maanantai 10. tammikuuta 2011

Kastemekko


Neulomisesta on melkein viisi vuotta aikaa. Eilen mekko oli kolmatta kertaa käytössä. Jos tekisin nyt, tekisin varmaan eri tavalla, mutta se kertoo vain viime vuosina oppimastani. Kuitenkaan näin merkityksellistä, tärkeää neuletta tuskin tulen toista tekemään.   

11 kommenttia:

Ellimelli kirjoitti...

Kaunis. Ja totta, erityisen merkityksellinen neule - toivottavasti myös tulevien sukupolvien perintökalleus.

Emma kirjoitti...

Kaunis kastemekko :) Miekin neuloin mekon kaksi vuotta sitten, se on päässyt vain kerran käyttöön.

Minna kirjoitti...

Ellimelli, toivottavasti. Vaikka itse ajattelen vain miten teknisesti huono toteutus. Mutta silti rakas.

Emma, jospa sinun mekkosi pääsee käyttöön vielä :) Kiva kuulla että joku muukin on neulonut kastemekon.

Anna kirjoitti...

Niin hieno asia, että olet tehnyt mekon, vaikka se ei olisikaan teknisesti tosi taitava. Todellinen perintökalleus.

Minna kirjoitti...

Anna, eihän se osaamattomuus mekon tunnearvoa vähennä. Perfektionisti jaksaa vaan harmitella, mutta niin varmaan jaksaisi vaikka lopputulos olisi täydellinenkin. Suurimmat viat eivät kuitenkaan päällepäin näy, ja nurjallehan ei katsota :) Saa nähdä haluavatko tytöt käyttää mekkoa sitten aikanaan jos saavat omia lapsia.

Maikki kirjoitti...

Kaunis mekko ja tärkeässä käytössä ollut <3.

Minna kirjoitti...

Maikki, kitos. Tärkeässä, niin.

heini kirjoitti...

Tuo on kyllä kaunein jonka olen nähnyt.

Minna kirjoitti...

Kiitos heini :)

Johku kirjoitti...

Kaunis mekko. Minäkin neuloin esikoiselle kastemekon ajatuksella, että sillä kastetaan meidän lapset ja toivottavasti lapsenlapsetkin jos sellaisia joskus saadaan. Kastemekkoa aloin neulomaan kyllä jo ennen kun menimme edes naimisiin kauniin mallin tultua vastaan. Kastemekossa on aina jotain erityistä.

Minna kirjoitti...

Johku, kastemekossa on tosiaan jotain erityistä. Jatkuvuutta.