Vilautetaan nyt näitäkin. Minulla on taipumusta tautologiaan. Tänä vuonna puikoilta ei kuitenkaan putoa ampiaispesäpipoja, vaan jotain muuta. Näemmä lasten myssyjä, myös aikuisille.
Omani. Tämän neuloin kahteen kertaan, sillä kymmenvuotiaalle tarkoitettu koko hieman tarkoitettua paksummasta langasta (Cascade 220) tuotti tulokseksi jättimäisen alien-päähineen. Toiseen versioon neuloin alareunan suoraa osuutta vain kolme kerrosta ja lyhennettyjä kerroksia yhden vähemmän joka toistolla. Koristeena viisi nappia, jotka eivät tokikaan tästä kuvakulmasta näy.
(Pyydän anteeksi kuvakulman epäinformatiivisuutta. Puolisoni minusta napsimissa pipopääkuvissa näytin samalta kuin perheemme nuorimman polven edustajat tyypillisesti: kaljulta ja kaulattomalta. Ja toisin kuin noita nuorempia, tilanne ei minua juuri virnistytä. Hieman muuten nakertaa motivaatiota neuloa itselleen, kun kuvista huomaa näyttävänsä neuleessaan lähinnä pystyyn nostetulta hylkeeltä...)
Tässä lankana Madelinetoshin Pashmina - ihan luksusta! Liian luksusta minulle, eikä lilaan taittava harmaa värikään (Composition book grey) tuntunut omalta. Mutta sattumusten kautta pipo päätyi äitini käyttöön, mistä olen aika onnellinen. Väri sopii hänelle hienosti, ja korulla asustettuna pipassa on aika paljon aikuisempi ilme. Reunaresorin neuloin tähän versioon 2o2n-levyisenä.
Omani. Tämän neuloin kahteen kertaan, sillä kymmenvuotiaalle tarkoitettu koko hieman tarkoitettua paksummasta langasta (Cascade 220) tuotti tulokseksi jättimäisen alien-päähineen. Toiseen versioon neuloin alareunan suoraa osuutta vain kolme kerrosta ja lyhennettyjä kerroksia yhden vähemmän joka toistolla. Koristeena viisi nappia, jotka eivät tokikaan tästä kuvakulmasta näy.
(Pyydän anteeksi kuvakulman epäinformatiivisuutta. Puolisoni minusta napsimissa pipopääkuvissa näytin samalta kuin perheemme nuorimman polven edustajat tyypillisesti: kaljulta ja kaulattomalta. Ja toisin kuin noita nuorempia, tilanne ei minua juuri virnistytä. Hieman muuten nakertaa motivaatiota neuloa itselleen, kun kuvista huomaa näyttävänsä neuleessaan lähinnä pystyyn nostetulta hylkeeltä...)
5 kommenttia:
Nyt munkin on saatava simppeli pipo, johon kiinnittää rintakoru. Heti!
Ja pystyyn nostettu hylje, voi sua! Et varmasti näytä, en usko. Ja kuule, aina kun itse erehdyn katsomaan kameraan, näytän aivan kamalalta taikinanaamalta :P Mä luulen, että me naiset ollaan vaan melkosen armottomia itsellemme :)
Kivat pipat! Koru ja harmaus yhdessä viehättävät silmää. Sun pipoa ei oikein näe :) kuten sanoit, mutta kiva väri. En usko kaikkea mitä kerroit, oot hyvin kaunis ainakin aiemman näkemän perusteella, sen muistan, kaulattomanakin, jos niin on :)
Tosi kivoja nää myssykät! Ja tosiaan siitä ei kannata välittää miltä kuvissa näyttää, kun niissä yleensä ikuistuu juuri se huonoin asento ja ilme sekä kuvakulma :-/ Meillä ei ole toivokaan, että kelpuuttaisin mieheni ottamia kuvia blogiin :D
Miekin meinasin just ruveta neulomaan tätä Cascadesta, kiitos vinkeistä :)
Kauniita pipoja - koru sopii kuin nakutettu tuohon harmaaseen. Pipo ON hankala kuvattava, itse huomasin että jos avaa hiukset on vähän paremman näköinen. Mutta en nyt siltikään usko tuohon "hylje" - kommenttiisi. Silti olen joskus kade sellaisesta "mallin päästä" eräälle tutulle tekijälle.
Lähetä kommentti