Neulejuttuja valmistuu suht hitaaseen tahtiin, mikä on hieman tylsää, jos haluaa blogata pelkkiä neulejuttuja. Siksipä tulin päivänä eräänä ääneen tuumanneeksi, että olisi kiva laittaa blogiin vaikka sisustuskuvia. Puolisoltani pääsi nauru, jota voi luonnehtia ainoastaan räkäiseksi.
Ja oikeassahan hän on: vaikka olemme estetikkoja, emme ole sisustajia. Tai sitten olemme sisäistäneet kyseisen genren täysin pieleen. Olen tekosyitä keksinyt jos minkälaista, mutta totuus taitaa olla se, että kotimme on kansoitettu tyypeillä, jotka ovat joko laiskoja tai yli-innokkaita, mutta väärässä suhteessa. Jos joku jaksaa joitain paikoilleen laittaa, ei se siinä kauaa pysy.
Suurin rajoite taitaa kuitenkin olla oma mieleni. En juuri piittaa esineistä, joiden tarkoitus on ainoastaan näyttää kivalta. Ehkä koti tässä elämänvaiheessa on niin täynnä tavaraa, etten kaipaa ylimääräisiä ärsykkeitä. Viiden hengen tarvetavarat - ja näihin lasken myös lasten lelut - tekevät värimaailman varsin vaihtelevaksi ja luovat sisustukseen sitä niin sanottua särmää. Etenkin persoonallisesti sijoiteltuna. Vai mitä sanotte leivinpaperoidusta lattiasta muffinssivuoilla koristeltuna? (Ymmärtänette nyt miksi mies nauroi.)
On meillä koriste-esineitäkin, mutta käyttöfunktio on koristeellisuudellakin: leikki ennenkaikkea. Sammakko on jo ehtinyt hukata päänsä, vaan mikäs ihme se tässä menossa on.
(Ottakaa tämä teksti varoituksena: mikä on mielessä saattaa myös päätyä tänne.)
(Ottakaa tämä teksti varoituksena: mikä on mielessä saattaa myös päätyä tänne.)
8 kommenttia:
Hauska postaus :) Onko nuo muuten magneetteja? Tosi kivoja ovat.
Alkoi heti kiinnostaa se tuleva sisustuspostaus :D
AnniKainen, ne ovat jääkaappimagneetteja. Yksivuotiaalle ostin, mutta kukahan niillä nyt on leikkinyt 8)
Kati, katsotaan nyt mitä kaikkea kehtaa kuvata. Mutta meneehän nuo kauha- ja vispiläasetelmat tietysti kotikutoisen tilataiteen piikkiin. Ihan omin pienin kätösin, made by meidän neidit.
Hei sisustamisen voi ymmärtää niin monella tavalla. Kaikkein vähiten se minusta on koriste-esineitä ja niiden asettelua paikoilleen. Ja taas paikoilleen ja taas paikoilleen :) Kivaa, kuvaa kuvaa!
:) Tuollasta se lapsiperheessä on. Mä en oo viihtiny vielä ees aatella sisustamista, ehkä 10vuojen päästä...
Heini, sitä just tarkoitin. Kyllähän mekin sisustetaan, valitaan kotiin juttuja jotka ovat itsestä kauniita. Ja sellainen arjen estetiikka on aika tärkeääkin sekä minulle että miehelle. Mutta kuitenkin miellän sisustamisen jotenkin sellaisena ympäristön stailaamisena, mitä lehdissä ja telkkarissa tehdään, ja mun mielessä siihen liittyy jonkinlainen koskemattomuus. Mutta kuten kirjotiin, ehkä miellän tän genren ihan väärin.
Näppi, lapsiperheessä ratkaisuja tulee kai tehtyä eniten siltä pohjalta että homma toimii ja on lapsenkestävää. Välistä mietin että kunhan lapset ovat isoja niin sisustetaan oikein viimisen päälle, mutta en usko että oikeasti teen niin. Minä kun en oo ainoa jolla on intressinsä sen suhteen. Meitä on viis eri ikäistä ja mielistä immeistä sekä yksi koira, ja jokaisella on tarpeensa. Ja tulee olemaan vielä kauan jatkossakin, joten sillä mennään.
:D
Kuulostaa niin tutulta. Kamera on siitä armollinen, että sillä voi todellakin rajata, aika ansiokkaastikin. Ja kun rajaa, näkee, että kodissa on kauniitakin kohtia. Tämä sanottuna sellaisella sopivan sarkastisella äänenpainolla.
Joskus sitä ei näe puita metsältä. ;) Koti on elämää varten.
Paula, osuvasti sanottu :)
Lähetä kommentti