Luennolla istuessani laitoin oman Pipan alulle. Muokkasin kokoa ja jouduin hieman kavennusten kohdalla soveltamaan, mutta sainpa aikaiseksi version, joka istuu (tai löpöttää) päässäni juuri niinkuin pitääkin. Väri on ihana! Hiljan hankkimaani huivilankaan sopiva. Vaan ihmettelen, mistä tuo sininen on yhtäkkiä elämääni hiipinyt, pitkän tauon jälkeen.
Päiväkotilainen opetti äidille logiikkaa: Koetin maanitella pukemaan hameen mutta lapsi totesi että haluaa olla sukkahousuissa. "Meinaatko sä pelkissä sukkahousuissa täällä juoksennella", ihmettelin. "En, kun kävelen täällä pelkittä tukkahoutuitta". Melkein tekisin mieli sanoa näsäviisaaksi.
6 kommenttia:
Ihana malli ja väri! Yksinkertainen on kaunista.
Maikki, niinhän se usein on :)
Näyttää kauniilta tuo pipo. Mulla on myös sininen hiipinyt kaappiin salakavalasti. Tänään lähti vihdoin kevät takki sinisenä kaupasta mukaan. Ja niin tuo meidänkin vanhempi neiti touhuaa ympäriinsä sukkahousuissa, kaiket päivät... :D
Maritta, sininen on siis tehnyt maihinnousun muuallakin kuin täällä. Aivan kuin jossain blogissa olisi puhuttu samaa sisustuslehtien tiimoilta. Eikä mitä, hyvä väri :)
Mahtava lohkaisu nuorison suunnalta <3 Ja hei, mäkin pohdin itselle kevätpipoa tuota mallia. Mun pää on vaan niin h-a-n-k-a-l-a. Leijanlennättäjän liiville kaveriksi voisin ensin tehdä tuolle pojalleni, sit voisin kokeilla omaan päähäni..
Erika, munkin pää on jotenkin hankala. Slimmit pipot tekevät siitä ihan pikkuisen, eivätkä baskeritkaan oikein istu. Mutta näihin nykymuodin mukaisiin pitkiin löysiin roikkuviin malleihin olen tykästynyt. Ne yleensä istuvat aika kivasti. Tyyliltään tietysti ovat ihan omiaan, eivät tee kovin huoliteltua vaikutelmaa. Mutta emmää huoliteltu ole mutenkaan :)
Leijanlennättäjän liivin haluaisin myös neuloa, mutten tiedä kuka meillä suostuisi sitä käyttämään.
Lähetä kommentti