lauantai 16. lokakuuta 2010

Kenkäostoksille lähdössä

Keskustelu kosteutta hylkivien kalvojen ominaisuuksista tuli hieman yllätyksenä. Siitä huolimatta, ettei tuollaisen kovin yllättävää pitäisi olla. Nykyään tuotteistamisen pääpointit tuntuvat olevan käytön vaivattomuudessa. Markkinoita vaivaa myös tekniikkaorientoituneisuus - vanha konsti ei koskaan voi olla parempi kuin pussillinen uusia. Pitkällinen tutkimuskin on turhaa, kun koekaniineina voi käyttää kuluttajia - jotka vielä maksavat täyden hinnan siitä ilosta.

Ja silti jaksan hämmästyä siitä, että markkinat voidaan kyllästää tuotteella, jonka turvallisuus on noinkin kyseenalainen. Ilman, että vaihtoehtoja juurikaan olisi tarjolla. Meidänkin esikoisemme on kävellyt talvensa  goretex-kengissä, joiden ainoana harmina olen pitänyt rumahkoa ulkonäköä. Sekä sitä, etteivät kengät oikein sovellu käytettäviksi villasukkien kanssa, joilla niitä mieluusti buustaisin kylmemmillä keleillä. Nyt asia mietityttää muiltakin kanteilta. Harmi vain, että vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä.

Tämänvuotiselle kenkäkauppakierrokselle emme ole vielä ehtineet. Veikkaan kuitenkin, etteivät paikalliset kenkäkaupat tälläkään kertaa yllätä, vaan  jokaisen valikoimista löytyvät ne samat goretexit. (Sekin on muuten hassua: että näinkään isossa kaupungissa ei tarvita valikoimien variaatiota. Eikö kysyntää oikeasti olisi?) Suosi siinä sitten niitä vaihtoehtoja. (Uudessa mustassa aihetta sivuttiinkin.) Onhan se melko reilua vastuullistaa kuluttaja valinnoistaan, jos valinnanmahdollisuuksia ei juuri ole tarjolla. Tai valitseminen on tehty, jos nyt ei kohtuuttoman vaikeaksi, niin ainakin erityistä vaivannäköä vaativaksi.


Ja ihan silmänruuan vuoksi kerrottakoon, että tyttärelle haikailisin vaikkapa tällaisia Kavatin Eko-logic -malliston kenkiä. Ne muistuttavat El Naturalistoja, joihin olen itse kovin mieltynyt. Mutten ole missään livenä moisiin törmännyt. Ja olen kovin arka tilaamaan lapselle nettikaupasta kenkää, jota ei pysty sovittamaan ennen ostopäätöstä. Tai ainakin vaihto- ja palautusrumbasta tulee pitkä. Parhaillaan mietinkin, uskaltaisiko. Pitäisi miettiä äkkiä, kohta on lumi maassa.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Viikko eteenpäin

Olemme selvinneet viikon eteenpäin.  Meillä on kiukuteltu paljon normaalia enemmän, nukuttu hyvin, oltu silti väsyneitä. Nautittu perhekerhosta ja hyvästä seurasta, käyty kaupungilla, surtu vieraiden ja vähän tutumpien vastoinkäymisiä. Sekä neulottu ja oltu tyytyväisiä lopputulokseen!

Leivoin sitä omenapiirakkaakin. Kannellisen, amerikkalaistyylisen piiraan. Sellaisesta tulee hieno, ellei taikina satu kauliessa murtuilemaan, kanneksi nostessa osumaan ihan väärään kohtaan ja vaurioita korjaillessa repeilemään lisää. Kuvia ei sattuneesta syystä ole.

Piiraan äärellä käytiin lapsen kanssa keskustelu:
"Hieno!"
"No aika ruma tästä tuli, mutta ei se onneksi makuun vaikuta."
"Joo, kauheen ruma."

