Tarvitsimme laitetason, ja hän kokosi sellaisen samaan henkeen kuin kuuntelusettinsä: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain modattua. Taso on koottu vanhan ompelukoneen jaloista ja varta vasten hankituista vanerilevyistä. Yksinkertainen rakenne pelkkine hyllyineen ja sivutukineen olisi ollut silmää miellyttävin, mutta se teki tasosta sivusuunnassa aavistuksen huteran oloisen. Niinpä taus oli tuettava kiertojäykkyyden parantamiseksi. Siihen on käytetty samaista singerinrunkoa. Ulkonäöllisesti sekään ei ole huono ratkaisu. Tuki ei juurikaan näy hyllyillä olevien tavaroiden takaa, ja jos näkyykin, istuu tyylillisesti, vaikkei symmetrinen olekaan.
Kuvissa taso on keskeneräinen, ja sellainen saa tovin ollakin. Katselemme ja mietimme jatkotoimenpiteitä. Harkinnassa on hyllytasojen tuleva sävy sekä se, tarvitseeko hieman ruostunut valurauta entrausta vai kaunistaako patina.
5 kommenttia:
hieno!:) ja valurauta on just pööfekt tuollaisena, älkää entratko.
Upea idea!
Kati, itsekin kallistuisin tuolle kannalle. Toisaalta se riippuu vähän maalin sävystäkin.
Neulisti, niin minustakin :)
no nythän te sisustatte siellä oikein urakalla! hyvältä näyttää! Sisustusjuttuja olis tosiaan kiva laitella blogiin, mutta kun tarpeisto tosiaan on kovin funkkista täälläkin...
Ei kun vähän kerrallaan :) Ja kiitos, minustakin tuo näyttää kivalta, mikä on nyt helppo sanoa kun se on toisen tekemä.
Tuntuu että energia tosiaan menee siihen, miten saada homma toimimaan lapsiarjen kannalta parhaiten. Juuri mietin, ettei sitä tosiaan tule tehtyä juuri mitään ihan vaan siksi, että se näyttää kivalta.
Lähetä kommentti