En ikinä olisi uskonut että minulle käy näin. Minulle, jota virkkaaminen ei liiemmin ole jaksanut innostaa. Mutta kävipä vain. Kun ei jaksa tarttua mihinkään isoon, eikä aloitella jatkuvasti uutta pientäkään, niin eikö tämä ole hyvä välimuoto? Tai oikeastaanhan tämä on kuin napsisi huonot puolet molemmista vaihtoehdoista.
Mutta vaikutukset ovat positiivisia: Pikkutilkkuja koukutessa uusia ideoita alkaa viritä ihan itsekseen. Ja värit ovat niin addiktoivat! Mieli on kaksi, kolmekin neliötä edellä. Tietenkin unohdan hienot suunnitelmani ennenkuin ehdin toteuttaa ne. Mutta siinä se hauskuus piileekin! Tilkkutyössä on myös mukavasti väljyyttä lopputuloksen suhteen. Ellei tule tuolinpeittoa, tulee tyynynpäällinen. Tai ainakin monta kirjavaa housunpaikkaa.
Mutta vaikutukset ovat positiivisia: Pikkutilkkuja koukutessa uusia ideoita alkaa viritä ihan itsekseen. Ja värit ovat niin addiktoivat! Mieli on kaksi, kolmekin neliötä edellä. Tietenkin unohdan hienot suunnitelmani ennenkuin ehdin toteuttaa ne. Mutta siinä se hauskuus piileekin! Tilkkutyössä on myös mukavasti väljyyttä lopputuloksen suhteen. Ellei tule tuolinpeittoa, tulee tyynynpäällinen. Tai ainakin monta kirjavaa housunpaikkaa.
7 kommenttia:
Se menee just noin. Parhaat ideat syntyvät tehdessä; touhuaminen ruokkii mielikuvistusta. Tuskin maltan odottaa, mihin lentoon siellä virkkuuksien kanssa päästään. Minä tilasin pari virkkauskirjaa inspiraation toivossa. Täällä kun ei ole järin tehty eikä touhuttu, niin ideatkin ovat vähissä.
Ainakin tässä päällimmäisessä neliössä on todella herkulliset värit. :)
Outi, ne sun virkkuukirjat jäikin mun mieleen. Tahtois kanssa, ihan selailtavaksi ja ihasteltavaksi, vaikkei mitään tulisi koskaan tehtyä :)
Olen muuten joskus nuoruudessa ollut näyttelijätyön kurssilla, jossa yhtenä opetettavana metodina oli tekemisestä lähteminen. Tunne löytyy tekemällä, ilo nauramalla, ei sitä tarvitse näytellä eikä odottaa iloa voidakseen nauraa. Sen kun muistaisi kaikilla muillakin erlämän alueilla, niin johan luovuus kukkisi ja tulosta syntyisi. Koska se todella toimii!
Neulisti, niin on kaikissa muissakin :D Tuo päällimmäisen neliön omituinen vaalea kellanvihreä oli väri jonka mukaanotto eniten mietitytti, ja nyt huomaan haluavani virkata sitä suunnilleen jokaiseen neliöön. Se istuu niin mahtavasti minkä tahansa muun värin kanssa.
Oi, noita olen halunnut tehdä! Suunnitelmissa...
Heini, eikun tekemään vaan :) Tämä on oikeastaan aika kivaa, kun yhden saa nopeasti pois käsistä. En tosin tiedä koska valmsiota tulee. Ensi kuussa tai ensi vuonna, ei sillä kai niin väliä :)
Mule virkkaaminen on mielesitä juuri siksi, että jotenkin virkatessa tulee koko ajan ajatuksia siitä mitä voisi tehdä seuraavaksi. Jotenkin puikkojen kanssa ei tule samaa oloa, vaikka kutominenkin on kivaa. Mä huomaan sommitellessani värejä käyttäväni tilannetta hyväkseni väriopin teorian kertaukseen. :D Mietin siis kontrasteja ja harmonioita virkkaillessani. Hyvää kertausta ja harjoitusta värien suhteen.
Mulla ei kyllä ole väriopista hajuakaan. Ihan intuitiolla mennään.
Lähetä kommentti