Pieni elämysmatka kaupunkilaistyttärille.
Esikoinen on ollut taluteltavana ennenkin, muttei näin pitkään. Nyt mentiin monta kierrosta.
Nuorempi ei viimeksi uskaltanut, eikä meinannut nytkään ensiksi uskaltaa. Onneksi kuitenkin rohkaistui, koska oli lopulta oikein innoissaan.
3 kommenttia:
Siitä se hevostytön ura urkenee :D
Siitä se lähtee. ;) Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, kuinka pienenä tyttönä tulin välittömästi itkien alas talutusratsastuksessa suomenhevosen selästä, kun se oli niiin korkea ja minua pelotti. Vaan kuinkas sitten kävikään...
Kiva, että tytöt tykkäsi ratsastamisesta! Innolla odotan, että meidän lapset suostuisivat myös hepan selkään. L:lla taitaa vaan olla pienet traumat vähistä ratsastuskokemuksistaan, kun moinen ei innosta vähääkään, vaikka mummulassa voisi joka kerta hiukan kokeilla. No, katsotaan, josko tuo nuorempi jonain päivänä innostuisi - nyt hän vaan ei taida hevosia lehmistä erottaa, kaupunkilaismuksu... ;)
Lähetä kommentti