Vielä kaksi pipaa

Vilautetaan nyt näitäkin. Minulla on taipumusta tautologiaan. Tänä vuonna puikoilta ei kuitenkaan putoa ampiaispesäpipoja, vaan jotain muuta. Näemmä lasten myssyjä, myös aikuisille.

Tässä lankana Madelinetoshin Pashmina - ihan luksusta! Liian luksusta minulle, eikä lilaan taittava harmaa värikään (Composition book grey) tuntunut omalta. Mutta sattumusten kautta pipo päätyi äitini käyttöön, mistä olen aika onnellinen. Väri sopii hänelle hienosti, ja korulla asustettuna pipassa on aika paljon aikuisempi ilme. Reunaresorin neuloin tähän versioon 2o2n-levyisenä.

Omani. Tämän neuloin kahteen kertaan, sillä kymmenvuotiaalle tarkoitettu koko hieman tarkoitettua paksummasta langasta (Cascade 220) tuotti tulokseksi jättimäisen alien-päähineen. Toiseen versioon neuloin alareunan suoraa osuutta vain kolme kerrosta ja lyhennettyjä kerroksia yhden vähemmän joka toistolla. Koristeena viisi nappia, jotka eivät tokikaan tästä kuvakulmasta näy.

(Pyydän anteeksi kuvakulman epäinformatiivisuutta. Puolisoni minusta napsimissa pipopääkuvissa näytin samalta kuin perheemme nuorimman polven edustajat tyypillisesti: kaljulta ja kaulattomalta. Ja toisin kuin noita nuorempia, tilanne ei minua juuri virnistytä. Hieman muuten nakertaa motivaatiota neuloa itselleen, kun kuvista huomaa näyttävänsä neuleessaan lähinnä pystyyn nostetulta hylkeeltä...)

Talven tuloa

Syksy alkaa taittua talveen. Vietimme tytärten kanssa viime viikon mummulassa. Viimeisenä aamuna oli maa kuurassa pitkälle aamupäivään.  Mietin, että tässäkin vaiheessa luonto tarjoaa mahtavia värejä. Melkein parhaita.

Punaista

Täytyykö aina olla jotain sanottavaa?

Pipapää

Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki (Leikkipuistoneuleista)

Lanka/Yarn: BC Garn Semilla DK 

Puikot/Needles: 3,5mm

Olen ehtinyt neuloa pipan jo neljä kertaa, mikä tarkoittaa kolmea valmistunutta myssyä. Tässä yksi niistä. Kohta kolmivuotissynttäreitään juhlivalle valitsin nelivuotiaan koon. Kasvunvaraa ei taaskaan jäänyt. Voiko syynä olla vain se, että pikaistuksissa sujutin koko myssäkän samoilla puikoilla (ohjeessa resorin jälkeen vaihdetaan nelosiin)? Ja tartteeko edes sanoa, ettei oikeastaan kauheasti harmita? Onhan noita käyttäjiä kasvamassa, ja onhan minulla ne kaksikymmentä pipo-ohjetta odottamassa... Ja ravelry pukkaa lisää enempi kuin neuloa ehtii!   

Tältä näyttää pipan takaosa. Mallikuvissa myssy roikkuu rennosti takaraivolla, jolloin kerrosten vaihtumiskohtaan jäävä saumantapainen jää melko hyvin piiloon. Koska neiti kuitenkin haluaa kiskaista pipan silmille, se jää tässä versiossa näkyviin. Sen näkyminen minua hieman häiritseekin, samoin lyhennettyjen kerrosten muodostamat kuviot. Myssy on kuitenkin kivan mallinen, ja istuu mukavasti näinkin pidettynä. 

Olen myös tyytyväinen siihen, että sain ratkaistua reikäongelman, joka on vaivannut aina, kun otan lyhennetyt kerrokset kiinni nurjalla kerroksella: Nostin edellisen kerroksen silmukan puikolle ja neuloiin sen yhteen kiedotun silmukan kanssa samaan tapaan kuin jogles jog -tekniikassa. Se tepsi! Ainakin riittävän hyvin: Semilla hukutti nämä kohdat kauniisti. Omaan pipaan käyttämäni Cascaden kanssa homma ei sitten toiminutkaan ihan yhtä siististi, mutta reiät sain eliminoitua senkin kanssa.

Innostuin hieman koristelemaankin. Nappi pussista jonka mies taannoin toi SA-kaupasta. Jostain syystä pidän näistä napeista kovasti.

Hiilenmusta

Malli/Pattern: Tricable by Woolly Wormhead

Layunka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4,5mm

Lupasinhan pipottaa koko perheen. Tähän päähän istuvaa mallia en ole onnistunut keksimään - siis häntähän se ei haittaa, mutta minulla ottaa silmään - joten päätin tehdä överit. Eikä se ollut ollenkaan huono ratkaisu. Tai siis, ei se paremmin toimisi vaikka olisin yrittänyt.

