perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden viimeinen






Vuosi vaihtui rytinällä, lapsiperheessä toki hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Iltakävelyllä ammuttiin muutama raketti. Yksi nukkui koko reissun ajan ja missasi raketit. Toinen hihkui innosta. Kotona syötiin nakkeja sekä perunasalaattia, joka oli itsetehtyä ja hyvää. Tämä oli monin tavoin ihana vuosi.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille täällä piipahtaville! Olkoon uusi vuosi yhtä hyvä kuin taakse jäävä!  

tiistai 28. joulukuuta 2010

Huonosti käyttäytyvät naiset pulkkamäessä

Tänään aamupäivästä päätin ottaa härkää sarvista. Lapset ruskovilloihin ja toppiksiin, vauva kantoliinaan ja pulkkakyydillä lähipuistoon. Pukemiseen meni noin neljäkymmentäviisi minuuttia, olkoonkin että siihen toviin jo vaihdettiin vaippoja ja imetettiin. Neuvoteltiin kaksivuotiaan kanssa pukemisesta. Puettiin yhden voimin kolme, kun nelivuotias nohevana hoiti itse itsensä. Patistin lauman pihalle. Kaksivuotias kieltäytyi kävelemästä.

Pulkkamatka puistoon vei vartin.

Puistosssa viivähdimme kymmenen minuuttia. Nelivuotias laski muutaman kerran mäkeä. Kaksivuotias huusi. Minä kehotin kiipeämään itse mäelle. Kaksivuotias huusi. Nelivuotias aikoi lainata kaksivuotiaan pulkkaa. Kaksivuotias rääkäisi, kiipesi omin jaloin mäennyppylälle, laski alas omalla pulkallaan, jäi istumaan pulkkaan ja kieltäytyi nousemasta. Halusi että vedän hänet pulkassa mäen päälle. Minä maanittelin, houkuttelin, lopulta kippasin hänet pulkasta. Kaksivuotias huusi, kieltäytyi kävelemästä, huitaisi lapasellaan lunta kasvoilleen ja huusi lisää. Minä puhdistin lumen ja kuivasin lapsen kasvot. Kaksivuotias rauhoittui hetkeksi mutta palasi sitten alkuperäiseen aiheeseen. Minäkin aloin hermostua. Nelivuotias laski vielä kaksi mäkeä. Mäessä ennen tuloamme ollut perhe siirtyi toisaalle laskemaan. Minä keräsin laumani pulkkaan ja kiskoin sen kotiin.

Kotimatka vei vartin. Riisumisesta ja vaatteiden kuivumaan nostamisesta selvisimme suunnilleen samassa ajassa, joten reissun saldo oli puolitoista tuntia taustatöitä ja kymmenen minuuttia pulkkamäessä sekä yksi sosiaalinen kolaus. Ah että kotiäitiys voi olla palkitsevaa! Mutta tulipa otettua ensi kosketus arkirutiineihin sitten vauvan syntymän. Ensi kerralla koitetaan jaksaa ulkona ainakin vartti.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Pieni harmaa nuttu




Aloitin heti vauvan syntymän jälkeen, mutta olen ollut hieman hidas. Aika jakaantuu tuhanteen pikku askareeseen, ja vain humahtaa ohitse. Neule etenee rivi kerrallaa. Enkä aina malta. Istun vain vauva sylissä. Meillä on kai ilmastointi pielessä ja ikkunoista vetää aika kovasti, ja tuntuu hyvältä pitää pientä sylissä lämpimässä. Tosin onhan villatakistakin apua tähän ongelmaan. Jouluksi takki nyt kuitenkin valmistui. Ja mahtuu vielä päälle, vaikka pelkäsin että se on jo valmistuessaan liian pieni. Neuloin omasta päästä, ribbineuletta raglanhihoilla. Lankana BC Garnin luomuvillaa. Kaunis harmaa. Napit omasta varastosta. Laskin napinläpien välit väärin. Läpiä tuli yksi enemmän kuin nappeja, siksi alin on erilainen kuin muut. Onpa pätevä olo. Silti olen tyytyväinen.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Toivotus hyvän joulun




