Kotiäitivuosinani en ole kokenut kesiä - kahta ensimmäistä lukuunottamatta - erityisen rentouttaviksi tai voimaannuttaviksi. Näin on laita tänäkin kesänä. Takanakin on erityisen tiukka talvi. Jonkinlaista taisteluväsymystä on ilmassa. Vaikka totuuden nimessä on sanottava, että olen nauttinut tästä kesästä! Täällä siis eräs, joka ei hellekelejä kaipaa.
 |
| Kimperin hame ja pienet varpaat. |
Johtuneeko väsymyksestä, mutta muun ohessa olen pohdiskellut blogin kohtaloa. Aloitin blogin neuleblogina, mutta tyylipuhtaus on täältä kaukana. Kuitenkin on paljon sellaista, josta kirjoittaminen täällä ei ole tuntunut luontevalta, vaikka mieli tekisi kirjoittaa. Jonkinlaisessa käännekohdassa olen, useammassakin mielessä. Neulerintamalle jää aikaa entistä vähemmän, ja toisaalta jokaista samalla mallilla väännettyä villavaippahousuakaan ei jaksa tänne raportoida.
 |
| Ikeaputkessa. Tästä lisää, jahka selviän järkytyksestä. |
Vaihtoehtoja pohtiessani mietin jakautumista, muuttamista, lopettamistakin. Huomasin kuitenkin, että vaikka jotkut tuntuvat pitävän tätä blogiharrastusta kovin hupaisana (terveisiä vaan sinne parisängyn toiselle laidalle!), tästä blogista on tullut minulle kovin rakas. Remontin aika kuitenkin on. Neulejutut jatkuvat sitä mukaa kun valmistuvat, mutta saatanpa laajentaa repertuaaria. Sen verran kun luontevalta tuntuu.
14 kommenttia:
Käsityöblogi mullakin taisi alussa olla mielessä... Hups vaan ja johonkin ihan muuhun on vuosien mittaan eksytty. ;) Kaipa sitä ihmisellä vain elämäntilanteet muuttuilevat ja aiheet, joista tuntuu hyvältä jotain kertoa, siinä sivussa.
Musta on mukava lukea monenlaisia blogeja, niin tarkkaan rajattuja kuin sellaisia sekatavaratekstejäkin. Kai se on vähän sekin, mikä on blogin käyttötarkoitus, niin kirjoittajana kuin lukijanakin
Onhan se tosiaan ihan luonnollista että blogi elää ja muuttuu kirjoittajansa mukana. Itsellänikin on ollut aika samantapaisia ajatuksia oman blogini suhteen. Päätin sitten että kirjoittelen mistä huvittaa, käsityötkin kulkevat varmasti enemmän ja vähemmän mukana. Ei tätä blogiharrastusta osaa oikein lopettaakaan, ainakaan ihan vielä.
Minä ainakin luen mielelläni juttujasi jatkossakin, olivat ne sitten käsitöitä tai ihan jotain muita :)
Virkattu lintu, kiva jos luet. Tykkään itse kovasti blogeista joissa käsityöt kontekstoituvat johonkin, ja tämä tuli mieleen tuosta profiilikuvastasi :) Mutta se ei tullut mieleen kun aloin miettiä oman blogin fokusta. Tosin olen aina ajatellut että se on tekeminen ylipäätään, mun päälajini nyt vaan on neulominen. Toisaalta on niin vaikea vetää rajaa siihen mikä on käsityötä, mikä jotain muuta ja kannattaaks siitä nyt kirjoittaa. Voinko kehua tehneeni oikein jotain, kun lyhensin kirppikseltä löytyneen verhon? Ei se mitään, kehun kuitenkin, kunhan ehdin kuvata ne. Sen verran iloinen olen niistä!
Miusta siun blogia on ollut kiva lukea vaikka asiaa on ollut paljon muustakin kuin käsitöistä. Kauniista kuvista nautin erityisesti :) Jatka siten kun itsestä parhaalta tuntuu :)
Omannäköisellä meiningillä, siten kuin hyvältä tuntuu, eikös vaan:) It´s life!
Mä olen tykännyt kovasti blogistasi rönsyineen.
Mulla on samanlainen pohdinta menossa. Loin jo uuden bloginkin, mutta en ole kirjoittanutkaan sinne mitään. Toivottavasti keksitään kummatkin hyvät ratkaisut!
Emma ja Zelda, kiitos. Näin kai sitten teen :)
Anna, samoja vaihtoehtoja pyörittelin minäkin. Sitten totesin että mitä se muuttaa - samat jutut, samat kiinnostuksen kohteet. Sieltä puuttuis vaan jotain, mitä täällä on. Vanhat jutut. Muuten en varmaan piittaisi, mutta mulla on noissa vanhoissa asiaa kolmesta ♥ enkä raski jättää niitä ainakaan nyt. Toivottavasti sinäkin päädyt itsellesi hyvään ratkaisuun, enkä hukkaa sua sen jälkeen. Mäkitupa on mulle ollut ihana ja inspiroiva paikka.
Näitä juttuja on hyvä aina välillä mietiskellä. Parasta on kirjoittaa sellaisesta, mikä itsestä hyvältä tuntuu.
Minäkin tykkään kovasti lukea blogiasi sellaisena kuin se on!
Mä aloitin myös bloggaamisen käsitöistä ja nyt huomaan että bloggaan ihan arkisiakin asioita. Pikku hiljaa bloggaus on muuttunut mun kanavaksi kirjoittaa kaikesta kivasta jota meidän perheelle tapahtuu. Olkoot se sitten verhojen lyhennyt jostakin iki ihanasta kankaasta tai kovalla työllä tehty neule. Asiat, joista ilahdutaan on mulle bloggaamisen arvoisia.
Sun kirjoituksia on mukava lukea. Käsitöillä tai ilman :O)
Maikki, kummasti joo unohtuu aina välillä se mitä onkaan tekemässä. Ihan muuallakin kuin täällä blogissa...
Minna, taitaa siis olla aika tyypillinen kehityskaari. Mut toi "asiat joista ilahdutaan" oli hyvä pointti. Vaikka taitaa ainakin meillä mennä niin että asiat joista äiti ilahtuu.
Itellä näitä samanmoisia ajatuksia on pyöriny aika ajjoin päässä. Tosin mulla blogi pysyny neuleaiheisena aika tarkkaan koko ajan. Tuntuu vaan etten saa koskaan mittään bloggaamisen arvosta aikaan, vaan sukkia lapasia pipoja jne. Sitte taas päätän että jatkan ja piste.
Oon tykänny blogistasi tällaisena. Kirjoittelet sillon ku tuntuu siltä jne.
Minna: noinhan se minunkin blogin suhteen menee. Mun blogissa kirjoitan niistä jutuista jotka MUA ilahduttaa. Muutenhan tässä ollaan lasten "palveluksessa" 24/7, joten kaipaan kovasti jotakin ihan omaakin :O)
Näppi, ne pienet jutut on minusta monesti tosi kiinnostavia! Siis lukijana. Etenkin jos käytetään jotain poikkeuksellista ekniikkaa, löytyy vain superistua päänlämmitin tms.
Minna, niin joo. Oikeassa kyllä oot. Pitää, tai siis voi, olla asioita ihan vaan itselleen.
Lähetä kommentti