Pientä hoivaa

Tänään mietiskelin

jaksamista

tärkeysjärjestyksiä

leikkikavereiden tärkeyttä

välittämistä.

Ja ompelin esiliinan.

Valkoista pitsiä

Tässäpä kaikkien purkutöiden äiti. Tarina on pitkä ja sisältää paljon kerimistä, mutta mahdollisimman lyhyesti: Noin parinkymmenen aloituksen jälkeen neuloin takakappaleen kahteen kertaan kainaloihin saakka (välissä piti säätää vielä mallikerran langankiertojen kanssa) päätyäkseni lopulta kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Sitten huomasin, etten saa etukappaleita täsmäämään millään niin, että saumakohdasta tulisi sellainen kuin halusin - ja päätin purkaa ja neuloa koko työn pyörönä. Siinä vaiheessa mies jo pyöritteli päätään kovin epätoivoisen näköisenä, etenkin, kun narrasin hänet purkamaan sen valmiin kappaleen.

Sen jälkeen riitti onneksi muutama korjaus ja kaarrokkeen yläosan neulominen kahteen kertaan. Onneksi Kainuuseen on pitkä ajomatka, ja illatkin jo riittävän valoisat!

Malli/Pattern: oma (inspiraationa Kim Hargreavesin Charlotte ja apuna Novitan poncho-ohje muutaman vuoden takaa)

Lanka/Yarn: Rowan Purelife Organic Cotton DK

Puikot/Needles: 3,5mm

Vaikka neulominen tuntui enemmän purkamiselta kuin neulomiselta työn tekeminen oli loppujen lopuksi mukavaa. Ehkä langan valkeus rauhoitti mieltä. Edes se, että sain langankierteet helposti hajoamaan ja jouduin vähän väliä korjailemaan edellisten kerrosten silmukoita ei haitannut. Etenkään, kun pääsin kaarrokkeeseen saakka ja näin, neuleen muotoutuvan juuri oikeanlaiseksi.

Halusin valkoisesta pitsineulestani kevyen, ilmana ja a-linjaisen. Kiitos raskausjäänteiden ja sopeutumattoman mieleni se näyttää siltä vain tasoon levitettynä. Silti olen aika tyytyväinen: se vastaa visiotani, mallineule on kaunis, kaarrokkeesta tuli istuva...

Lanka neuloutui kauniisti, tasaisesti ja pinnasta tuli pehmeä, helmasta laskeutuva mutta ei raskas. Se oli puuvillakammoiselle neulojalle positiivinen yllätys. Olen neulonut pääasiassa Novitan puuvillalangoilla, joiden jälki on panssaria Rowaniin verrattuna. Neule ehti jo käydä pesukoneessakin, ja tuli ulos muuttumattomana (vaikka lankavyötteessä muistaakseni suositeltiin varovaista käsinpesua).

Ja se kaarroke...

Kukkahattutyttö

Kesän ensimmäinen hellepäivä innosti ompelemaan Juju -kirjan kippolakin. Lisäsin pitsireunuksen enkä ollut ihan varma siitä minkä kokoinen kaava on. Tässä kahdesta se onnistuneempi, jossa ei myöskään ole ihan suoraa saumaa. Mutkat ovat onneksi nauhakujan ompeleessa, eivätkä sieltä käytössä näy. Totesinpa taas, että olen ehkä hieman liian suurpiirteinen ompelutöihin. Mutta ei se mitään, ompelen silti.

Kesän kirkkain aurinko...

...ja mikä sen saakaan loistamaan...

Omia juttuja

Takki, jonka rakas puolisoni assosioi muumilaakson tarinoihin. Ihan hauska, mutta yhtään hyvää kuvaa siitä ei saanut - se kertonee jo jotain. No, ainakin kuvassa on maisemia, joista esikoinen on nykyään kovin innostunut.

Essu se on. Esittelyssä lähinnä kangas, joka erityisesti ilahduttaa minua kolmesta syystä:

* kerrankin löysin kierrätyskeskuksesta jotakin mainitsemisen arvoista

* tämän näkeminen saa aina hyvälle tuulelle

* sitä on vielä palanen jäljellä!

Urbaani puutarha

Vuokra-asujan puutarha on melko pieni ja sijaitsee kaukana maan muhevasta mullasta. Onneksi parvekepuutarhaankin voi mennä piknikille, paremman puutteessa. (Kunhan saadaan kesä ja lämpimät retkeillään varmasti jonnekin kauemmas!)

Tärkeintä kuitenkin ovat oikeanlaiset välineet (retkellähän ei koskaan syödä posliinista) ja eväät. Täytettyjä rieskarullia, joita on tehtävä toistekin. Kuvassa seesaminsiemenillä maustettuja pikkuleipiä, jotka Tuija Ruuskan kirjassa Aurinkomaa ovat kylläkin unikkokeksejä, ja ovat kuulemani mukaan "todella hevkullisia". Oi lasten kielenkäyttöä!

Äitien päivä

Kestoilijan parvekkeella

Neulepostaukseksi tylsääkin tylsempi, mutta kun tuli kehuttua ruosteista Blue Face Leicesteria, kehunpa vielä malliakin. Näissä lankana on käytetty Patons Classic Woolia, värit Leaf Green ja Moss Heather. Malli, jota piti kehumani, on Titityyn, ja se on valikoitunut toiseksi lempparikseni useista kokeilemistani villapöksymalleista. Suosittelen. Toinen toimivaksi toteamani malli on Ullasta löytyvät "pöpät", jollaisia tarvitaankin vielä parit ainakin yökäyttöön.

Villavaippahousujen neulominen on sopivan aivotonta ja nopeasti valmistuvaa askartelua. Ja lisäksi nämä tulevat todella tarpeeseen. Kokeilin vaaleampiin yhdenlaista palmikkoa. Langanlopun virkkasin koristeeksi toisten pöksyjen takamukseen. Muistuttaa lähinnä patalappua.