Oli hyvä jouluaatto. Aamulla lastenohjelmia ja kuusenkoristelua, päivällä kaunis - mutta kylmä! - pakkaskeli. Veimme kynttilän hautausmaalle. Saunoimme vastan kera. Saimme hyviä lahjoja. Itse olin tänä vuonna huono lahjanantaja. Kysykää vaikka puolisoltani. En vain keksinyt. Enkä jaksanut, enkä ehtinyt. Osan lahjoista unohdin jopa paketoida saajilleen. Tietysti paha hormonihumala vaivaa vielä, vaan silti harmittaa. Mutta tulee joulu ensi vuonnakin. Ja sitä seuraavana. Ehkä minusta kovalla harjoittelulla vielä sukeutuu tarkkanäköinen lahjanantaja ja ehtoisa emäntä. (Kaipa sarkasmi on sallittua, jos se kuitenkin on ihan hyväntahtoista?)  

Joulukuusi on aika bling-bling. Askartelin siihen niitä enkeleitä. Toisesta tuli aika överifeministi tyyppi. Ihan vahingossa. Tyypillistä minulle. Lapsenkasvoinen näyttää isopäiseltä avaruuskävelijältä. Mutta oli mukava tehdä. Keskittymistä vaativa ja pääasiassa tarkoitukseton näpertäminen taitaa sopia olotilaani juuri nyt. Joka muuten jatkunee vuoden päivät, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.


Kuuseen ripustettiin myös esikoisen viime vuonna tekemät tähdet. Pidän näistä enemmän kuin ostetuista koristeista. Tekisiköhän joku meistä ensi vuonna itse latvatähden? Lapsena meillä oli sellainen itsetehty, kun eräänä aattona huomasimme tähden murskaantuneen koristelaatikossa. Isä leikkasi sen pahvista, koristeli seimenkuvalla ja hopeanauhalla ja teki kiinnitysmekanismin vessapaperirullasta. Sitä varjeltiin tarkoin, koska pidimme siitä.


Hän on kasvanut melkein puolitoista kuukautta. Juhlavaatteena mekko, jossa minä olen juhlinut omat ristiäiseni.

Hyvää ja kaunista joulua kaikille!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulukortteja


En muista pitäneeni askartelemisesta edes lapsena. Se on merkinnyt vain repeilevää silkkipaperia, vinoon leikattuja pahvinkappaleita ja erikeepperiä joka paikassa, yleensä siellä missä ei pitäisi. Tänä jouluna päätin silti teettää tyttärillä kortteja. Kimmokkeena toimivat nämä kuuset, jotka kaksivuotias koristeli perhekerhossa yhdessä "kerhomummon" kanssa.

Askarteluliikkeessä oli esillä jos jonkinlaista mallia. Haastavinta olikin keksiä jotain, joka on toteutettavissa lasten kanssa: riittävän yksinkertaista kaksivuotiaalle, mutta riittävästi liikkumavaraa nelivuotiaalle. Ja täyttäisi molemmat kriteerit minun kohdallani.




Ylimmäisenä yhteistyöprojekteja kaksivuotiaan kanssa. Sitten halusin kokeilla jonkinlaista silhuettia kuitukankaasta. Latvatähti on pahasti vino. Tähdeksi sen tunnistaa vain kontekstistaan. Rakas puolisoni totesi että ainahan voin väittää sitä lasten tekemäksi. Tosiasia kuitenkin on että lapset kasvavat ja heidän kädentaitonsa kehittyvät. Minä taas en ole tässä asiassa kehittynyt sitten ala-asteaikojen. Ajan myötä jäisin kuitenkin kiinni, joten tunnustetaan heti, että minä sen tein. Alin kuusi on oma lempparini.


Nelivuotiaan tekemiä piparkakkuhahmoja. 


Tottuja edelleen yhteistyöprojektina.


Esikoisen näkemys joulun hiippailijoista on vähemmän konventionaalinen. Tunnustan, että olen siitä hieman kade.

