ilmeisesti ihan peruskauraa, mutta minulle "väärään suuntaan" neulominen on aika uusi juttu. Lähtökohtana siis oli tuo naganasun lastenneule, aloitusmitat lainasin muistaakseni tästä Laura Chaun ohjeesta ja loput neuloin näppituntumalta. Tavoilleni uskollisena kahteen kertaan.



Esimmäinen, a-linjainen versio nieli kaiken langan. Levennykset jäivät kuitenkin pussittamaan hassusti kylkien kohdalla ja muutenkin malli tuntui vaativan vähemmän nappeja kuin halusin takkiin laittaa, joten purin kainaloihin saakka ja neuloin uudellen hieman slimmimpänä.




Toisesta versiosta jäi lankaa kerän verran. Siitä syntyi tällainen välipalatyö, calorimetry, vajaan viidenkymmenen gramman päänlämmitin. Ihan jees, mutta luulenpa että tekaisen jossain välissä toisen hieman yksivärisempänä.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Syysnuttu

Lanka/Yarn: Noro Silk Garden Sock (S84)
Puikot/Needles: 3,5mm ja 4mm


Ajatuksena oli neuloa kuopukselle syysnuttu. Malli ravelryn ilmaisohjeita, eikä siinä kummoisempia kuin uusi suunta: ei helmasta ylöspäin vaan päinvastoin. Saumattomuus plussaa, napit täydelliset, mutta hihojen neulominen oli jostain syystä kovin puu-dut-ta-vaa...

Ja kun nuttu oli melkin valmis totesin, että tyttöhän hukkuu nuttuunsa. Sovitus isosiskon päälle, hihansuiden purku ja hihojen pidennys. Käytössä huomasin kuitenkin, että hihat ovat edelleen liian lyhyet. Vartalo-osa on kuitenkin kolmevuotiaalle sen verran knafti, etten aikomuksesta huolimatta jaksanut hihoja ryhtyä pidentämään. Käyttäköön kumpi käyttää, äkkiähän tuo pienempikin takin mittoihin kasvaa. Liian äkkiä.

Esikoinen suostui kuitenkin liikkuvaksi malliksi:

torstai 27. elokuuta 2009

Yli olan


Malli / Pattern: Two-tone ribbed shrug by Stephanie Japel
Lanka / Yarn: Shibuiknits Sock (mulberry)
Puikot /Needles: 3,5mm, 2,75mm

Muuta: Ravelryssä

Ensimmäinen niistä mökillä kuvatuista. Pakko mainita, koska pidän kuvien taustoista. Itse neuleen osalta todettakoon: ihana lanka, ihana malli, ja epäilyksistäni huolimatta varsin toimiva käytössäkin. Pieni ja simppeli niin työnä kuin vaatteenakin. Työläintä - ja myös tuloksetonta - oli yritys löytää järkevä suomenkielinen nimitys tälle pukineelle. "Hihatin" on varsinainen sanakammotus.


Neuloin omaani lyhyet hihat koska ajattelin sitä pidettäväksi hihattomien toppien päällä, ja koska lanka ei olisi pidempiin riittänytkään. Käytännön yllätysmomentti olikin se, etten ole oikein koskaan ymmärtänyt lyhythihaisia neuleita. Villan on tarkoitus lämmittää, ja lämmittääkseen sen pitää peittää mahdollisimman paljon ihoa. Lyhyet hihat ja muu konstailu tahtoo toimia yleensä niin, että on joko liian kylmä tai liian kuuma - pahimmillaan samanaikaisesti. Ohuesta langasta neulottuna lyhyt hiha toimi kuitenkin aivan optimaalisesti oikkuilevassa elokussa, niin auringon lämmössä kuin ilman kylmetessäkin. Joten olen tyytyväinen, sillä lyhyet hihat näyttävät monesti niin paljon paremmilta kuin pitkä hiha, että niitä on kokeiltava toistekin!

