Etsi kettu kuvasta.
Siinähän se. Mummin tuomalla peilipöydällä. Enpä tiedä miten se siihen on eksynyt, mutta...
...on jo aika nostaa se esille. Lasten askartelut ovat jääneet kovin vähälle huomiolle viime aikoina. Tämä on esikoisen kerhotuomisia varmaan jo parin vuoden takaa. Ketun sisällä taitaa olla sellainen muovinen Actimel -purkki tai vastaava. Päällinen tytön kertoman mukaan "sanomalehteä ja vettä". Veikkaamma siis jonkinlaista paperimassaa. Ketun sisällä rapisee jokin, ehkä kourallinen riisiä.
Pinta on hyvin kipsimäistä. Ja yllättävän kestävää. Edes häntä ei ole katkennut, vaikka kettu on päätynyt lasten helistimeksi. Ja siinä(kin) suhteessa tämä tyyppi on melko ainutlaatuinen tapaus.
7 kommenttia:
Sympaattinen kettu tyylikköine viiksineen :D Meillä tyttö on toistaiseksi tuonut vain kaksiulotteisia askrteluja hoidosta kotiin, niitä on kyllä kiva laittaa seinille/ikkunoihin/jääkappiin/naulakkoihin ym. ym.
Tuo kettu on tehty päiväkerhossa kokopäiväkotiäitiyteni aikana. Ehkä siellä tehtiin vähän eri tyyppisiä juttuja, päiväkotiaskartelut ovat minustakin olleet enempi kaksiulotteisia. Ja kerhosta niitä tippui kotiin tasaisempaan tahtiin. Hoidosta tulevat kaikki kerralla vuoden lopussa. Ehkä siksikin askartelujutut ovat varmaan jääneet täällä vähemmälle.
Hauska kettu. :) Meillä on muuten neidin meikkipöytänä presiis samanmoinen piianpeili. :)
Tykkään: lasten työt esille. Tulee muuten niin oma lapsuuteni mieleen tuosta peilipöytä, harja, lapsen taidetta jne. kulmauksesta. Kiva tunnelma.
Kiitos Kati ja heini.
ihana kettu! siinä on jotain totoromaista.
Kyllä on nimittäin liikuttava kettu! Tuommosia on ihana säilöä lapsille, niitä saavat sitten katsella aikuisena ja nolostella, kun äiti liikuttuneena tarinoi ketun synnystä :)
Lähetä kommentti