Korttien tekeminen oli yllättävän kivaa. Jokin vinksahdus on tapahtunut, sillä tekisi mieli askarrella vielä lisää (vaikka askartelu on - hyi kamala - näprää!). Ainakin näitä tähtiä. Ehkä lippunauhoja joulukuuseen, meillä ei ole juurikaan joulukoristeita. Myös tällaisen enkelin haluaisin tehdä.  

maanantai 13. joulukuuta 2010

Jokeri pokeri poks


Lanka/Yarn: Cascade 220
Puikot/Needles: 4mm

Meidän vitsiniekka se poseeraa mallikkaasti pyydettäessä. Turhaan koitin kehottaa nostamaan päätä että saadaan koko myssy kuvaan. Jostainhan se on pienenkin hupinsa haettava.


Kerhomatkalla väsymys painoi sen verran että pääsin yllättämään. Tällaisesta myssystä siis on kyse. Malli on ilmaisohje Garnstudion sivuilta (linkki tuolla ylempänä). Ihan hauska kypärämalli pikkupakkasille.


Neuloin kaksi- ja neljävuotiaalle samanlaiset. Käytin tähdelankoja, joten värit valikoituivat sen mukaan mitä sattui löytymään riittävästi. Valkoinen ei ole onnistunein värivalinta tähän malliin, mutta on se sentään neutraali räyhäkästä takkia vasten. (Ja haalaria, joka sekin on muuten pinkki!


Koot ovat kahden eri koon välimaastosta, sillä alkuperäisen ohjeen kauluriosa tuntui hirmuisen isolta. Siksi aloitin pienemmän koon mukaan ja luovasti lisäilin silmukoita huppuvaiheessa. Päälakisauman silmukoin ihan harjoituksen vuoksi. Ja aion käyttää tilaisuutta hyväkseni jatkossakin, sillä käsiala selvästi kaipaa harjoitusta: näissäkin liitos näyttää saumattomalta vain paikoin. Tupsuja taisin värkkäillä ensimmäistä kertaa sitten peruskouluaikojen.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Sunnuntaina


Ajoimme kohtuullisen matkan pelkän kahvikupillisen vuoksi. Tai ei pelkästään: tänne kannattaa lähteä päiväretkelle useammastakin syystä.
Takapenkkiläiset poseeraavat.

Epäekologisuudestaan huolimatta automatkat ovat minusta mukavia. Etenkin silloin aikana ennen lapsia. Pitkät ajomatkat tarjosivat aikaa keskustelulle, ja kun toinen on kotoisin kaukaa, niihin matkoihin on joutunut tottumaan. Nykyään tilanne on tietenkin erilainen. Tai ainakin keskusteluihin osallistutaan myös takapenkiltä, mikä väistämättä muuttaa niiden luonnetta.


perjantai 3. joulukuuta 2010

Ihana isyysloma

Viime viikot olemme viettäneet jonkinlaista kuherruskuukautta. Ensi viikolla on edessä paluu arkeen, kun miehen isyysloma päättyy. Toisen aikuisen läsnäolo on tarpeellinen apu, mutta olen myös nauttinut tästä ajasta valtavasti!

Kiireetöntä, kuitenkin arkirutiineihin sitoutunutta yhdessäoloa.

Rauhallisia kävelylenkkejä taaperon tahtiin. Nauravia naamoja pulkkamäessa. Viiman ja pakkasen jälkeen jopa täydellinen talvisää! 

Vetävän lastenlevyn tahtiin tanssivat tenavat. Liinassa tuhiseva vauva. 

Ja ylenmäärin esikoisen vessapaperirullista ideoimia askarteluja, kuten nämä (tosin juuri näiden tyyppien synnyssä taitaa sillä isälläkin olla näppinsä pelissä):  


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Vielä yks pieniä prinsessoita


Tänään kuuden päivän ikäisenä.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Lovejoy


Joskus toivominen kannattaa. Ainakin nyt sitä sai heti, kun ehti ääneen toivoa. Sitä valoa nimittäin. Tosin siinä vaiheessa, kun sain rauhallisen tovin kameran kanssa oli paras hetki jo mennyt. Ja mallit päiväunilla, joten parhaat palat säästyivät myöhemmäksi. Aurinko tuli silti tarpeeseen lokakuisen harmauden jälkeen. Vielä kun saataisiin vähän lunta ja pakkasta!  
 

