Kuten niin moni muukin asia elämässä, myös neulominen on prosessi. Väittää hän, ja siksi pidänkin häntä niin viisaana. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että se valmistuu kovin hitaasti? Taidan olla vähän liian lyhytjännitteinen, mikä on kurjaa, koska tekemisen ilo typistyy jos ajatukset ovat liiaksi valmiissa.
Koska tekeminen tuntuu nyt kurjalta esteeltä valmiin tiellä, puretaan puolivalmista: Lanka on tahkeaa, kerrassaan kamalaa työstettävää. Sanon sen nyt, ettei tarvitse myöhemmin snaoa. Muistikuvani mukaan valmis neule on kuin pilveen kietoutuisi. Jännitän, pitääkö korkata neljäskin vyyhti. Toivottavasti ei. Käsiala on epätasaista. Katkaisin yhden puikon (3mm) neuloessa. Ja mikä pahinta: Nyt se on liian pieni. Pelkään, että blokkauksen jälkeen se on liian iso. Tai edelleen liian pieni.
Mutta valmistuu se. Kunhan olen kirjoittanut yhden luentopäiväkirjan, lounastanut ystävän kanssa, käynyt kampaajalla ja tehnyt yhden tentin. Siivonnut hiekkalaatikoksi muuttuneen kodin, pessyt ainakin vaippapyykkiä, ruokkinut, pukenut, nukuttanut, leikkinyt, imettänyt. Ostanut kimpun kukkia keittiön pöytää koristamaan toivottaakseni erään tervetulleeksi viikon poissaolon jälkeen. Miten paljon sitä ehtiikään parissa päivässä, tai luulee ehtivänsä. Eläköön arki.
5 kommenttia:
On ihan kamalan inhottavaa yrittää rentoutua neulomalla, kun stressaa vaan koko ajan ihan hulluna sitä, että riittääkö se lanka vai ei!
Voi ei, kuulosti kyllä aika tutulta lukuunottamatta sitä että mulla lanka kyllä riittää, mutta... Oon vaihtanu puikkoja "sata" kertaa ku ei luista, ostanu yhet uuetki tuon syyn takia. Purkanu oon myös sen seittemän kertaa ja ei luista. Nyt viimein on valoa tunnelin päässä ja toivon että nyt koko olisi sopiva ja neule valamistuis ennen kesää, kesäneule kun ois tarkotus olla. Mut katotaan...
Tsemppiä sulle taisteluun neuletta vastaan!
Neulisti, tällä kertaa ei jännitä kamalasti koska se vyyhti on olemassa. Mutta toivottavasti se jää tarpeettomaksi, koska jos joudun siitä ottamaan, yli jää kuitenkin hirveän paljon.
Näppi, kiitos tsempeistä! Kyllä tuo tuosta valmistuu. Toivottavasti lopputuloskin on käyttökelpoinen.
Prosessi, niin. Ei se silti aina ole yhtä zenmäistä flow-tilaa täällläkään, jotenkin ne takkuamiset ja muut tuskat ovat vain kuuluvat asiaan.
Pidän peukkuja pingottamiselle, jotta tulisi oikea koko. Sitäkin voi vähän huijata, kun ei venytä vaan vain suoristaa kuivumaan.
Mari, uskon. Joskus vaan tekis mieli skipata koko prosessi ja hypätä suoraan lopputulokseen...
Noh, nyt viedään jo viimeisiä rivejä. Kohtahan se siis nähdään :)
Lähetä kommentti