Baktus

Joskus sitä kaipaa järjen ääntä. Purin siis kauniin alun, ja neuloin käytännöllisen pikkuhuivin. Hyvä päätös, vaikka pitkään mietin, onko ihan rienausta käyttää luksuslanka tällaiseen arkisuuteen.

Nyt malttamattomuuksissani, parempaa kuvaajaa kotiin odotellessa, tarjoilen keittiön pöydällä räpsimiäni huonoja kuvia. Tärkeimmän niistä näkee: huivin muodon, tai epämuodon.   

Olen aiemmin moittinut baktuksiani vinoiksi ja ihmetellyt miten voinkin tehdä virheitä näin yksinkertaisessa neuleessa. Nyt olen aivan varma, ettei kavennuksissa tai lisäyksissä ole virheitä. Silti huivi on vinksallaan. Aloitusreuna (kuvassa ylempi) on leveämpi ja pyöreämpi kuin lopetusreuna. Ehkä se johtuukin sitten käsialasta ja/tai lisäys- ja kavennustekniikasta. Tällä kertaa lisäsin kerroksen lopussa langankierrolla, jonka neuloin seuraavalla kerroksella kiertäen silmukaksi. Vastaavasti kavensin neulomalla kaksi oikein yhteen. Olen neulonut myös sen "virallisen" ohjeen mukaan, jossa lisäykset ja kavennukset tehdään kerroksen alussa. Ja aina huivi on ollut vinkuralla.

Mutta ihana pikkuhuivi siitä tuli. Muoto käytännönläheinen, väri mahtava. Prosessi herätti myös tavallista enemmän ajatuksia: Totesin, että ehkä on turha potkia tutkainta vastaan. Yksinkertaiset ja käytännölliset jutut ovat eniten minua, joten ehkä kannattaa suosiolla pitäytyä siinä, mikä tuntuu hyvältä. Kävin lisäämässä ravelry-jonooni muutaman Veeran huivimallin.