Kitkerää

Siivosin keittiön.
Neuloin tiskirättiä.
Mietin, miksi joidenkin on niin vaikea antaa minun sietää oman elämäni epätäydellisyyttä.

Keitin kahvia, annoin lapsille pipareita.
Ainakin oli hetken aikaa kaksi tyytyväistä tässä huushollissa.

Puolukkahillo

Mies keitti. Ja teki kaalilaatikkoa. Tunnen oloni aika hemmotelluksi.

Kenkäostoksille lähdössä

Keskustelu kosteutta hylkivien kalvojen ominaisuuksista tuli hieman yllätyksenä. Siitä huolimatta, ettei tuollaisen kovin yllättävää pitäisi olla. Nykyään tuotteistamisen pääpointit tuntuvat olevan käytön vaivattomuudessa. Markkinoita vaivaa myös tekniikkaorientoituneisuus - vanha konsti ei koskaan voi olla parempi kuin pussillinen uusia. Pitkällinen tutkimuskin on turhaa, kun koekaniineina voi käyttää kuluttajia - jotka vielä maksavat täyden hinnan siitä ilosta.

Ja silti jaksan hämmästyä siitä, että markkinat voidaan kyllästää tuotteella, jonka turvallisuus on noinkin kyseenalainen. Ilman, että vaihtoehtoja juurikaan olisi tarjolla. Meidänkin esikoisemme on kävellyt talvensa  goretex-kengissä, joiden ainoana harmina olen pitänyt rumahkoa ulkonäköä. Sekä sitä, etteivät kengät oikein sovellu käytettäviksi villasukkien kanssa, joilla niitä mieluusti buustaisin kylmemmillä keleillä. Nyt asia mietityttää muiltakin kanteilta. Harmi vain, että vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä.

Tämänvuotiselle kenkäkauppakierrokselle emme ole vielä ehtineet. Veikkaan kuitenkin, etteivät paikalliset kenkäkaupat tälläkään kertaa yllätä, vaan  jokaisen valikoimista löytyvät ne samat goretexit. (Sekin on muuten hassua: että näinkään isossa kaupungissa ei tarvita valikoimien variaatiota. Eikö kysyntää oikeasti olisi?) Suosi siinä sitten niitä vaihtoehtoja. (Uudessa mustassa aihetta sivuttiinkin.) Onhan se melko reilua vastuullistaa kuluttaja valinnoistaan, jos valinnanmahdollisuuksia ei juuri ole tarjolla. Tai valitseminen on tehty, jos nyt ei kohtuuttoman vaikeaksi, niin ainakin erityistä vaivannäköä vaativaksi.

Ja ihan silmänruuan vuoksi kerrottakoon, että tyttärelle haikailisin vaikkapa tällaisia Kavatin Eko-logic -malliston kenkiä. Ne muistuttavat El Naturalistoja, joihin olen itse kovin mieltynyt. Mutten ole missään livenä moisiin törmännyt. Ja olen kovin arka tilaamaan lapselle nettikaupasta kenkää, jota ei pysty sovittamaan ennen ostopäätöstä. Tai ainakin vaihto- ja palautusrumbasta tulee pitkä. Parhaillaan mietinkin, uskaltaisiko. Pitäisi miettiä äkkiä, kohta on lumi maassa.

Viikko eteenpäin

Olemme selvinneet viikon eteenpäin.  Meillä on kiukuteltu paljon normaalia enemmän, nukuttu hyvin, oltu silti väsyneitä. Nautittu perhekerhosta ja hyvästä seurasta, käyty kaupungilla, surtu vieraiden ja vähän tutumpien vastoinkäymisiä. Sekä neulottu ja oltu tyytyväisiä lopputulokseen!

Leivoin sitä omenapiirakkaakin. Kannellisen, amerikkalaistyylisen piiraan. Sellaisesta tulee hieno, ellei taikina satu kauliessa murtuilemaan, kanneksi nostessa osumaan ihan väärään kohtaan ja vaurioita korjaillessa repeilemään lisää. Kuvia ei sattuneesta syystä ole.

Piiraan äärellä käytiin lapsen kanssa keskustelu:

"Hieno!"

"No aika ruma tästä tuli, mutta ei se onneksi makuun vaikuta."

"Joo, kauheen ruma."

Maistui kuitenkin.

Melko huono perjantai

Odotin viikonloppua. Perheen piti lähteä mummulaan ja minun saada hieman yksinäistä aikaa. Sen sijaan kukaan ei lähde minnekään. Tytöt sairastavat.

Lohdutukseksi ajattelin leipoa omenapiirakkaa. Olisi se kai aiheellista muutenkin: mies täytti juuri vuosia. Muistin vain päivämäärän väärin. Mutta ei se mitään. Kysyttäessä en muistanut omaakaan ikääni, enkä sitä mitä vuotta nyt eletään. Ja se leipominenkin jäi.

Purin kahden päivän neulontatyön.

Kuuntelin, miten esikoinen luki pienemmälle "Mistä on pienet vauvat tehty?". Luki kuvista. Ei hän vielä osaa lukea. Mutta löytyipä tästäkin päivästä jokin helmi.

Kuplia

Eilen oli hieno päivä. Liekö syksyn viimeisiä tätä hupia. Meillä odotetaan jo kovasti lunta.

Vielä kerran Wurm. Ihan vain värien takia. Kaulassa baktuksen tyyppinen tekele Jaipur Silk Finosta. Raidoittui kauniisti ainaoikealla.

Taisin Harmaata arkea -blogin kommenteissa kehua Step -sukkalankaa kestävyydestään. Minulla on tällaiset rumasukat kyseisestä langasta. Ja ne vaan kestää ja kestää, vaikka käytettyä tulee kun kaikki muut on kävelty puhki.

(Blogger halusi jostain syystä väkisin kääntää kuvan kyljelleen. En tiedä miksi.)   

Ei ongelmakäyttöä

Tiukkapipo täällä terve! Eilen lukemani uutinen pisti kismittämään. Mikko Alatalo haluaa alkoholitarjoilun joulutoreille. Koska kyse ei ole ongelmakäytöstä, vaan perinteestä.

No, onhan viina meidän kulttuurissamme perinne. Vaikka itsekin kyseisestä aineeseen nautin, en pidä siitä, että useimpien kulttuuritapahtumien pääasiallisin anti ovat kaljateltat. Nyt harmitellaan, kun vielä jouluun liittyvä tapahtuma tulkitaan lapsiperheiden tapahtumaksi. Että viekää niiltä nyt joulukin.

Meidän kerrostalon hiekkalaatikolta. Tarvitaanko tätä ihan oikeasti joka paikassa ja tilaisuudessa?