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (Carbon 159)
Puikot/Needles: 3,5mm, 4mm ja 4,5mm

Lovejoyni valmistui jo kuukausi sitten ja on ollutkin ahkerassa käytössä. Sopivaan saumaan valmistuikin, sillä jostain kumman syystä tahdon palella loppuraskaudesta kovasti, ja takki on kuin luotu tähän olotilaan: Ihanan pehmeä ja sopivan lämmin. Siitä tuli riittävän ohut joten se mahtuu päällystakin alle, ja mittaakin on riittävästi. Ja neulos on joustavaa! Mies nauroikin, että miten onnistuitkin tekemään siitä tuollaisen ettei nappilista irvistele edes vatsan kohdalta. Sitä hämmästelen itsekin. Ja mielenkiinnolla odotan, miltä takki näyttää vatsan kadottua. Olen luultavasti venyttänyt sen pilalle. Juuri nyt en tosi jaksa harmitella sitä. Tarpeeseen se tuli, olisin tällaista lämmikettä tarvinnut joka tapauksessa. Ja niin ihana kuin takki onkin, pelkään pahoin sen kärsineen saman kohtalon kuin useimmat muutkin raskausajan vaatteet. Vai haikaileeko joku muka äitiyshousujensa perään niistä vihdoin eroon päästyään?  


Takin neulominen ei ollut järin innostava kokemus. Neuloin kaarrokkeen kolmeen kertaan, osin ohjeessa olleiden virheiden vuoksi, osin siksi että oma käsiala oli pahasti hakusassa. Käyttämäni lanka on ohuempaa kuin ohjeessa, ja mallitilkun (kyllä! neuloin sellaisenkin!) perusteella laskemani langantiheys osoittautui vääräksi. Jostain syystä isompaan kappaleeseen siirtyessä käsialani muuttuu huomattavasti tiukemmaksi kuin mallitilkun perusteella voisi olettaa. Neuloin isoimman koon silmukkamäärillä, valmiin neuleen mitat ovat kutakuinkin tavoittelemaani M-kokoa. Ohjeessa on virheitä selkäpuolen keskipalmikossa. Niiden korjauksia löytyy Ravelrystä, joten suosittelen vilkaisemaan sinne jos tämän takin aikoo neuloa. 

Neuloin hihat eri värjäyserän langasta, ja vaikka se ei kuvista näy, sopivassa valossa värisauma erottuu selkeästi. Vähän aikaa mietin puranko hihat pois ja yritän metsästää oikean erän lankaa, mutta olenko hieman laiska. No olen. Laiska tai mukautuvainen.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Ympyrää se kiertää...




Huonojen neulekuvien puutteessa hieman vähemmän huonoja kuvia lastenhuoneesta: uusi patterikäyttöinen veturi ja keskittynyt pieni junailija. Aasinsiltana siihen, että on täällä vähän neulottukin, vaikkei siltä ehkä vaikuta. Äiti vaan kaipaisi myös uusia pattereita. Ja lisää valoa sekä innostusta. Ehkä kevät tuo niitä tullessaan. Mieluusti otetaan vastaan jo aikaisemminkin.   

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lapsen kengät

Lasten vaatettamisen suurin ongelma taitaa olla tarpeen todellinen uusiutuminen melko tiiviissä tahdissa. Tässä on halpatuotannon ja tuotannon oikopolkujen markkinarako. Aikuisilla on monesti tapana väheksyä lasten tarpeita niiden lyhytaikaisuuden vuoksi. Lapselle ei raskittaisi ostaa kallista, koska käyttöikä mielletään liian lyhyeksi. Kuitenkin monen aikuisen kulutus- ja pukeutumistottumukset eivät juuri eroa tästä tahdista. Johan sitä yhteen ja samaan vaatteeseen kyllästyy, ja sesonki ja muotikin vaihtuu! Hmmm. Eikö aikaa vain mielletä samalla tavalla, kun vastakkain ovat oma halu ja lapsen tarve?

