keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Ratsastamassa


Pieni elämysmatka kaupunkilaistyttärille.


Esikoinen on ollut taluteltavana ennenkin, muttei näin pitkään. Nyt mentiin monta kierrosta.


Nuorempi ei viimeksi uskaltanut, eikä meinannut nytkään ensiksi uskaltaa. Onneksi kuitenkin rohkaistui, koska oli lopulta oikein innoissaan. 

tiistai 28. helmikuuta 2012

Valoa, väriä ja istuvuutta

 

Pääsinhän minä viimeinkin ulos yhtäaikaa valon ja kameran kanssa! Sitä varten täytyi tosin matkustaa pois tavallisesta arjesta. Keväästä ei täällä ole tietoakaan: Kainuussa on vielä ihan täys talvi. Hanget ja pulkkamäet parhaimmillaan. Ja muutkin lumiset. Kun auto iltapimeällä kaartoi mummulan pihaan, kuului takapenkiltä hihkaisu: "Hei mun lumiukko on vielä hengissä!"


Malli/Pattern: Rikke by Sarah young
Lanka/Yarn: Rowan Felted Tweed (167 Maritime)
Puikot/Needles: 3,5mm & 4mm

Päätin jo hyvissä ajoin neuloa itselleni pipon kevääksi. Sillä silmällä katselin Sirleä, mutta päädyin kuitenkin vanhaan tuttuun, joka on istuva, simppeli, käytännöllinen. Lienen tylsä, mutta vaikka haluaisin neuloa jotain hienoa ja näyttävää, yksinkertainen toimivuus ja muotoilu menevät useimmiten edelle.

Uudesta piposta tuli tosiaan raikas ja heleä, mutta minun on odoteltava niitä kevätkelejä voidakseni päättää pidänkö siitä sittenkään. Ehkä se kevätvalossa tuntuu paremmalta. Tai sitten se tosiaan on liian vaalea ja värikäs. Tai sitten minun olisi kuitenkin pitänyt valita reunuksen jälkeen vielä isommat puikot. Sillä jokin tässä pipossa mättää, mutten osaa päättää, mikä.


Tästä sen sijaan pidän ja paljon! Jokin aika sitten neulomassani Chickadeessa alkoi ensihuuman jälkeen ilmeta pieniä puutteita: Ehkä neule hieman venähti käytössä. Ja olisin sittenkin voinut käyttää pienempiä puikkoja. Onneksi jotain on tehtävissä jälkikäteenkin: pesin neuleen ja annoin sen pyörähdellä kuivausrummussa. Neulos tiheni hieman, palautui kuosiinsa ja alkoi istua etenkin pituussuunnassa paremmin. Pinnasta tuli pehmeämpi, pörheämpi, tuntukin on lämpimämpi.

Pesin neuleen koneessa hellävaraisella villapesulla ja valitsin rummusta maltillisen kuuden minuutin ohjelman "villan viimiestelylle". Cascade kesti hyvin pesun tässä koneessa, mutta vanhan koneemme villanpesuohjelma oli kyseiselle langalle liian raju. Näitä lintusia tuskin myöskään kannattaa konepestä saati rummuttaa enää toiste, ellei olekin aikeissa huovuttaa niistä lapselle sopivaa.   

perjantai 24. helmikuuta 2012

Kevät keveä


Olen viime päivinä harmitellut, ettei koskaan ole kameraa mukana kun menee ulos. Tai että sairastuvasta ylipäätään pääsee ulos niin tuskastuttavan harvoin! Sellaisia ilmoja on pidellyt. Ei tarvita edes aurinkoa, kunhan on sinisen kuulasta taivasta. Jopa nuoskalumi ja asfaltin harmaus vasten heräävää kevättä saa mielen hymyilemään.


Onneksi niitä löytyy kotoakin, niitä ihania värejä. (Kyllä vain: jouluenkelit lentelevät edelleen ikkunallamme. En ole raskinut ottaa pois.) Keveitä, raikkaita kuin raitis ilma. Mieli askartelee kaiken sen parissa, mitä haluaisi tehdä jos ehtisi, joten merkattakoon muistiin ennenkuin unohdan. Ihan vaan niitä värejä ja väriyhdistelmiä: rehellistä punaista, taivaansinistä, viljanväristä, valkeaa...   


