Huh hellettä!

Juhannusruusuja

Miten neuloja viettää keskikesän juhlaa? Minä otin puikoille kukkia...

...ihan vaan testasin Neulojan käsikirjasta erilaisia pintaneuleita. Näitä kukkia vähän enemmänkin, koska juuri ostamani keltainen Muskat tuntui suorastaan huutavan niitä. Täytyy sanoa, että en edelleenkään pidä Muskatin kaltaisesta paksusta, kovahkosta puuvillalangasta. Vaikka sitä on helppo neuloa, on lopputulos jotenkin tönkkö.

Tästä valmiista pikkujakusta tuli kuitenkin ihan mukiinmenevä. En ollut oikein varma kummalle se tulee, mutta juuri ja juuri se sopii kolmevuotiaalle, joten käyttäköön hän. Lankaa kului melko tarkkaan kolme kerää, mutta reunat rullasivat sen verran häiritsevästi, että jouduin korkkaamaan neljännenkin, ja virkkaamaan reunuksiin hassuja nirkkoja. Mutta olenpa silti varsin tyytyväinen.

Kukkien jälkeen aloitin kukkakimppuja. En ole aikoihin kokeillut tällä tavalla, ja tämä on aika hauskaa!

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Helppo juttu, ajattelin. Aivotonta ainaoikeaa, simppeli malli.

Neuloin kolmeen kertaan.

Malli/Patter: Elizabeth Zimmermannin Tomten kirjasta Knitting without tears
Lanka/Yarn: Fleece Artist Blue Face Leicester DK, Rust

Puikot/Needles: 4mm

Kuopus tarvitsi lämpöistä villatakkia nopeasti, ja kun Zimmermanin kirja sattumalta tuli kirjastossa vastaan päätin neuloa Tomtenin. Huolimatta siitä, että aiemmin pidin mallia liian simppelinä ja tylsänä. Vaan kuinkas kävikään...

Neuloin kainaloihin asti ja vasta siinä vaiheessa aivoni loksahtivat ymmärtämään englanninkielisen ohjeistuksen selkäosan pidentämisestä lyhennetyin kerroksin. Päätin kokeilla, ja purin riville seitsemän.

Neuloin kainaloihin asti ja tajusin, että lanka tulee loppumaan kesken. Huppua en takkiin saisi, ja riittäneekö tuo edes hihoihin. Muussa ei voi säästää kuin takaosan pidennyksessä. Joten purin riville seitsemän.

Mitkä värit! Hihoissa rytmi sekoittui, mutta vartalo-osassa neule melkeinpä raidottui. Sormet syyhyävät jo korissa odottava Foliagen perään...

Kolmas kerta toden sanoo, ja kuten näkyy, takkikin valmistui. Huppuun ei lanka riittänyt, ei edes toivomaani kaulukseen, vaan saumojen ompelun ja nappien kiinnityksen jälkeen jäljelle jäi parinkymmenen sentin pätkä. Takkiin ei kuitenkaan mennyt koko vyyhtiä, vaan olin aiemmin neulonut siitä yhdet villavaippahousut. Vähäsen harmittaa, mutta ei onneksi aivan mahdottomasti. Aika hauska malli on huputtomanakin, mutta mielestäni huppu on tämän takin juju.

Onneksi mies haluaa oman, joten päässen toteuttamaan sen hupullisenkin version vielä... ja se olikin se viimeinen yllätys. Nimittäin, että tykästyin Tomteniin.

Kesähuone

Kerrostaloasujan maisemapaikka, takapiha ja huvimaja.

Esikoinen askarteli kerhossa kivistä kerttuja, jotka muuttivat kesähuoneen asukeiksi.

Tiedätkö millaisia leppäkertut ovat?

"En tiedä", vastasi maalari, mutta halusi itse päättää.

Humanoidi

Lupasin tehdä mollamaijan. Esikoisen väliaikakommentti:

"Äiti, sinä teet hirviötä!"

Pitkään odotettu essu sai onneksi vähän mairittelevamman vastaanoton. Malli ei silti ollut erityisen yhteistyöhaluinen.

Eikä muuten valaistuskaan. Voi kettu näitä pimeitä päiviä ja keinovaloja.

Pientä hoivaa

Tänään mietiskelin

jaksamista

tärkeysjärjestyksiä

leikkikavereiden tärkeyttä

välittämistä.

Ja ompelin esiliinan.

Valkoista pitsiä

Tässäpä kaikkien purkutöiden äiti. Tarina on pitkä ja sisältää paljon kerimistä, mutta mahdollisimman lyhyesti: Noin parinkymmenen aloituksen jälkeen neuloin takakappaleen kahteen kertaan kainaloihin saakka (välissä piti säätää vielä mallikerran langankiertojen kanssa) päätyäkseni lopulta kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Sitten huomasin, etten saa etukappaleita täsmäämään millään niin, että saumakohdasta tulisi sellainen kuin halusin - ja päätin purkaa ja neuloa koko työn pyörönä. Siinä vaiheessa mies jo pyöritteli päätään kovin epätoivoisen näköisenä, etenkin, kun narrasin hänet purkamaan sen valmiin kappaleen.

Sen jälkeen riitti onneksi muutama korjaus ja kaarrokkeen yläosan neulominen kahteen kertaan. Onneksi Kainuuseen on pitkä ajomatka, ja illatkin jo riittävän valoisat!

Malli/Pattern: oma (inspiraationa Kim Hargreavesin Charlotte ja apuna Novitan poncho-ohje muutaman vuoden takaa)

Lanka/Yarn: Rowan Purelife Organic Cotton DK

Puikot/Needles: 3,5mm

Vaikka neulominen tuntui enemmän purkamiselta kuin neulomiselta työn tekeminen oli loppujen lopuksi mukavaa. Ehkä langan valkeus rauhoitti mieltä. Edes se, että sain langankierteet helposti hajoamaan ja jouduin vähän väliä korjailemaan edellisten kerrosten silmukoita ei haitannut. Etenkään, kun pääsin kaarrokkeeseen saakka ja näin, neuleen muotoutuvan juuri oikeanlaiseksi.

Halusin valkoisesta pitsineulestani kevyen, ilmana ja a-linjaisen. Kiitos raskausjäänteiden ja sopeutumattoman mieleni se näyttää siltä vain tasoon levitettynä. Silti olen aika tyytyväinen: se vastaa visiotani, mallineule on kaunis, kaarrokkeesta tuli istuva...

Lanka neuloutui kauniisti, tasaisesti ja pinnasta tuli pehmeä, helmasta laskeutuva mutta ei raskas. Se oli puuvillakammoiselle neulojalle positiivinen yllätys. Olen neulonut pääasiassa Novitan puuvillalangoilla, joiden jälki on panssaria Rowaniin verrattuna. Neule ehti jo käydä pesukoneessakin, ja tuli ulos muuttumattomana (vaikka lankavyötteessä muistaakseni suositeltiin varovaista käsinpesua).

Ja se kaarroke...