Olen sunnuntaista saakka juonut kahvia tällaisesta mukista. Mies liitti sen osuvasti kyseisen päivän tematiikkaan, mutta kyllä se lankesi osakseni taannoisen keskustelun tuloksena: esikoinen varasi Primadonnan hevosen itselleen, joten minulle jäi Mymmeli. Vai Mymmelin äitikö tämä oli? Joka tapauksessa äiti hymyilee. (Ehkä se kuvittelee, että kyllä tuon raitatakin alta voi primadonnakin kuoriutua!)
Viikolla posti toi lisää herkkuja. Ihan harmittaa, että ehdin jo leikata kankaita Ottobren kaavojen mukaan. Toisaalta ei vahinko ole suuren suuri: Kirjassa kyllä väitetään, että tytöllä voi olla liikaa mekkoja. No, meidän tytöillä ei ole. Ainakaan vielä.
Herneenverson on istuttanut kuopus päiväkodissa. Kotona seurasi pitkällinen pohdinta siitä, miten se osasi. Mutta näin eilen, miten se soitti kapuloita ihan oikeassa kohdassa esitystä, joten mitäpä se ei osaisi.
Ilmeisesti tästä kuvasta löytyy siemeniä.
Isot olivat huovuttaneet pannulappuja. Niistä tuli liian ohuita, mutta joustavuus ja luova ongelmanratkaisu on käsityöharrastajan tärkein ominaisuus. Sain siis kaksi seinäkoristetta. Ja selostuksen: "Valitsin ton harmaan, kun se on samanvärinen kun sun tukka." (Ja näin hänet palautettiin ruotuun. Että se siitä primadonnasta. No. Ainakin pystyraita hoikentaa.)
5 kommenttia:
Ihania äitienpäiväyllätyksiä! Kerrohan sitten mitä sydämestä ilmestyy, kunhan olet sitä hoitanut ja kastanut :).
:D Ihania...
Maikki, kerron kerron :)
Voi liikutus :) Ja Mymmelin äiti se on mun oma muki myös, Mymmelin tahtoo poikakin aina. Ja hei, mun tukka on värjäämättä harmaa, eikä semmonen cool mummo, vaan maantie, tuo suomineidon todellinen väri :D
Eikä suomineidossa ole mitään vikaa :) Oikeasti tykkään hiusteni väristä, enkä värjää niitä. Mutten ole kyllä harmaaksi niitä ajatellut. Vaikka mikäs siinä, ai harmaassa mitään vikaa ole.
Lähetä kommentti