Kuusia ja kynttilöitä

Kolmevuotiaan näkemys mansikasta. Tyhmä äiti luuli sitä joulukuuseksi ja laittoi sen esille ylösalaisin.

Viikko on ollut pitkä ja poikkeuksellisen raskas. Esikoisen harrastus vaati: pienellä kuorolaisella oli ensimmäiset esiintymisensä. Mies teki pitkiä päiviä ja oli työmatkalla useamman yön yli. Ja sitten tietenkin joulu...

Viisivuotiaan joulukuuset.

Se tarkoitti tiiviitä aikatauluja, huonosti nukuttuja öitä, aikaisia aamuherätyksiä ja pitkiä kävelymatkoja. Lasten päiväkoti sijaitsee kaukana ja bussiyhteydet sinne ovat luvattoman heikot, joten sain tahtomattani aimo annoksen hyötyliikuntaa niinä päivinä jolloin tytöt olivat hoidossa. Yleensä rentoudun neulomalla, mutta nyt olin niin poikki etten jaksanut tarttua puikkoihin. Joulukortit jäivät laittamatta. Loppuviikosta harmitti ihan tosissaan. Vaikka yhteistyö lasten kanssa pelasi kiitettävästi, kolme pientä lasta ja koira kerrostalossa yhden aikuisen kontolla teettävät. Joten pyydän anteeksi, suku ja tuttavat! Mielessä olette olleet, vaikkei posti meiltä joulutervehdystä tänä vuonna toisikaan.

Mehiläisvahakynttilöitä.

Viikolla osallistuimme taloyhtiön pikkujouluihin. Ei ollut sitä suunnitellut, mutta tyttäret innostuivat ajatuksesta ja tuumin sen olevan hyvää ohjelmaa illaksi. Paikalla oli meidän lisäksemme vain eräs toinen perhe. Ja glögiä,  karjalanpiirakoita, joulutorttuja ja mehiläisvahaa kynttilöiden pyörittelyyn. Ylläolevista keltaiset ovat minun tekemiäni. Punaiset, tiukkaan käännetyt mallikappaleet lahjoitti naapuri, jolle kynttilöiden teko oli ilmeisen tuttua puuhaa. Sain myös odottamatonta naapuriapua pesueeni hoitamisessa. Ja hyvän mielen. Seuraavana iltana sytytin joulukynttilän ensimmäistä kertaa meidänkin keittiössä.  

Pikkuinen tonttu hyppeli näin

Esikoisen askartelu parin vuoden takaa. Ennen meille tuloaan säilöi
helmansa alla pieniä yllätyksiä päiväkerholaisille.

Saisi hypellä tännekin päin. Ja tuoda muassaan iloista joulumieltä ja vaikka lunta ja pikkupakkasen. Niistä on ollut vajausta viime aikoina. Edes lasten joulunodotus ja ei riitä virittämään minua oikeaan tunnelmaan.

Tänään puhelimeni kuitenkin kilahti, ja vannon, että näin punaisen hiippalakin vilahtavan rännän ja loskan keskellä. Kyseessä on ketjukirje, ja mokomat ketjut taitavat yleensä katketa minun kohdallani. Tämän haluan kuitenkin jakaa. Tuokoon se joulumieltä ja nostattakoon hymyn jokaisen ihanan immeisen huulille!

Rakhain tonttu: prouva joka lukkee tätä on ankara,

ihana ja vahva ja mie piän hänestä valtavasti.

Helepi häntä että hän saa ellää elämänsä täysilä.

Pyyän että sie autat häntä keventämhään ootuksia ittelthään.

Anna hänen vallaista tilansa, semmonen aurinko ko hän on.

Suojele häntä aina. Nosta sillon ko hän sitä tarttee

ja anna hänen tietää millon olet paikala,

 jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi.  

Cladonia

Malli/Pattern: Cladonia by Kirsten Kapur

Lanka/Yarn: Tosh Merino Light

Puikot/Needles: 5mm

Tällaiset huivit ovat lämmittäneet minun ja esikoiseni kaulaa jo tovin. Kuvaaminen on unohtunut, eivätkä nämäkään kuvat erityisen informatiivisia ole. Mutta merkintä lokikirjaan siitä huolimatta, sillä tykästyin malliin kovasti. Huivi on puoliympyrän muotoinen, rouhealla reunapitsillä varustettu, helppo ja nopea neuloa, asettuu kivasti takinkauluksen alle. Ja lanka kerrassaan jumalaista! Tyttären huivissa värit 'calligraphy' ja 'corsage', omassani on tuon vaalean "epävärin" kaverina tummemman punainen 'cherry'. Reunaan tulevat lirpakkeet jätin molemmista huiveista pois, koska ne tuntuvat liiallisilta. Vaaleamman huivin reunassa on vielä vaaleanpunainen raita, omani päättelin heti pitsin jälkeen.

Näprää vaan

Osallistuin taannoin haasteeseen. Pääsin sen kanssa erittäin helpolla, sillä minulle ei kukaan hihkunut. Lista asioista -blogin Heli sen sijaan näpräsi mulle tällaiset. Nappimagneetteja...

...paperitaitoksia, joiden kohdalla olin kovin sivistymätön: Pyörittelin niitä pitkään miettien, pitäisikö niiden avautua jotenkin kolmiulotteisiksi. Ja miten ylipäätään on mahdollista taitella paperia näin siististi. En uskaltanut kauheasti edes pyöritellä, koska en osaisi näprätä niitä takaisin tuohon  muotoon. Ne ovat kuin minikokoisia taskuja, sellaisia tötteröitä, jollaisiin entisajan sekatavarakauppias on saattanut myydä punavalkoisia piparminttukaramelleja. Kuvittelen. Tai ehkä paperisia nukenhattuja.

