Esikoinen oli viikolla ainoa kerhoilija. Emme siis ole osanneet päättää pitäisikö epidemian edessä todella panikoitua vai ei. Järki sanoo että ei, mutta epäilys pukkaa mieleen väkisin kun puisto on tyhjä eikä kerhossa muita lapsia, kaupassa kerrankin väljää ja rokotusuutisoinnin kuvitus muistuttaa neuvostoajan leipäjonoja. Kerholainen ei onneksi osaa moisilla asioilla päätään vaivata. Häntä suretti se, että yrityksestä huolimatta orava ei näyttänyt hymyilevän.
Nyt on tytöllä lämmin, mulla ei, joten pipokammoinen selaa taas pipo-ohjeita. Inhaa. Pipojen neulominen ei kuulu suosikkeihini, tahtoo se kutripula vaivata täälläkin.
Toinen hehkutuksen arvoinen seikka on lanka. Ihanalta se näytti jo kerällä, mutta neulottuna pistää suorastaan huokailemaan. Vaikutelma on samanaikaisesti äärettömän herkkä ja silti sopivan arkinen. Neuloessa lanka tuntui hieman harsomaiselta, mutta se saattoi johtua siitäkin, että käytin alareunan ainaoikein -osuutta lukuunottamatta nelosen puikkoja, jotka olivat ehkä hieman liian tuhti valinta tälle langalle. Ensi kerralla pienemmillä, ehkä.
Neuloin omaani lyhyet hihat koska ajattelin sitä pidettäväksi hihattomien toppien päällä, ja koska lanka ei olisi pidempiin riittänytkään. Käytännön yllätysmomentti olikin se, etten ole oikein koskaan ymmärtänyt lyhythihaisia neuleita. Villan on tarkoitus lämmittää, ja lämmittääkseen sen pitää peittää mahdollisimman paljon ihoa. Lyhyet hihat ja muu konstailu tahtoo toimia yleensä niin, että on joko liian kylmä tai liian kuuma - pahimmillaan samanaikaisesti. Ohuesta langasta neulottuna lyhyt hiha toimi kuitenkin aivan optimaalisesti oikkuilevassa elokussa, niin auringon lämmössä kuin ilman kylmetessäkin. Joten olen tyytyväinen, sillä lyhyet hihat näyttävät monesti niin paljon paremmilta kuin pitkä hiha, että niitä on kokeiltava toistekin!
Ja luulenpa, että kokeilen myös mallia uudemman kerran ja pitkällä hihalla. Kun vaan saisin päätettyä mistä langasta ja minkä värisenä... Ehkä kuitenkin jostain sellaisesta, jonka neuletiheys vastaa ohjetta. Jouduin nimittäin muutteleman silmukkamääriä. Luotin ohjeessa annettuihin mittoihin mutta pyrin kuitenkin täsmäämään silmukkamäärän ohjeeseen eli neuloin isompaa kokoa. Hassusti tuntui siltä, että siirryin jokaisessa vaiheessa vielä isompaan: kun selkäosan leveydessä oli yhden koon verran silmukoita, täytyi hihoihin valita seuraava koko ja kaulukseen vielä isompi... yhtä kaikki ihan istuva siitä tuli, tai ainakin melkein. Nuo kauniisti asetellut kaulukset eivät minun päälläni nimittäin asetu noin, vaan totuuden kertoo se ainoa onnistunut edestäpäin otettu kuva:
