Metsätaipaleella traktorin kyydissä. Samaisen ajokin perässä kykin seuraavana päivänä miehen kaverina perunanistutuksessa. Minulle ensimmäinen kerta, toiselle rutiinia. Ensimmäistä kertaa istutin myös orvokintaimia mummulan pihamaalla. Sekin oli mukavaa. Minulla ei ole koskaan ollut parvekelaatikkoa suurempaa puutarhaa. Nyt soisin että olisi. Kertookohan moinen toive keski-ikäistymisestä? Olisi se silti mukavaa. Kävisin mielelläni myös marjassa ja opettelisin sienestämään.
Huomasin saaneeni uusia lukijoita. Tervetuloa teille! Kiva että olette löytäneet tänne.
5 kommenttia:
Hauskaa oppia lisää sinusta :). Jännä kun ajattelin että melkein kaikki tuo olisi tuttua juttua. En kyllä ole ihan varma miksi niin kuvittelin tai siis ainakin nyt ajattelin kun mainitsit marjanpoiminnan ja sienestämisen.
mäkin haluaisin oppia kelpo marjanpoimijaksi ja sienestäjäksi. tällaiselle kaupunkilaiselle ne ei ole mitään itsestäänselvyyksiä - kyse ei ole mun mielestä uusavuttomuudesta vaan etenkin kokemuksen puutteesta. olen kerran ollut mukana nostamassa perunoita. melkein joka asiaan on joku ranneliike, jonka kun osaa, kaikki sujuu sutjakammin!
Niin sitä osaa antaa itsestään väärän kuvan :) Blogiin päätyy varmaan parhaita paloja meidän elämästä, ja aika usein ne liittyvät mummulassa touhuiluun. Mutta sieniä en tunne ja marjametsässäkin olen ollut lähinnä turistina. Omassa lapsuudenperheessäni ei tällaisia juttuja harrastettu, eli juuri kokemuksen puutetta se taitaa olla. Ja ehkä sitä itse arvostaa asioita, joista on jäänyt lapsena paitsi. Ja tietenkin päinvastoin, ei arvosta sitä mitä pitää itsestäänselvyytenä.
Ihana blogi sulla! Kuvatkin on hirmu kauniita ja tunnelmallisia, tulee aina hyvälle tuulelle kun tätä lukee.
Mukava kuulla, että ootte viihtyneet maalla! Itse oon siellä naavapuiden keskellä vuosikaudet kasvanut ;), ja tuntuu, että oon saanut maalaiselämästä sen verran raatorehellisen kuvan melkein parin vuosikymmenen ajalta, ettei mikään voima vedä sinne takaisin. Olkoonkin, että mun ja sisarusteni lapsuus oli varmaan yhtä onnelaa monien mielestä: paljon eläimiä omassa pihapiirissä, tilaa temmeltää ja reilusti kavereita. Vanhemmat kuskasivat iltaisin vielä harrastuksiin, eikä tylsää hetkeä usein tullut. Koulukin oli idyllinen ja ihana 40 oppilaan kyläkoulu. Mutta silti. On kaupungissakin puolensa...
Pakko tässä on olla myös realistinen. Mun tulevat ja miehen olevat (ja tulevat) työpaikat ovat kaupungeissa, isoissa sellaisissa. Pendelöinti ei houkuta kumpaakaan, kun arvokkaan ajan käytämme mieluummin perheen kanssa ja harrastuksissa. Arvokysymys, tietysti. Enkä mä osaa edes parvekekukkia pitää hengissä...
Salla, kiva että olet löytänyt tänne :) Mulla ei maaseudulla asumisesta ole realistista kuvaa, mutta kyläilystä siellä tykkään, ja monia asioita kaipaisin osaksi arkea.
Lähetä kommentti