...ja jotain, mikä ei ole sinistä ei vihreää ei minttua, ei oikein mitään, mutta näyttää hirmu hyvältä esimerkiksi juuri punaisen kaverina. Tää on tehnyt toivioretkiä Poppeliin ja varmistunut, että Dropsin alpakasta löytyy juuri tällainen sävy. Ja tietysti sitä punaistakin.

torstai 23. helmikuuta 2012

Varsinainen vuodenmutsi


Vuoden vaihteessa oli siirtyminen ihan uudenlaiseen arkirumbaan. Homma on kuitenkin pahasti takunnut lasten sairasteluiden takia, ja väsymys muuttanut itse kunkin ajoittain itsekkääksi pikkuhirviöksi. Tähän turhauttavaan saumaan kolahti: Johanna jätti blogiinsa tunnustuksen. Pitkään mietin, miten reagoin, vai olisiko paras olla ihan hiljaa vaan. Kun meininkin on mitä on. Mutta menköön. Nielen sarkasmini. Minun lauseeni jatkuvat kutakuinkin näin:

Tunnen itseni vuoden mutsiksi kun... huomaan hoitaneeni jonkin tilanteen hyvin, ja meillä on kaikilla hyvä mieli.

Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja löytää tasapaino perheenjäsenten  tarpeiden välillä, ja omiensa. Kokea itsensä äitinä edes riittävän hyväksi. 

Suurin lapseltani saamani kohteliaisuus on se, kun hän... osoittaa luottavansa minuun.

Kello 12 yöllä olen yleensä... unessa. Tai valveilla jollen saa unta, mikä on aivan liian tavallista.

Kello 8 aamulla olen yleensä... viemässä tyttöjä päiväkotiin. Tai aloittelemassa aamua kahvikupin äärellä, joko yksinäni tai lasten kanssa.

Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että... onneksemme että meillä on sinut ♥

Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... kiitos, että pidät lapsiani tärkeinä.

Viimeksi kiroilin, kun... parkkeerasin autoa. Iso auto ja ahdas parkkipaikka ovat oiva tilaisuus päästä todistamaan lennokasta kielenkäyttöä.

En ole koskaan osannut... arvostaa itseäni. Siihen kiteytyvätkin kaikkinaiset osaamattomuuteni. Oikeasti osaisin varmaan paljon enemmän kuin tiedän osaavani (kuten me kaikki).

Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä on... tehdä jokin asia loppuun. Rauhassa, keskeytyksettä, hartaudella ja kaiken huomionsa siihen suunnaten. Seuraavaksi parasta onkin se, kun lapset pelmahtavat paikalle tällaisen hetken jälkeen.

Ja vuoden mutsi-award jatkukoon: Helille, joka on yhtä aikaa sivistynyt ja lapsenmielinen. Heinille, jonka jutuista tulee hyvä mieli. Tiinalle, jonka innovatiivisuutta ja aikaansaavuutta ei voi kuin ihailla (ja kadehtia). Sekä uskomattoman viisaalle Paulalle. Tunnustus on annettu, kukin poimikoon sen matkaansa halutessaan.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Sukkasia


MalliPattern: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka/Yarn: Novita Nalle
Puikot/Needles: 2,5mm

Joka talvi se yllättää.  En aivan jatkuvasti sukkia neulo, ja niin taas kävi että ne kaksi käytössä olevaa paria kuluivat puhki aivan yhtäaikaa. Ensiapuna sukkapulaan toimivat mahdollisimman yksinkertaiset ja nopeasti puikoilta putoavat mallit. Taas yhdet kalajokiset, joista tuli heti lempisukkani. Neulonen uudet taas kun näistä aika jättää, mikä ei toivottavasti tapahdu ihan pian.


MalliPattern: Pillars by Lisa Stichweh
Lanka/Yarn: Knitlob's Lair Väinämöinen (Valaan laulu)
Puikot/Needles: 2,5mm

Suloinen malli, mutta sukista tuli hieman liian leveät minun makuuni. Käytän villasukkia usein paljaassa jalassa, jolloin napakammat tuntuvat mukavammilta. Ehkäpä annan nämä lahjaksi.

Yhdet simppelit odottavat vielä neulojaa. Tai siis toinen niistä; yksi on jo valmiina, mutta toisen sukan syndrooma on iskenyt, sillä en millään kehtaa aloittaa sitä toista. Langanlopuista ajattelin raidoittaa vielä yhden parin. Ihan vaan näitä ihania värejä kierrättääkseni.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Vielä viimeinen Cladonia


Malli/Pattern: Cladonia by Kirsten Kapur
Lanka/Yarn: Tosh Merino Light (Composition book of gray)
Puikot/Needles: 5mm

