lauantai 4. elokuuta 2012

Projekti laitetaso eli Singerin jalkojen uusi elämä

Sähköpostiini tuli taannoin aiemmin esittelemääni puolivalmiiseen laitetasoon liittyen kysymys vanhojen ompelukoneen jalkojen muokkaamisesta. Laitetasomme on mieheni tekemä, ja hän ryhtyi nyt päättämään maalaamista odottaneen projtektinsa ja kuvaamaan sen samalla. Joten seuraavan tutoriaalin tarjoaa minun oma monitaitoinen koti-insinöörini. Olkaa hyvä!


Laitetason aihio. Vanhoista ompelukoneen jaloista löytyy keskenään erilaisia malleja. Paitsi koristeissa, myös kiinnityspisteissä ja sivujalkoja yhdistävissä tukikappaleissa on eroja. Tällä saattaa olla merktiystä jalustaamuokattaessa, joten se kannattaa huomioida. Laitetason aihioksi löytämässäni runkomallissa on sivut yhteenliittävä Singer-tekstillä varustettu yhdyskappale riittävän pitkä toimimaan tukikappaleena. Jos aihiona käyttää jotain toista pöytämallia, voi tukikappaleen kanssa joutua soveltamaan eri tavalla.  

Tarkoituksena oli tehdä hyllykkö, jonka alin taso kestää jopa kymmeniä kiloja painoa. Ompelukonepöydästä käyttöön tulivat sivujalat ja yhdyskappale. Hyllylevyjen materiaaliksi valikoitui tavallinen kilovaneri. Se on tarpeeksi jäykkää, helppo työstää, kestää rasitusta ja sen saa helposti pintakäsiteltyä. Levyjen paksuudet tuli valittua näppituntumalla ja aiempien kokemusten perusteella. Asiantuntevasta puuliikkeestä osat sai mittoihin sahattuna. Levyjen mitat tässä hyllyssä (sivu*leveys*korkeus):

pöytälevy 400mm*890mm*26mm
välilevyt 300mm*800mm*20mm
alin levy 400mm*800mm*30mm  

Tässä rungossa hyllyille muodostui kaksi "luonnollista" paikkaa. Toiset kaksi täytyi rakentaa. Pöytälevy voidaan kiinnittää rungon päälle (ompelukoneen pöytätason tilalle), alin levy kiinnitetään jaloissa oleviin alimmaisiin reikiin (ompelukoneen poljinlevyn paikalle). Välihyllyille täytyy porata omat kiinnityskohtansa. Jalat ovat valurautaa joten ne kestävät melko paljon rasitusta, kunhan eivät taivu. Nuolet osoittavat reikien paikat koristuksen "solmukohdissa".  

Poraamiseen kannattaa käyttää hieman isompaa poraa kuin mitä ruuvi vaatii. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, ettei kokousruuvin kaulus mene reiästä läpi. Reiän teon jälkeen aukkoa kannattaa avartaa selkeästi isommalla poranterällä, että kaulus uppoaa nätisti runkoon. Kuvassa reikä ja avarrus.

Taso kannattaa koota niin että ensin asennetaan alin levy, sitten pöytälevy ja viimeiseksi väliin tulevat tasot. Alimmaiseen levyyn täytyi rakentaa paikka putkimutterille ja huonekaluruuville. Tämä siksi, etteivät jalat pääse leviämään painon alla, vaan pysyvät varmasti suorassa. Kiinnityksen tein tappimutterilla ja huonekaluruuvilla siten, että porasin hyllylevyn kyljestä huonekaluruuville reiän ja asensin tappimutterin vastinkappaleeksi levyyn, jotta kiristäminen onnistuisi hyvin ja luotettavasti. Tappimutterin reikä kannattaa porata huolellisesti, ettei se mene hyllylevyn läpi ja jää näkyviin. (Kuvassa tappimutterin reikä alapuolelta.)

Alimmaisen hyllylevyn kiinnitys. Se oli haasteellinen, koska runogssa ei ole kuin yksi "luonnollinen" kiinnityskohta, eikä mahdollisia lisäkiinnityskohtia oikein ollut. Kiinnityspaikat piti siis järjestää toisin. Siitä lisää takatukikappaleen yhteydessä.

Ylin taso oli helppo kiinnittää valmiisiin reikiin. Alkuperäisiä kiinnitysruuvejakin voi käyttää.

Välitasot kiinitin viimeiseksi sen vuoksi, että jalkojen ja hyllyn väliin on helpompi laittaa oikea määrä aluslaattoja. Aluslaattoja tarvitaan, jotta valurautaiset jalat eivät vääntyisi. Lisäksi rakennelman ulkoasu kevenee, kun hyllylevyt näyttävät olevan hivenen irti jaloista.

Tässä hyllykkö näyttää jo valmiilta, mutta huojuu vielä sivusuunnassa ja vaatii lisärakenteita. Ristikkäistuki kulmasta kulmaan lisää kiertojäykkyyttä eli tekee rakenteesta sivusuunnassa tukevan.

Ristikkäistukena käytin pöydän alkuperäistä logollista keskikappaletta. Se oli sopivan korkuinen ja tyyliin sopiva. Kun pöytä on koossa, tuki on helppo sovittaa paikoilleen ja merkata pöytälevyn ja alimman hyllyn paikat. Sitten vain porataan reiät kuten sivujalkoihin ja ruuvataan tuki rakennelman takapuolelle.  

Tältä laitetaso näyttää takaapäin. Kuvasta näkyy, että yhdyskappaleen korkeudella on merkitystä. Kannattaa myös huomata, että alin hyllytaso oli aikaisemmin kiinni sivuilta vain yhdellä ruuvilla puoleltaan, jolloin se keikkui akselinsa varassa kuin kiikkulauta. Nyt alataso on kiinnitetty ruuveilla myös tukikappaleeseen.  

Maalia vaille valmis. Taso piti koota ennen maalaamista koska jalat ovat hieman erilaisia, reikien kohdat ja kulmat uniikkeja. Kiinnityspisteet on siis täsmättävä toisiinsa, eivätkä hyllylevyjen paikat ole keskenään vaihdettavissa. Valmiiksi maalattu pinta ei olisi kestänyt sovitustyötä ehjänä. Siksi maalataan vasta lopussa.

Maalaamista varten pöytä pitää vielä purkaa osiksi. Valmiita ruuvinreikiä voi hyödyntää maalatessa ripustamalla kappaleet roikkumaan ruuveista kuvan osoittamalla tavalla, jolloin ne voi maalata kerralla kauttaaltaan.  

Valmis laitetaso. Vanhan muokkaaminen on monesti työläämpää kuin uudesta tekeminen, mutta vaivan arvoista.  

3 kommenttia:

Vyyhti kirjoitti...

Ohoh, onpa siinä ollut hommaa kerrakseen! Saapa kuitenkin sitten tosiaan jotain ihan omaa ja uniikkia, jotain millä on historiaa ihan eri tavalla kuin kaupasta ostetulla.

Minna kirjoitti...

Onhan siinä työtä ollut. Mullekin se aukes oikeestaan vasta, kun oikoluin tän tekstin (ap. löytyy pdf:nä hifi-foorumilta, muokkasin sen blogiin sopivaan muotoon). Mutta meidän olkkariin se sopii, ja noille vanhoille vehkeille. Ei nekään ole uutta ja priimaa suoraan kaupasta, joten samaan henkeen :)

ArualMaria kirjoitti...

Ooh, onpa tyylikäs taso. Kiva idea!