Ja luulenpa, että kokeilen myös mallia uudemman kerran ja pitkällä hihalla. Kun vaan saisin päätettyä mistä langasta ja minkä värisenä... Ehkä kuitenkin jostain sellaisesta, jonka neuletiheys vastaa ohjetta. Jouduin nimittäin muutteleman silmukkamääriä. Luotin ohjeessa annettuihin mittoihin mutta pyrin kuitenkin täsmäämään silmukkamäärän ohjeeseen eli neuloin isompaa kokoa. Hassusti tuntui siltä, että siirryin jokaisessa vaiheessa vielä isompaan: kun selkäosan leveydessä oli yhden koon verran silmukoita, täytyi hihoihin valita seuraava koko ja kaulukseen vielä isompi... yhtä kaikki ihan istuva siitä tuli, tai ainakin melkein. Nuo kauniisti asetellut kaulukset eivät minun päälläni nimittäin asetu noin, vaan totuuden kertoo se ainoa onnistunut edestäpäin otettu kuva:

Shibuiknitsin sukkalanka on lemppareitani. Pätkävärjäys muodosti vain hieman varjoja, ja alkoi lätäköityä pahasti vasta kauluksessa. Sen neuloinkin sitten uudemman kerran raidoittaen toiselta kerältä.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Veneilyä

Vietimme viikonlopun lammen rannassa palloa potkien, vesilintuja katsellen ja makkaraa paistellen.



Kuunnellen hiljaisuutta, jota rytmitti seinäkellon tasainen nakutus, rakennelautojen natina ja tuulen huutelu hormissa. Tarkemmin ajatellen ei siis hiljaista ensinkään.

Ihmetellen pimeyttä, jollainen ei kaupungissa tule tutuksi.



Paria valmista kuvattiin (niistä myöhemmin). Käsitöistä käynee myös miehen vuolema kaarnavene, joka on minusta aika hieno!

torstai 6. elokuuta 2009

Piparkakkupitsiä

Edellinen pitsineuletakkini ei minulle sopinut, ja se muutti äitini vaatekaappiin. Tarvitsin kuitenkin oman. Tahkottuani M&K:n eko-puuvillaa pari päivää tuloksetta kopsahti postiluukusta kälyn lähettämä lehti, ja lanka sekä malli löysivät toisensa heti.




Langan puuterimainen suklaanruskea väri ja puuvillan "tikkumainen" kierre yhdistyivät tähän pitsineuleeseen, joka ei ole millään muotoa sievä. Puuvillan joustamattomuus taitaa kuitenkin aiheuttaa sen, että mallin viehättävyys ei tule esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Neuloin tarpeeseen eli kiireessä, joten en tehnyt mitään muokkauksia. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut vaikkapa lisätä silmukoita helman ja hihansuiden pitsireunuksiin, jotta ne ryöppyäisi näyttävämmin. Puuvillainen joustin ei jaksa sitä efektiä luoda.


Malli / Pattern: Deborah Newtonin #08 Lace Cardigan (Vogue Knitting, Spring/Summer 2009)
Lanka / Yarn: Marks & Kattens Eco Bomull (105)
Puikot /Needles: 4mm, 3,5mm

Piparkakkupitsistä tuli kuitenkin nyt tällainen, ja vaikkei se jalkoja alta vie, olen ihan tyytyväinen. Ensimmäinen isompi työ englanninkielisen ohjeen pohjalta, ja alkupaniikista huolimatta huomasin jopa ohjeessa olleen virheen ennenkuin ehdin neuloa pitkälti purettavaa. Lopputuloskin on ihan kaunis ja käyttökelpoinen. Mallissa oli myös ennentekemättömiä (siis minulle) yksityiskohtia, kuten kappaleiden reunusten päärmevarat, jotka ommeltuna muodostavat tällaisen sauman:


lauantai 25. heinäkuuta 2009

Yksi kukkaisystävä



Hehkuttelinko aiemmin kierrätyskeskuslöytökangasta? Luulisin. Siitä tuli esiliinat äidille ja tyttärelle, pitsireunainen kippolakki ja nyt vielä tunika pienelle. Juju-lastenvaatekirjasta voi tarkistaa miltä tunikan pitäisi näyttää, istumataidoton malli on havainnollisuuden kannalta jotensakin surkuhupaisa.