Melkein uskallan luvata, etten ikinä enää neulo tätä mallia. Huivissa ei sinänsä ole vikaa, mutta kolmas kerta tuntui jo ylimääräiseltä. Tämä on äidilleni, joka ihastui aiemmin neulomiini ja halusi oman. Lupasin sen jo jouluksi, mutta miehen työkiireet, joululomareissu mummulaan ja sitä seurannut sairastelu (joka oikeastaan jatkuu vieläkin) lykkäsivät huivin valmistumista. Sitten muistin väärin kohdan josta tulisi jatkaa, ja jouduin purkamaan. Lopulta valmis huivi vain odotti pingotusta. Ja sai odottaa, kun nyt kuitenkin oli jo myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Sai äiti huivinsa sentään syntymäpäiväkseen, vaikkei jouluksi.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Aion, siis melkein teen

http://www.kimhargreaves.co.uk/acatalog/DUSTY.html

Aioin, mutta kiikun ja kaakun kahden vaiheilla. Nätti se on kuin possu pikkuisena. Mutta pelkään, ettei se ole kovin käytännöllinen leveine hihansuineen ja laajoine kauluksineen. Ettei lanka riitä. Ja ettei se minun ylläni olisi erityisen pukeva. Että tuskinpa näyttäisin eteeriseltä metsänneidolta joka tunnelmoi sulhonsa kainalossa. Vaan pikemminkin maatalon muijalta, joka tilaisuuden tullen kolkkasi ja ryösti neito-paran. Ihan vaan kateuttaan, pikkumainen ihminen.

Tai jos kuitenkin neuloisin, vaikka muokaten. Vaan  katoaakohan mallista kaikki oleellinen, jos puutun siihen. Kavennan hihoja tai yksinkertaistan hihansuita, pienennän kaulusta, kuron yläosaa tyköistuvammaksi. Teen metsänneidon liehuvista helmoista arkimekon muijalle. Arkimekosta riisun palmikotkin jo. Ja ehkä päädynkin siten neulomaan jotain aivan muuta.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Jämälankatakki


Malli/Pattern: Lapsen jämälankatakki by Sanna Vatanen (Moda 1/2011)
Lanka/Yarn: Cascade 220
Puikot/Needles: 3,5mm

Kaksi asiaa: pieneksi käynyt villatakki ja iso kasa langanloppuja, joita olen äärettömän huono tuhoamaan. Pienelle nuhanenälle piti saada lämmikettä nopeasti, joten keräsin pienet nöttöset kulhoon ja aloin neuloa. Valitsin sentään yhtä ja samaa lankalaatua, sitä kun riitti. Takki valmistui, mutta langat ne eivät tunnu juurikaan huvenneen.


Malli on raglanhihainen lapsen takki alhaalta ylös neulottuna. Ihan perushuttua, mutta ohjeesta löytyy kritisoitavaa. Muokkailin ohjetta tosin muutenkin: Tiheyteni poikkesi, joten arvioni perusteella (en tietenkään laskenut!) otin silmukkamäärät koosta 6-12kk ja mitat koosta 1-2v, mikä osoittautui ihan päteväksi ratkaisuksi. Niskaa muotoilin lyhennetyin kerroksin, tosin ihan vähän vain. Ohjeessa nappilistat neulottiin erikseen; minä neuloin yhtenäisen reunuksen kiertämään takin kaula-aukon, etureunat ja helman.  


Se kritiikkiosuus koskaa kaarroketta. Ohjeessa neuvotaan neulomaan raglankavennusten jälkeen ainaoikeaa "kunnes kaarrokkeen korkeus on 9 cm" ja pättelemään. Käsitän tämän niin, että kaarrokkeen kokonaismitaksi olisi tarkoitettu tuo 9 cm. Itse neuloin reilut 12 cm raitoja, ja sen päälle vielä punaisen reunuksen jolla on leveyttä melkein kolme senttiä. Kaula-aukko on nyt sopiva, mutta melko avaraksi se olisi jäänyt monta senttiä matalampana...


Neuloessani kauhistelin värejä. Tuli mieleen vanhan luokkakaverin tapa kommentoida värikkäitä juttuja "kirjaviksi kuin kerjäläisen oksennus". Yäk. Lopputulos on lapsen päällä kuitenkin ihan mukiinmenevä. Oikeastaan harmittaa, että reunukseen oli valittava sitä mitä oli tarjolla riittävän paljon. Vaaleanpunaisella reunuksella tuo olisi jo melko herttainen... Kasvunvaraa on kuitenkin sen verran niukasti, että enköhän vielä pääse neulomaan sellaista herttaistakin.

