Koti portaissa

Pahvisia askartelukirjaimia, öljymaalia, tekijöinä mies ja lapset. Lopputulos kaksipuoleisella teipillä mahdollisimman korkealle portaikkoon. Itse olisi toteuttanut tämän eri tavalla, mutta hienolta tämäkin mun silmään näyttää. Ja johan sillä on tunnearvoakin! Jostain sisustusliikkeestä olisi ehkä saanut sofistikoituneemman version, mutta olisi tuntunut pöhköltä ostaa turhanaikaisia koriste-esineitä ilman minkäänlaista TSI-aspektia. Lisäksi valmistavara on lähes poikkeuksetta lontoon kielellä, ja kodinetsintäprojektin puitteissa varmaan satoja vanhoja omakotitaloja kiertäneenä en halua, että seinässäni lukee home.  

Lopullista kotiahan emme vielä ole löytäneet, mutta sitä odotellessa

pidetään kotia nykyisessä  ♥

Sillä hoitamattomalla pihalla

Mua jaksaa aina vaan riemaastuttaa se, että blogiin oli tultu sellaisenkin sanaparin perässä kuin 'hoitamaton piha'. Etenkin kun tiedän, minkä postauksen perusteella näin on käynyt, eikä siinä mainittu muuta kuin että pihaa lähinnä ihmettelemme vielä. Osaako google ajatella?  

On kuvassa kukkiakin. Lasipurkissa olen suunnitellut polttavani kynttilöitä sitten iltojen alkaessa pimetä.  

Keltaista, jonka kuvittelin kultapiiskuksi kunnes ryhdyin asiaa tarkastamaan. Vaan olkoon mikä on, se kasvaa leikkimökin tontilla.

Äitienpäiväkukat. Joka sateen jälkeen olen käynyt kaatamassa vedet pois astiasta, mutta lohduttomalta näyttää silti. Voimme vain hekumoida ajatuksella siitä, mitä näistä olisi voinut tulla.

Kälyn lahjoittamat samettikukat sen sijaan voivat hyvin.  

Kopiokatti

Juuri kun ehdin henkäistä että käsityöt taitavat jäädä vähemmälle niin tadaa! Käsityöpostaus!  Kissamekkokuume kävi ylivoimaiseksi, mutta rahatonna ja epävarmana lasten mausta en suin päin rynnännyt kauppaan. Huomasin, että on sitä joku muukin kokeillut, ja tartuin toimeen.  Kottarainen pikkuinen pukeutui innokkaasti kaavapapereihin. Sovituksesta huolimatta mekosta tuli hieman iso. Joten tässä mekko on toisen tyttären päällä. Ja taitoni täten todistettu.

Miau! Kirpulle leveys on hyvä, mutta paita se pikemmin on kuin mekko. Sen lisäksi mallistani puuttuu alkuperäisen a-linja tyystin. Kiva tätä oli tehdä, muttei tällä kissamekkokuumetta selätetä. Raahasin esikoisen jo sovituskierrokselle, mutta emme osanneet päättää: musta-valkoinen vai puna-valkoinen? Kas siinä pulma!

Remontin paikka

Kotiäitivuosinani en ole kokenut kesiä - kahta ensimmäistä lukuunottamatta - erityisen rentouttaviksi tai voimaannuttaviksi. Näin on laita tänäkin kesänä. Takanakin on erityisen tiukka talvi. Jonkinlaista taisteluväsymystä on ilmassa. Vaikka totuuden nimessä on sanottava, että olen nauttinut tästä kesästä! Täällä siis eräs, joka ei hellekelejä kaipaa.

Kimperin hame ja pienet varpaat.

Johtuneeko väsymyksestä, mutta muun ohessa olen pohdiskellut blogin kohtaloa. Aloitin blogin neuleblogina, mutta tyylipuhtaus on täältä kaukana. Kuitenkin on paljon sellaista, josta kirjoittaminen täällä ei ole tuntunut luontevalta, vaikka mieli tekisi kirjoittaa. Jonkinlaisessa käännekohdassa olen, useammassakin mielessä. Neulerintamalle jää aikaa entistä vähemmän, ja toisaalta jokaista samalla mallilla väännettyä villavaippahousuakaan ei jaksa tänne raportoida.

Ikeaputkessa. Tästä lisää, jahka selviän järkytyksestä.

Vaihtoehtoja pohtiessani mietin jakautumista, muuttamista, lopettamistakin. Huomasin kuitenkin, että vaikka jotkut tuntuvat pitävän tätä blogiharrastusta kovin hupaisana (terveisiä vaan sinne parisängyn toiselle laidalle!), tästä blogista on tullut minulle kovin rakas. Remontin aika kuitenkin on. Neulejutut jatkuvat sitä mukaa kun valmistuvat, mutta saatanpa laajentaa repertuaaria. Sen verran kun luontevalta tuntuu.

Seitsemän satunnaista

Sain kirahvilasta tunnustuksen, vai oisko tää haaste? Siihen kuuluu kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestään. Kiitos Kati! Olo on ollut viime aikoina vähän surkea ja haluton, joten yritin miettiä kivoja asioita. Yllättäen keksin melko materialistisia.

1. Tykkään maatuskoista, kärpässienistä, linnuista, pöllöistä ja leppäkertuista. Ja pilkuista, raidoista ja paksusta pellavasta.  
2. Tykkään myös pilvisistä kesäpäivistä, joita on tänä kesänä vielä riittänyt.
3. Lempivuodenaikani taitaa kuitenkin olla syksy. Elokuusta aina siihen saakka, kun tulee sateista ja harmaata. Sen jälkeen alan odottaa ensilunta.
4. Haaveilen täydellisestä käsilaukusta, johon mahtuu puoli elämää.    
5. Ja siitä, että ehtisin ja jaksaisin taas pitää huolta itsestänikin. Pitkään se on tuntunut elämäntilanteesta johtuen lähes mahdottomalta.  
6. Yksi asia, jonka voisin tehdä tässäkin tilanteessa olisi vaihtaa kahvi teehen. Juon aika paljon kahvia.
7.  Tänään on hyvä arkipäivä; siitä harvinainen, että olemme koko perhe kotona.

Haasteeseen kuuluu myös jakaa sitä eteenpäin.

Paula

Outi

Jasmin

Maikki
Maija

Olkaa hyvä!

Juhannus

Kaupungissa ei ole melkein ketään muuta. Siivoillaan, odotellaan vieraita, nautitaan rauhasta.

Kaunista keskikesän juhlaa toivotan!    

Puutarhurin parhaat

Matalalentoa. Mutta neulonut olen: jotain valkoista toivon saavani piakkoin valmiiksi. Jostain syystä tahtoo usko loppua kesken. Onneksi on näitä pieniä piristäjiä.

Äitienpäiväkorttien sydämistä näyttää todellakin kasvavan jotain.