Mekkomania näyttää levinneen kulovalkean lailla Mekkotehdas -kirjan myötä. Eikä ihme - opus on tosi inspiroiva! Jopa siinä määrin, että ompelutöistä, jotka aloitin ennen kirjan saamista, meinasi tulla ihan pakkopullaa. Aikarajat ja tiukka päätös kuitenkin auttoivat työn loppuun saattamisessa. Niinpä kaikki kolme tytärtä juhlivat eilen serkkutyttönsä 1-vuotissynttäreitä uusissa mekoissa.
Kaikki mekot ovat Ottobren kesänumerosta (3/2012). Pienin malli on Kokeshi doll -mekko, koko 80cm. Sitä varten oli ihan metsästettävä tuota Hilcon kangasta, josta lehden mallikappalekin oli ommeltu. Se tuntuu hiukka liioittelulta minun taidoillani, mutta kangas on niin suloista! Vaaleanpunaista vuoria en halunnut, vaan helmasta pilkottaa kaistale pirteää sitruunankeltaista. Mallikin oli sen verran kiva, että mietin ompelisko kuitenkin uuden version vai selailisko vielä lisää Mekkotehdasta...
Keskimmäiselle ompelin samasta lehdestä Cerise -mekon, josta aiemmin tein harjoituskappaleenkin. Neiti halusi "titä kangatta mittä on niitä aikuitia". Eli geishoja hällekin. Mekko sai kuitenkin jyrkän ensituomion, koska olisi pitänyt olla "muttaa tähän atti ja TITTEN titä ihmittä". Häneen siis uppoaisivat mitä mielikuvituksellisimmat kuosikimarat. Puki tuo kuitenkin mekon ylleen toisenkin kerran, joten toivoa on. Mekko on kokoa 110 cm ja istuu hyvin.
Esikoinen sai Cerisensä paksusta roosanvärisestä 100%:sta pellavasta, jota löytyi paikallisesta Kangas-Partista. Koko on 128 cm. Kangas on hengästyttävän ihanaa, mutta tähän mekkoon ohuempi puuvilla tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Tämä pellavaversio on jotenkin leveän oloinen tytön päällä. Mekkotehtaasta lainasin idean helmaan ommeltavasta kukkasesta. Se ei ihan onnistunut, mutta odottakoon nyt ainakin hetken päätöstä purkamisesta. Jos raskin sitä tehdä.
Jonkin verran viraabeleja virityksiä ovat jokainen, eivätkä nurjat puolet todellakaan kestä katsetta. On hieman vinoa tikkiä, eri mittaisia nappilistoja ja yhdet väärinpäin ommellut saumatkin, jotka kaikki varmaan saisivat entisen käsityönopettajani itkemään. Päätin kuitenkin, että pääasia on saada valmista aikaiseksi. Minulla on ollut taipumus olla aika vaativainen lopputuloksen suhteen ja turhautua silloin, kun en oikeasti osaa. Pidänkin nykyistä epätäydellisyydensietokykyäni käsityömuotoisen self help -terapiani läpimurtona. Hyvä minä!
4 kommenttia:
Kivoja mekkoja!
Minunkin tekisi mieli kokeilla mekon ompelua, mutta toistaiseksi tuntuu että rima on liian korkealla...
Hienot tuli!
Minäkin selailin kaupassa Mekkotehdasta, pakko varmaan hommata omaan hyllyyn... Olihan se niin inspiroiva ja kaunis ihan vain selaillakin. Tosi kiva muuten tuo keltainen sydänlippis yhdessä kuvassa, onko sekin itse tehty?
Ihania! Hyvä sinä, niin on kauniita mekkoja! Eikä niillä sisäsaumoilla niin väliä kun se ulkopuoli on kuitenkin noin hieno. Mä testasin yhtä mekkotehtaan mallia ja tekisin mielelläni toisen, mutta saumurin ja ompelukoneen esille kaivuu, kaavat ja kankaan leikkuu sekä vielä se itse ompelu vaatii kyllä niin ison panostuksen, että meidän tytöillä pitää olla hyvä päivä että kaikki menee putkeen. Neuletyön esille ottaminen on huomattavasti helpompaa...
Maikki, eikun hommiin vaan! Sinun kesähattuompeluksiasi muistellessani luulen, että mekko menis ihan heittämällä :)
Virkattu lintu, kiitos. Sydänlippis ei ole itse ommeltu, vaan Punaisen norsun.
Maritta, niin minäkni ajattelin, ettei sisäsaumoilla niin väliä. Ja päätin samalla, että joskus vielä ompelen katseenkestäviä sellaisiakin! Ja oikeessa oot tossakin, että neuletyö on jotenkin vähemmän vaativa, jota voi edistää "siinä sivussa". Muhun on nyt vaan iskenyt joku ompelukärpänen, surrurr!
Lähetä kommentti