tiistai 28. huhtikuuta 2009

Ihan kaks pieniä prinsessoita

Vastasyntynyttä imettäessäni esikoisella oli tapana pyrkiä syliin kysyen: "Mahtuuko ihan kaks pieniä pinsessoita?" Prinsessoita molemmille polville!

Luin Imagesta (4/2009) Elina Venesmäen sukupuoleen kasvattamista koskevan artikkelin 'Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät'. Venesmäen mielestä lapsen sukupuolelle on annettu liiaksi merkitystä, kun lapseen ei osata suhtautua kuin sukupuolensa edustajana.

Artikkelia lukiessani aloin miettiä omaa suhtautumistani lasteni tyttöyteen. Kuten Venesmäki, olen minäkin naistutkimukseni lukenut. Esikoisen syntyessä ajatus vauvan sukupuolen kyseenalaistamisesta arjessa kävi mielessä, mutta vihreää pipoa ja oransseja potkareita enempää en jaksanut tuulimyllyn lapoihin potkia. Sitäpaitsi tajusin, että sukupuolen häivyttäminen ei ole minulle olennaista.

Erään poikalapsen äiti totesi, että on oikeastaan tyytyväinen lapsensa sukupuoleen, sillä jos valita täytyy, siinä poikien maailmassa on kuitenkin enemmän järkeä. Minä näen ongelman juuri tässä. Jo synnytyslaitoksella lapsen ominaisuuksia aletaan olettaa ja mahdollistaa yhden melko triviaalin seikan perusteella. Sitten arvotetaan yhdet ominaisuudet eriarvoisiksi kuin toiset. Päätin, että minun tyttöni saa olla Tyttö isolla T:llä, ja prinsessaleikit minulle sydämen asia, jos lapsi niitä halajaa. Viimeinen, mitä haluan lapselleni opettaa on, että hänen leikkinsä ja kiinnostuksen kohteensa ovat vähemmän tärkeitä!

Koska en ole myöskään osoittanut tytärtäni pelkästään tyttöjen touhuihin olen saanut kritiikkiä siitä, että kasvatan häntä kieroon. Sinänsä mielenkiintoista, että tyttöjen ja poikien toisistaan eroavat kiinnostuksenkohteet nähdään sisäsyntyisinä ominaisuuksina, mutta silti lapsen sukupuoleen sosiaalistumista voi ohjata väärin. Koska perustavanlaatuinen feministis-poliittinen keskustelu vaatii hedelmällisen maaperän ollakseen rakentavaa en takertunut tähän. Mutta kysyin, missä kohtaa tyttäreni tyttömäisyys on riittämätöntä. Millainen on se käsitteellinen 'tyttö', johon olemassaolevia tyttölapsia verrataan? Vastausta en saanut, ja se jäi harmittamaan.

Minusta olisi mukavaa kuulla selkeä tyttöyden määrittely sellaisesta suusta, joka sen tärkeyttä julistaa. Miten kapea se on, jos minun prinsessani ei siihen mahdu? Mitä se mahdollistaa, jos jo alle kaksivuotias voi käyttäytyä "väärin" leikeissään? Eikö ole mahdollista olla erilaisia tyttöyksiä?

Entä mitä tyttäreni menettävät, elleivät opi, että heidän täytyy olla kauniita, viedä mahdollisimman vähän tilaa ja opetella puhumaan hiljaa? Tai oppivat, että voivat omata ja varmasti omaavatkin muitakin avuja kun sen, että omistavat kauniin mekon ja osaavat odottaa hiljaa kunnes heille annetaan. Että voi olla erilaisia prinsessoita, eikä vain yhdenlaisia. Voi olla vaikka soturiprinsessa, joka pelastaa prinssin, saa palkaksi puoli valtakuntaa ja optio-oikeuden ja elää onnellisena elämänsä loppuun itse valitsemallaan tavalla.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Aloituksia


Kevät alkaa kun siirrytään kevyempiin kenkiin. Ja nämähän eivät tietenkään ole minun, vaan esikoistyttären. Varsinaiset karkit kengiksi.



Koska pikkuinen prinsessa kasvaa ulos vanhoistaan, aloin neuloa uusia villavaippahousuja. Tämä alku on Blue Face Leicesterin Rust. Vyyhdillä lanka näytti upealta, kerittynä ankealta, mutta neuloutuu kauniiksi. Melkein harmittaa että päätin käyttää sitä vaippiksiin! Onneksi vyyhdistä riittää muuhunkin.

Olen viime aikoina käyttänyt poikkeuksellisen paljon liukuvärjättyjä, pätkävärjättyjä, loimuvärjättyjä, mitä ne termit ovatkaan. Mikä lie hurahdus?


Aloitin myös itselleni jotain. Lienen ainoa, joka purkaa alkunsa kymmeneen kertaan kokeillakseen erilaisia variaatioita päätyäkseen lopulta siihen ensimmäiseen.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Iltapäiväpuuhia


perjantai 17. huhtikuuta 2009

Think pink

Setin tarina tylsän yksinkertaisesti: tarvittiin ja tein. No, myönnetään, että jokin aika sitten iski hillitön himo pinkkiin väriin, erityisesti tuohon aniliinin ja limen yhdistelmään. Itselleni väri tuntui turhan räyheältä, joten käytin hyväkseni tyttären välikausimyssyn tarvetta. Hänelle moinen räväkkyys sopii kuin nenä päähän, ja lisäksi tuli kerrankin tehtyä jotain oikeasti tosi tyttömäistä.


Malli / Pattern: Sari Åströmin Ninna -baskeri, lapaset ja kaulahuivi vapaaneulontaa
Lanka / Yarn: Shibuiknits Sock, Orchid
Puikot / Needles: 2,5 mm


Myssy on malliltaan ihan perusbaskeri. Ajattelin vielä virkata siihen - sekä toisen lapasen selkämykseen - koristeeksi kukan, mutta en ole vielä saanut sopivaa lankaa. Käyttöön nuo kuitenkin pääsivät tuollaisenaan.

Pätkävärjätty lanka neuloutui kauniisti alussa ja lopussa, mutta muodosti kavennusten alkamiskohtaan leveän raidan, joka vaihtuu epätasaisesti vaaleanpunaisesta pinkkiin ja limenvihreään. Hetken mietin jaksanko purkaa ja säätää väriä, mutta annoin sitten olla. Pieni särö on vain persoonallista, ja muita koottuja selityksiä.


perjantai 10. huhtikuuta 2009

Pitkä perjantai

Mieli jumii kuten kevätkin tänä vuonna, eikä mistään tunnu tulevan valmista.

Raitasukat viihtyvät yhä puikoilla.

Lasten tarpeet menevät omien edelle, mutta valmista ei tunnu tulevan niistäkään.

Vetoan sairasteluun, unen puutteeseen, uhmaikään.