Kun lapsia on useampi, on kalliimman tuotteen valitsemista helpompi perustella hinta-laatu -suhteella ja perheen sisäisellä kierrätyksellä. Silti koen design-lastenvaatteeseen tai ekoratkaisuun päätymisen välillä elitismiksi ja egon nostatukseksi, kun saman asian ajavan vaatteen saisi kolmannesta halvemmallakin. Valintoja joutuu tekemään myös erinäisten resurssien rajoissa. Kuten käytettävissä olevat rahavarat tai tuotteiden saatavuus.

Ekologiset ja eettiset näkökohdat ovat mietityttäneet viime aikoina erityisesti. Kulutusvalintojen osuminen markettien ja halpaketjujen tuotteisiin ekologisempien ja eettisempien sijaan on paitsi tottumuksen ja ahneuden sanelemaa, myös resurssi- ja saatavuuskysymys. Viimeaikaisten kalvokeskustelujen jälkeen eettinen snobismi on vaivannut pahemman kerran. Puhumattakaan esteettisestä snobismista. Ne eko-Kavatit olisivat vain niin ihanat! Mutta...


...kuten arvata saattaa, tätä paasausta seuraa tunnustus: Hankintojen ajankohtaistuessa lankean itsekin mainitsemiini tarpeenarvioinnin sudenkuoppiin: kun halvemmalla ja helpommallakin saa. Niinpä kävin kenkäkaupassa. Käytin oikopolkua ja ostin goretex-kengät. Hieman halvemmat kuin nuo haikailemani Kavatit. Niitä sai sovittaa lapsen jalkaan ennen ostopäätöstä, minkä koen kuitenkin aika tärkeäksi. Päätin, että ekosnobbaan sitten, kun minulla on siihen käytetävissä enemmän resursseja. Valitsin siitä, mitä oli tarjolla - ja valinnanvaraahan ei juurikaan ollut.


Mutta myönnetään, että kyllä tämäkin ratkaisu hieman kaihertaa. 

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pilkkuja



Iloisia kuvia omaksi mielenpiristykseksi.
Alkaa loppuraskaus käydä voimille aika pahasti.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kaksivuotias


Sai lainata siskon kaulakorua.
Pysyi puoli sekuntia paikoillaan.
Piti ruusun tuoksusta.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Kitkerää





Siivosin keittiön.
Neuloin tiskirättiä.
Mietin, miksi joidenkin on niin vaikea antaa minun sietää oman elämäni epätäydellisyyttä.

Keitin kahvia, annoin lapsille pipareita.
Ainakin oli hetken aikaa kaksi tyytyväistä tässä huushollissa.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Puolukkahillo



Mies keitti. Ja teki kaalilaatikkoa. Tunnen oloni aika hemmotelluksi.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kenkäostoksille lähdössä

Keskustelu kosteutta hylkivien kalvojen ominaisuuksista tuli hieman yllätyksenä. Siitä huolimatta, ettei tuollaisen kovin yllättävää pitäisi olla. Nykyään tuotteistamisen pääpointit tuntuvat olevan käytön vaivattomuudessa. Markkinoita vaivaa myös tekniikkaorientoituneisuus - vanha konsti ei koskaan voi olla parempi kuin pussillinen uusia. Pitkällinen tutkimuskin on turhaa, kun koekaniineina voi käyttää kuluttajia - jotka vielä maksavat täyden hinnan siitä ilosta.

Ja silti jaksan hämmästyä siitä, että markkinat voidaan kyllästää tuotteella, jonka turvallisuus on noinkin kyseenalainen. Ilman, että vaihtoehtoja juurikaan olisi tarjolla. Meidänkin esikoisemme on kävellyt talvensa  goretex-kengissä, joiden ainoana harmina olen pitänyt rumahkoa ulkonäköä. Sekä sitä, etteivät kengät oikein sovellu käytettäviksi villasukkien kanssa, joilla niitä mieluusti buustaisin kylmemmillä keleillä. Nyt asia mietityttää muiltakin kanteilta. Harmi vain, että vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä.