Kyseessä on siis kolmikaapelipipo Bambeanies -kirjasta. Mallit ovat lapsille suunniteltuja, mutta mitäpä siitä. Neuloin tämän muistaakseni suurimman koon mukaan ja puoli numeroa suositeltua suuremmilla puikoilla - vai olisinko lisännyt silmukoita? en muista -. Ja koska ongelmani on tämän pään kanssa ollut pipojen jääminen liian pieneksi, neuloin pienen arpomisen jälkeen vielä yhdet kerrokset. Ei olisi tarvinnut, muttei haitannekaan.  

Kiva neulomus, kun alkuun pääsi. Oikeasti tämä malli oli tehdä minut hulluksi: sen neuloi ihan päivässä, mutta ensin säädin aloituksen kanssa varmaan neljä päivää... Opin sen, että ymmärrän kaavioita paremmin kuin sanallisia ohjeita, ja että miltei mustan langan neulominen palmikoiksi ei ole kivaa. Pipon laella olisi ollut tilaisuus harjoitella silmukointia, mutta halusin valmiin pipon olevan vielä purettavissa jos tarvis, ja tein kolmen puikon päättelyn, jota en sitten jaksanut purkaa silmukoidakseni.  

AvoimenA

Minulle ojennettiin pokaali White & blue -blogista. Kiitos! Haasteeseen kuuluu tehdä kymmenen tunnustusta ja jakaa tunnustus eteenpäin. Joten tunnustan, että

• Olen harrastanut neulomista jo teini-ikäisenä. Kuitenkin vasta viime vuosina olen alkanut mieltää itseni neulojaksi - sitä ennen en edes ajatellut osaavani neuloa, vaikka neuloinkin paljon.
• Itse tekemisestä on myös tullut merkityksellisempää. Esimerkiksi koen sen jonkinlaiseksi pieneksi henkilökohtaiseksi protestiksi kertakäyttökulttuuria vastaan.
• Olen estetikko. Niinhän kaikki.
• Olen myös materialisti. Sitähän ei pidetä hyvänä piirteenä. Mutta voiko edes olla estetikko saati käsityön harrastaja olematta materialisti? Minulle vastaus on oikeastaan se ja sama. Minun materialismiani ei kuitenkaan käy kiistäminen.
• Pidän kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistämisestä. Mutten erityisemmin esineitä, joiden on tarkoitus vain näyttää kivalta kirjahyllyssä.
• Haluaisin olla teenjuoja, mutta juon paljon kahvia.
• Ihailen hänen kaltaisiaan yrittäjiä, ja ylipäätään ihmisiä, joilla on periaatteita.
• Ahdistun ihmisistä, jotka suhtautuvat ylimielisesti tärkeisiin asioihin. Kuten siihen, että jollain on periaatteita. 
• Rakastan hyviä keskusteluja. Epäkeskustelussa - jollaisia paljon harrastetaan - väännetään peistä ja kaivaudutaan poteroihin. Hyvä keskustelu avaa uusia näkökulmia. Seurauksena voi nähdä jotain, mitä ei ole. Mutta voisi olla.
• Elän ja toimin monessa asiassa eri tavalla kuin haluaisin. Juuri nyt en pysty muuttamaan niitä asioita. Ehkä joskus pystyn.

Koska en muista enää keille kaikille olen tunnustuksia aiemmin jaellut, ja toisaalta ketkä niitä eivät halua tai eivät niihin jaksa vastata, jätän pokaalin hyllylle vapaasti lainattavaksi. Olkaa hyvä! Jos otatte ja vastaatte, vinkatkaa minulle. Sillä olen myös utelias.

Kaksihammashymy

Malli/Pattern: Sweet baby cap by Gro

Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed

Puikot/Needles: 4mm

Jonkinlaista alakuloa on ilmassa. Ei mitään musertavaa, mutta jatkuvasti läsnä. Liekö kaamosmasennusta? Tuntuu tarpeelliselta hetkeksi jättää suuremmat suunnitelmat taka-alalle ja puuhailemalla jotain pientä ja palkitsevaa. Vaikka pipottaa perhe. Aloitin pienimmästä päästä.

Mallia olen toistanut ties kuinka monta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa tein raitoja. Näemmä tykkään neuloa pipoja, koska kasvunvaraa ei myssyyn jäänyt tällä kertaa juurikaan (lopetin lisäyskerrokset vahingossa liian aikaisin). Se ei kyllä ollut tarkoitus. Mutta kun minulla nyt on kaksikymmentä uutta lastenpiponmallia, niin ei se liene iso vahinkokaan. Voisihan sitä vaihteeksi tehdä jotain muutakin.

Kaamea(n ihana) kaksihammashymy pelastaa päivän!