Muotibloggaus

Ei lienee yllättävää, että minä ja mieheni olemme tavanneet suhtautua muotiin olennaisesti eri tavalla. Mutta viime aikoina olen huomannut alkaneeni muistuttaa miestäni mielipiteissäni.

Siksi olen kiinnittänyt enemmän huomiota ihmisten pukeutumiseen, vieraillut muotiaiheisissa blogeissa, selannut lehtiä. Pohtinut muodin syvällisempiä merkityksiä. Jos siis lähdetään siitä, että muoti on muutakin kuin myynnin tehostamiseksi luotuja tarpeita.

Muoti loukkaantuu jos sitä syytetään pinnalliseksi, mutta puhuu itsekin siitä, mikä on pinnalla juuri nyt. Nyt pinnalla on melko paljon ideologisesta pohjasta nousevia trendejä, kuten ekologisuus. Muoti on viesti; onko pinnallista miettiä viestin sisältöä? (Tässä kohtaa ajatuksen harhautuminen brändäykseen kyllä kampittaa muodin puolustuspuheenvuoron, ja "ideologinen trendi" kuulostaa sekin ihan käsitteelliselta paradoksilta. Mutta sille sivupolulle joskus toiste. )

Jokin aika sitten näkemästäni YLE:n Projektina keho -ohjelmasta jäi mieleeni toteamus, että muotitoimittajat usein pukeutuvat mustaan. Etteivät erottuisi epäedukseen. Musta on "turvallinen valinta". Muoti näyttäytyy siis myös statusten areenana, jolla ammattilaistenkaan ei ole täysin turvallista liikkua.

Oma ekskursioni lastenhuoneesta muotimaailmaan oli äkkiseltään raju, väärällä tavalla rosoinen, hieman kiusallinenkin kokemus, jolta mielelläni palasin.

Pienet sammakot

"Äiti, miksi ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan?"

Perheemme kävelytaitoiset naiset saivat viikonlopun aikana uudet kevätkengät. Makumme ovat tyttären kanssa kovin yhteneväiset; tykkäämme lompsottaa vesilammikoiden läpi huoletta. Käytännölliset jalkineet ovat mukavuuden ja leikin paras kaveri.

Omia jalkojaan on vaikea kuvata. Siksi kuvasin vain tyttären jalat. Persoonallinen stailaus on mallin omaa käsialaa.

Pygmejä ja tonttuja

Pygmi vai tonttuko se keittiössä hiippailee?

Ei sentään. Yks pieni prinsessa vain päätti kaivaa epäonnistumiseni piironginlaatikosta päivänvaloon. Yhteisiä tekijöitä: molemmat ovat hattuja, virkattuja ja vihreitä. Niin, ja sisältävät alpakkaa.

Kevättä ilmassa

Koska rakas puolisoni ihastui ensimmäisiin raitasukkiin tosi kovasti, mistä olen tyytyväinen, olin pakotettu aloittamaan uuden sukkaprojektin. Mistä olen myöskin tyytyväinen.

Näistä piti tulla samanlaiset kuin niistä ensimmäisistä, mutta jo nyt sekä yläresori että koko sukanvarsi ovat muuttuneet pidemmäksi ja aloitussilmukoiden määrä lisääntynyt. Taas jännittää.

Noron värejä en kuitenkaan voi olla hehkuttamatta jo nyt. Ensimmäinen kohtaaminen näiden kerien kanssa aiheutti kyllä väristyksiä selkäpiissä - värit olivat ihan kamalan räikeitä. Neuloutuessaan lanka on kuitenkin varsin ihastuttavaa. Räikeissäkin kohdissa on rauhallisia hituja, ja välissä pehmeitä sävyjä. Miten voikin olla jotain tuollaista!

Keväistä, raikasta ja ah, niin romanttista!

Lainapalmikkoa

Purkaminen kuuluu olennaisena osana neulomiseen. Joskus tuntuu, että jopa olennaisempana osana, kuin neulominen. Että tulee purettua useampi silmukka kuin neulottua, vaikka loogisesti ajatellen sen pitäisi olla mahdotonta. Kokemus puhuu toista.

Olen viime aikoina purkanut varmasti enemmän kuin neulonut. Jotain on sentään valmistunutkin, joskin turhautuminen alkaa näkyä sormien läpi katsomisena. Tätä päänlämmitintä ei kuitenkaan tarvinnut purkaa yhden silmukan vertaa, ja se on jo mainitsemisen arvoinen saavutus. (Lapasia purin sitten senkin edestä...)

Lanka / Yarn: Patons Classic Merinowool, Cognac Heather

Malli / Pattern: Habitat, Jared Flood

Puikot / Needles: 4mm, 5mm

Haikailin ääneen tämän ohjeen perään nähtyäni Villapeikon toteutuksen (ja toisenkin) siitä, ja yllätyksekseni sain sen sähköpostiini. Hirmuisesti kiitoksia lahjan antajalle! Neuloin ensimmäistä kertaa englanninkielisestä ohjeesta, ja se oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut. Tietysti. Tai sitten tämä ohje vain on idioottivarma.

Lapasiin lainasin toisen pipon palmikkokuvioista, muuten neuloin ihan näppituntumalta. Ainakin peukaloiden kohdalla olisi kannattanut luntata jostakin, mutta kun ne nyt osuivat kutakuinkin oikeaan kohtaan, niin menkööt. (Mitä minä sanoin...) Tarkoitus oli tehdä palmikoista toistensa peilikuvat, mutta päästessäni toisen lapasen viimeiseen palmikkoon huomasin, että se kiertyy samasta suunnasta kuin ensimmäisessä lapasessa. Virhe löytyy valokuvasta, ken sitä etsiä haluaa! Minä päätin olla tällä kertaa välittämättä. (...turhautuminen näkyy!)

Viikonloppu mummulassa

Malli / Pattern: Moda 6/2004
Lanka / Yarn: Blue Face Leicester (chocolate)
Puikot / Needles: 4mm

Yksi pieni prinsessa sai villatakin. Malli jäi mieleeni jo silloin vuosia sitten kun vastajulkaistu lehti käteeni osui. Lanka valikoitui vahingossa, mutta sopii tähän mallin kuin nenä päähän: lopputuloksessa on juuri sellaista "nostalgiaa vuosien takaa" jota lehden kuvateksti lupailikin. Ja sivumennen sanoen, norotakkujen jälkeen BFL:n neulominen oli aika taivaallista! Purkaakaan ei tarvinnut. Tosin onnistuin leventämään hihat väärin ja ne kiertävät hassusti, mutta ei se onneksi käyttöä haittaa.

Kuvat otettiin viikonloppuna mummulassa vanhan leivinuunin kupeessa. Liekö valon puutetta, kun kuvista ei tullut kovinkaan havainnollisia. Mallikin täytyi lahjoa kuviin Pätkiksellä, mutta ei silti tahtonut pysyä aloillaan. Loppuajan neiti sitten hiihteli, stiigaili, laski mäkeä ja paistoi lumiperunoita lumiuunissa. Muun muassa.

Viikonloppuun mahtui myös muutama hyvin nukuttu yö, kävelylenkki kahden liinavauvan kanssa, vapaana kirmaava nahka, löylyt puusaunassa, auringonpaistetta ja helmihanget.

Ja hiippaa on tässäkin hupussa...

Iloista päivää

-iloinen takki-


-iloinen tasku-