lauantai 31. joulukuuta 2011

Möröt ja tyttäret


Esikoistytär rakenteli lumiukon. Apuna joku mörkö, joka ei tässä koeta piilotella kameralta, vaan suojautua navakalta tuulelta ja räntäräiskäleiltä. 


 Vaikka itse kaipaan kuulaita pakkaspäiviä, on suojasäässä puolensa. Vain sellaisina päivinä saa aikaiseksi tällaisia tyyppejä. Oikein mainio tyyppi siitä tulikin!   


Vuodenvaihteen kunniaksi ulkoillaan vielä hieman ja poksautellaan muutama raketti. Sellaisistakin jutuista ne innostuvat, möröt ja tyttäret.   

Hyvää uutta vuotta!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Paras joululahja





Olen pitkään haaveillut tällaisesta! Ja niin kaiketi puolisonikin, joka on joutunut toimittamaan kerinpuun virkaa, sillä häneltä lahjan sain. Sitähän piti päästä heti kokeilemaan! Vaikka emme edes ole kotona, vaan mummulassa joulun vietossa, eli en voinut purkaa seuraavan villatakkiprojektin lankoja. Esikoinenkin halusi osallistua. Kerimme kaksi vyyhtiä paksumpaa merinoa ja yhden sukkalangan, jotka otin mukaan hätävaraksi. Jos vaikka sattuisin kaipaamaan tekemistä. Miehen ilme oli sanoinkuvaamaton: "Miten paljon sulla on sitä mukana...?!"  

(Tänään käly toi kirkolta vielä kerän seiskaveikkaa, koska olipakkosaada juuri sitä väriä joka hätävaralangoista puuttui...)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Paperienkelit




Nämä tulisi kuvata jossain vaaleassa, eteerisessä ympäristössä. Mutta kuvattiin meillä. Paperisia enkeleitä lempiputiikista. Alunperin ajattelin käyttää näitä joulukortteina, mutta erään illan kuluksi askartelimme enkelit tyttöjen kanssa oman kodin somisteeksi. Ne vain paineltiin irti arkeistaan ja taiteltiin hameosa kartioksi. Ei ihan mene itse tehdyn kategoriaan mielestäni. Mutta suloisia ovat.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kuusia ja kynttilöitä

Kolmevuotiaan näkemys mansikasta. Tyhmä äiti luuli sitä joulukuuseksi ja laittoi sen esille ylösalaisin.
Viikko on ollut pitkä ja poikkeuksellisen raskas. Esikoisen harrastus vaati: pienellä kuorolaisella oli ensimmäiset esiintymisensä. Mies teki pitkiä päiviä ja oli työmatkalla useamman yön yli. Ja sitten tietenkin joulu...

Viisivuotiaan joulukuuset.
Se tarkoitti tiiviitä aikatauluja, huonosti nukuttuja öitä, aikaisia aamuherätyksiä ja pitkiä kävelymatkoja. Lasten päiväkoti sijaitsee kaukana ja bussiyhteydet sinne ovat luvattoman heikot, joten sain tahtomattani aimo annoksen hyötyliikuntaa niinä päivinä jolloin tytöt olivat hoidossa. Yleensä rentoudun neulomalla, mutta nyt olin niin poikki etten jaksanut tarttua puikkoihin. Joulukortit jäivät laittamatta. Loppuviikosta harmitti ihan tosissaan. Vaikka yhteistyö lasten kanssa pelasi kiitettävästi, kolme pientä lasta ja koira kerrostalossa yhden aikuisen kontolla teettävät. Joten pyydän anteeksi, suku ja tuttavat! Mielessä olette olleet, vaikkei posti meiltä joulutervehdystä tänä vuonna toisikaan.

Mehiläisvahakynttilöitä.
Viikolla osallistuimme taloyhtiön pikkujouluihin. Ei ollut sitä suunnitellut, mutta tyttäret innostuivat ajatuksesta ja tuumin sen olevan hyvää ohjelmaa illaksi. Paikalla oli meidän lisäksemme vain eräs toinen perhe. Ja glögiä,  karjalanpiirakoita, joulutorttuja ja mehiläisvahaa kynttilöiden pyörittelyyn. Ylläolevista keltaiset ovat minun tekemiäni. Punaiset, tiukkaan käännetyt mallikappaleet lahjoitti naapuri, jolle kynttilöiden teko oli ilmeisen tuttua puuhaa. Sain myös odottamatonta naapuriapua pesueeni hoitamisessa. Ja hyvän mielen. Seuraavana iltana sytytin joulukynttilän ensimmäistä kertaa meidänkin keittiössä.  

tiistai 13. joulukuuta 2011

Pikkuinen tonttu hyppeli näin

Esikoisen askartelu parin vuoden takaa. Ennen meille tuloaan säilöi
helmansa alla pieniä yllätyksiä päiväkerholaisille.

Saisi hypellä tännekin päin. Ja tuoda muassaan iloista joulumieltä ja vaikka lunta ja pikkupakkasen. Niistä on ollut vajausta viime aikoina. Edes lasten joulunodotus ja ei riitä virittämään minua oikeaan tunnelmaan.

Tänään puhelimeni kuitenkin kilahti, ja vannon, että näin punaisen hiippalakin vilahtavan rännän ja loskan keskellä. Kyseessä on ketjukirje, ja mokomat ketjut taitavat yleensä katketa minun kohdallani. Tämän haluan kuitenkin jakaa. Tuokoon se joulumieltä ja nostattakoon hymyn jokaisen ihanan immeisen huulille!

Rakhain tonttu: prouva joka lukkee tätä on ankara,
ihana ja vahva ja mie piän hänestä valtavasti.
Helepi häntä että hän saa ellää elämänsä täysilä.
Pyyän että sie autat häntä keventämhään ootuksia ittelthään.
Anna hänen vallaista tilansa, semmonen aurinko ko hän on.
Suojele häntä aina. Nosta sillon ko hän sitä tarttee
ja anna hänen tietää millon olet paikala,
 jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi.  

maanantai 5. joulukuuta 2011

Cladonia


Malli/Pattern: Cladonia by Kirsten Kapur
Lanka/Yarn: Tosh Merino Light
Puikot/Needles: 5mm

Tällaiset huivit ovat lämmittäneet minun ja esikoiseni kaulaa jo tovin. Kuvaaminen on unohtunut, eivätkä nämäkään kuvat erityisen informatiivisia ole. Mutta merkintä lokikirjaan siitä huolimatta, sillä tykästyin malliin kovasti. Huivi on puoliympyrän muotoinen, rouhealla reunapitsillä varustettu, helppo ja nopea neuloa, asettuu kivasti takinkauluksen alle. Ja lanka kerrassaan jumalaista! Tyttären huivissa värit 'calligraphy' ja 'corsage', omassani on tuon vaalean "epävärin" kaverina tummemman punainen 'cherry'. Reunaan tulevat lirpakkeet jätin molemmista huiveista pois, koska ne tuntuvat liiallisilta. Vaaleamman huivin reunassa on vielä vaaleanpunainen raita, omani päättelin heti pitsin jälkeen.