Ja muuten taas noita kukkanappeja...

lauantai 4. helmikuuta 2012

Keijukaismyssyt


Malli/Pattern: Quynn by Woolly Wormhead
Lanka/Yarn: Cascade 220 (kaulureissa myös Novita 7 veljestä)
Puikot/Needles: 4mm

Neuloin jokin aika sitten tyttärille uudet talvipipot. Kelit ovat viime päivinä olleet niin kylmät että ulos on pukeuduttu tuhdimpiin päähineisiin, joten kuvia varten poseerattiin sisällä. Normipakkasiin tämä on kuitenkin oikein passeli päähine. Isommille neuloin myös kaulurit. Malli on perusjuttua omasta päästä, valkoinen raita käytännön pakosta seiskaveikkaa. Se oli ainoa saatavilla oleva kun ryhdyin näitä tekemään.

En ole pitkiin aikoihin Novitan lankoja käyttänyt. En myöskään kaulureita. Nyt olen tehnyt parikin kokeilua molemmilla saroilla. Lopputulemana todettakoon, että vaikka ajattelin kaulureiden olevan turvallisempia lasten käytössä (huivien päät voivat tarttua leikkiessä johonkin) huivit tuntuvat kuitenkin lämpimämmiltä ja siten järkevämmiltä kuin nämä kaulurit. Ja seiskaveikka ei edelleenkään vakuuttanut. Lapset eivät ole kutiavuudesta valittaneet, mutta omaan käteen se tuntui neuloessa uskomattoman muoviselta ollakseen seitsemänkymmentäviisiprosenttisesti villaa.


Malli on hyvin samantyyppinen kuin se ihana norjalaismyssy: muotoiltu hienosti suojaamaan korvat ja niskan hyvin. Neuloin tämän mallin kuitenkin nuorimmaisellekin, koska halusin kaikille samanlaiset myssyt, ja koska norjalainen ei ole hänen päähänsä istunut yhtä hyvin kuin isosiskojen. Lisäsin vain icord-tekniikalla neulotut kiinnitysnauhat korvaläppiin.

Koko sarja elämäni sulostuttajia.

Kaikkiin myssyihin laskin silmukkamäärät uudelleen, koska lankani oli hieman ohjeen suositusta ohuempaa. Neuloin myssyt myös reilusti pidemmiksi kuin alkuperäisessä ohjeessa, koska halusin niihin tuollaiset keijukaismaiset hiipat.

torstai 2. helmikuuta 2012

Ihana yksinäisyys


Malli/Pattern: Happy solitude by Veera Välimäki  
Lanka/Yarn: Cascade 128 (Harvest orange)
Puikot/Needles: 8mm

Viime talvena myyntiin tulleessa Book of Gray -kokoelmassa on ristiriitoja herättäviä malleja. Yksinkertaisesti en tiedä pidänkö niistä vai en. Yksi sellainen on tämä muhkea kauluri. Minun on ylipäätään ollut vaikea suhtautua näihin kaulureihin ja tuubeihin, jotka ovat olleet viime talvien trendiasusteita : Ohut kerros villaa kaulalla tuntuu ajatuksena liian heppoiselta. Monet mallit taas tuntuvat olevan liian löysiä tai muhkeus on kiedottu takin päälle jonnekin kaulan ja hartioiden väliin. Minusta taas villan on oltava tiiviisti ihoa vasten lämmittääkseen. Siksi pidän enemmän huiveista, jotka voi kietoa juuri niin löyhästi tai tiukasti kuin haluaa.  

Huomatkaa tämä tahaton värien yhteensointuvuus...

Tämä malli näytti ihan liian muhkealta, ja mallineulekin oudolta. Neuloessani tykästyin kuitenkin mallineuleeseen kovasti, se onkin aika hauska! Ohjeen suosituslanka Dropsin Eskimo on hieman paksumpaa kuin valitsemani, ja siksi kaulurini tuntuu olevan kokoa lapsi. Joten lapsen käyttöön se päätyi. Toiseen lankaan päädyin, koska en oikein pidä Eskimosta: se on niin paksua ja painavaa, ja valmiista neuloksesta tulee jotenkin kankea. Vaikka ajatus kaulurista vaatii vielä totuttelua malli jäi sen verran kaivelemaan, että mietin, neuloisko kuitenkin samanlaisen itsellekin. Vaikka siitä Eskimosta, ellen muuta keksi.  


Napit löytyivät omasta varastosta. Tykkään näistä puisista kukkanapeista kovasti. Niin kovasti, että olen ostanut niitä aina törmätessäni niihin jossain, minkä seurauksena omistan niitä epämääräisen laajan kokoelman joka sisältää kolmea eri kokoa samannäköisiä nappeja. Kaikki tietenkin saman värisiä.