Kävin sitten tarkistamassa. Ne ovat kirjanmerkkejä. Hienoa ja kiitos Helille, sillä sellaisia olen viime aikoina kaivannutkin!

Lankalapset

Esikoinen kertoi sadun noidasta, joka kaappasi viisi lasta ja muutti heidät lankakeriksi. Lapset - siis lankakerät - onnistuivat karkaamaan takaisin äitinsä luo, joka teki noidan kanssa sopimuksen: sinä saat omasi niin minä saan omani. Noita vei viisi lankakerää kotiinsa, mutta noidan harmiksi ne olivatkin ihan tavallisia lankakeriä.

Satua on kuulemma luettu päiväkodissa. Mutta puikkoja kilistelevä noita-akk äiti tuntee silti piston omassatunnossaan ja toivoo, ettei olisi koskaan kuullutkaan psykologiasta.

Pöllöjä arpajaisissa

... ja sinne pääsee kuvaa klikkaamalla. Arpaonnea osallistujille, minulle myös!

Opettavainen projekti

Malli/Pattern: Cria by Ysolda Teague  

Lanka/Yarn: Tosh merino light (tern)

Puikot/Needles: 3,5mm

Enpä ole tainnut koskaan tehdä minkään langan eteen yhtä kovasti töitä! Ensimmäisen onnettoman purettuani halusin neuloa jonkin tuiki tavallisen, yksinkertaisen mallin. Ja päädyin Criaan, joka ei oikeastaan ole - simppelistä näöstään huolimatta - erityisen tavallinen. Nyt ei mennyt ihan yhtä pahasti metsään, joskaan aivan napakymppi ei tämäkään neule ole. Mutta se oli hauska neulottava, ja mikä parasta, monilla tavoin opettavainen projekti.

Teknisesti uutta oli se, että Cria neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Malli ei kuitenkaan ole perinteinen raglanneule, vaan siinä on "istutetut hihat", jotka syntyvät siten että olkakappaleet neulotaan ensin, ja niiden reunasta poimitaan silmukat etu- ja takakappaleisiin sekä hihoihin.   

Little red in the city jäi muhimaan mieleeni Prosessineulojan kirjoitettua siitä. Hankin kirjan käsiini ja olin aivan myyty! Kirja on visuaalisesti miellyttävä, siinä on useita toteuttamiskelpoisia neuleita ja paljon asiaa neuleen muokkaamisesta omalle vartalolle sopivaksi. Teinkin virheen siinä, että neuloin Crian oikeastaan ilman muokkauksia. Harkitsin meijeriosaston laajentamista mutta mittojen mukaan rinnanympäryksen piti olla riittävä. Ympärysmitta onkin sopiva, mutta siitä huolimatta neule tuntuu jotenkin kittanalta, hieman lyhyeltä. Hm. Minusta tuntuu nykyään aika usein siltä: mikään alle mekkomittainen ei tunnu riittävän. Aikani ihmeteltyäni totesin sen johtuvan luultavimmin siitä, että neuleen etuhelma nousee ylöspäin siinä, missä takahelmaan jää muutama laskos. Olisi siis ehkä kuitenkin ollut paikallaan neuloa lisämittaa etukappaleisiin, toisin sanoen muotoilla rintalaskokset lyhennetyin kerroksin kainaloiden alapuolella. Mitä en ole koskaan tehnyt, mutta aion opetella. Neuleeni kaula-aukosta tuli myös laajempi kuin kirjan mallineuleissa, enkä ole ihan vakuuttunut hartioidenkaan istuvuudesta.       

Joten omasta kehostani opin: en enää ihmettele, miksi kaupoista ei tahdo löytyä istuvia vaatteita. Itse tehdessäkään se koon valitseminen ei vain ole niin simppeliä kuin aikana ennen lapsia, jolloin neuloin vain ympärysmitan mukaan ja valmis vaate laskeutui kaidan varren yli ilman pahempia ongelmia. Rinnanympäryksen perusteella neulon todennäköisesti hartioista ja selästä liian suuren neuleen. Parempi saattaisi tulla kokoa pienemmästä, mutta rinnan kohdalta tilavammasta neuleesta. Lisäksi vyötärölinjan on oltava kohdillaan. Cria on kevyesti a-linjainen, mikä on ihan ok, mutta vyötärömuotoillussa mallissa muotoilujen paikat kannattanee katsoa tarkkaan.

Takissa on julmettu määrä nappeja (ja kirjassa muuten minulle uusi tekniikka siistien napinläpien tekemiseen; aion käyttää sitä vastakin). Hihansuut napittamalla vältetään ainaoikeassa neuleessa kerroksen vaihtumiskohtaan syntyvä "sauma". Kauniitkin hihansuunapit ovat, mutta niiden käytännöllisyydestä en ole vakuuttunut. Ne tarttuvat melko helposti kiinni milloin mihinkin. Ja esimerkiksi nyt kirjoittaessa ropisevat pöydän pintaan. Mallissa on optio myös lyhythihaiseen versioon. Arvatkaa poltteleeko... en ole satavarma lankavalinnastanikaan, joten olisi kiva kokeilla tätä jostain toisesta langasta. Vaikkapa vain kolmella napilla. Omin muokkauksin.    

Ja löytyyhän tästä postauksesta vielä yksi Pipakin, lanka myös tosh lightiä värissä 'calligraphy'.