Tämänvuotiselle kenkäkauppakierrokselle emme ole vielä ehtineet. Veikkaan kuitenkin, etteivät paikalliset kenkäkaupat tälläkään kertaa yllätä, vaan  jokaisen valikoimista löytyvät ne samat goretexit. (Sekin on muuten hassua: että näinkään isossa kaupungissa ei tarvita valikoimien variaatiota. Eikö kysyntää oikeasti olisi?) Suosi siinä sitten niitä vaihtoehtoja. (Uudessa mustassa aihetta sivuttiinkin.) Onhan se melko reilua vastuullistaa kuluttaja valinnoistaan, jos valinnanmahdollisuuksia ei juuri ole tarjolla. Tai valitseminen on tehty, jos nyt ei kohtuuttoman vaikeaksi, niin ainakin erityistä vaivannäköä vaativaksi.


Ja ihan silmänruuan vuoksi kerrottakoon, että tyttärelle haikailisin vaikkapa tällaisia Kavatin Eko-logic -malliston kenkiä. Ne muistuttavat El Naturalistoja, joihin olen itse kovin mieltynyt. Mutten ole missään livenä moisiin törmännyt. Ja olen kovin arka tilaamaan lapselle nettikaupasta kenkää, jota ei pysty sovittamaan ennen ostopäätöstä. Tai ainakin vaihto- ja palautusrumbasta tulee pitkä. Parhaillaan mietinkin, uskaltaisiko. Pitäisi miettiä äkkiä, kohta on lumi maassa.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Viikko eteenpäin

Olemme selvinneet viikon eteenpäin.  Meillä on kiukuteltu paljon normaalia enemmän, nukuttu hyvin, oltu silti väsyneitä. Nautittu perhekerhosta ja hyvästä seurasta, käyty kaupungilla, surtu vieraiden ja vähän tutumpien vastoinkäymisiä. Sekä neulottu ja oltu tyytyväisiä lopputulokseen!

Leivoin sitä omenapiirakkaakin. Kannellisen, amerikkalaistyylisen piiraan. Sellaisesta tulee hieno, ellei taikina satu kauliessa murtuilemaan, kanneksi nostessa osumaan ihan väärään kohtaan ja vaurioita korjaillessa repeilemään lisää. Kuvia ei sattuneesta syystä ole.

Piiraan äärellä käytiin lapsen kanssa keskustelu:
"Hieno!"
"No aika ruma tästä tuli, mutta ei se onneksi makuun vaikuta."
"Joo, kauheen ruma."

Maistui kuitenkin.


perjantai 8. lokakuuta 2010

Melko huono perjantai

Odotin viikonloppua. Perheen piti lähteä mummulaan ja minun saada hieman yksinäistä aikaa. Sen sijaan kukaan ei lähde minnekään. Tytöt sairastavat.

Lohdutukseksi ajattelin leipoa omenapiirakkaa. Olisi se kai aiheellista muutenkin: mies täytti juuri vuosia. Muistin vain päivämäärän väärin. Mutta ei se mitään. Kysyttäessä en muistanut omaakaan ikääni, enkä sitä mitä vuotta nyt eletään. Ja se leipominenkin jäi.

Purin kahden päivän neulontatyön.

Kuuntelin, miten esikoinen luki pienemmälle "Mistä on pienet vauvat tehty?". Luki kuvista. Ei hän vielä osaa lukea. Mutta löytyipä tästäkin päivästä jokin helmi.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kuplia





Eilen oli hieno päivä. Liekö syksyn viimeisiä tätä hupia. Meillä odotetaan jo kovasti lunta.



Vielä kerran Wurm. Ihan vain värien takia. Kaulassa baktuksen tyyppinen tekele Jaipur Silk Finosta. Raidoittui kauniisti ainaoikealla.



Taisin Harmaata arkea -blogin kommenteissa kehua Step -sukkalankaa kestävyydestään. Minulla on tällaiset rumasukat kyseisestä langasta. Ja ne vaan kestää ja kestää, vaikka käytettyä tulee kun kaikki muut on kävelty puhki.

(Blogger halusi jostain syystä väkisin kääntää kuvan kyljelleen. En tiedä miksi.)