Maistui kuitenkin.


perjantai 8. lokakuuta 2010

Melko huono perjantai

Odotin viikonloppua. Perheen piti lähteä mummulaan ja minun saada hieman yksinäistä aikaa. Sen sijaan kukaan ei lähde minnekään. Tytöt sairastavat.

Lohdutukseksi ajattelin leipoa omenapiirakkaa. Olisi se kai aiheellista muutenkin: mies täytti juuri vuosia. Muistin vain päivämäärän väärin. Mutta ei se mitään. Kysyttäessä en muistanut omaakaan ikääni, enkä sitä mitä vuotta nyt eletään. Ja se leipominenkin jäi.

Purin kahden päivän neulontatyön.

Kuuntelin, miten esikoinen luki pienemmälle "Mistä on pienet vauvat tehty?". Luki kuvista. Ei hän vielä osaa lukea. Mutta löytyipä tästäkin päivästä jokin helmi.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kuplia





Eilen oli hieno päivä. Liekö syksyn viimeisiä tätä hupia. Meillä odotetaan jo kovasti lunta.



Vielä kerran Wurm. Ihan vain värien takia. Kaulassa baktuksen tyyppinen tekele Jaipur Silk Finosta. Raidoittui kauniisti ainaoikealla.



Taisin Harmaata arkea -blogin kommenteissa kehua Step -sukkalankaa kestävyydestään. Minulla on tällaiset rumasukat kyseisestä langasta. Ja ne vaan kestää ja kestää, vaikka käytettyä tulee kun kaikki muut on kävelty puhki.

(Blogger halusi jostain syystä väkisin kääntää kuvan kyljelleen. En tiedä miksi.)   

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ei ongelmakäyttöä

Tiukkapipo täällä terve! Eilen lukemani uutinen pisti kismittämään. Mikko Alatalo haluaa alkoholitarjoilun joulutoreille. Koska kyse ei ole ongelmakäytöstä, vaan perinteestä.

No, onhan viina meidän kulttuurissamme perinne. Vaikka itsekin kyseisestä aineeseen nautin, en pidä siitä, että useimpien kulttuuritapahtumien pääasiallisin anti ovat kaljateltat. Nyt harmitellaan, kun vielä jouluun liittyvä tapahtuma tulkitaan lapsiperheiden tapahtumaksi. Että viekää niiltä nyt joulukin.


Meidän kerrostalon hiekkalaatikolta. Tarvitaanko tätä ihan oikeasti joka paikassa ja tilaisuudessa?

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Suklaata, vaniljaa, rommirusinaa

Malli/Pattern: edelleen Wurm
Lanka/Yarn: Shibuiknit sock (earth)
Puikot/Needles: 2,5mm

Olen tehtaillut lisää ampiaispesiä. Minkä sille voi, että on perusluonteeltaan tylsä. Tai yritin kyllä, mutta tähän lankaan yksinkertainen pinta tuntui sopivan parhaiten. Esikoinen vieläpä valitsi langan itse tarjoamistani vaihtoehdoista: "Tuo, kun siitä tulee ihan mieleen suklaa!" Äitinsä tytär on, mitä assosiaatioihin tulee.

Neuloin molemmille samanväriset mutta eri kokoiset pipot. Liekö osuvat joka kerta oikeaan päähän, hieman epäilen. Mutta ei se tunnu juuri menoa haittaavan. 

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kulutuskeskustelua

Olen kenties seurannut viime aikoina foorumeita, joissa kulutus, sen ekologisuus ja etiikka, korostuvat. Tosin omasta näkökulmastani se on valtavirtaa. Tuntuu, että nykyään kulutustottumusten kyseenalaistaminen ja uudelleenvalinta on vallitseva trendi. (Tässä kohtaa pyydän anteeksi, sillä minun sanastossani trendi ei ole erityisen positiivinen määre.) Mediassakin nostetaan jatkuvasti esiin yhä uusia "myrkkyskandaaleja". Mitä skandaaleja ne edes ovat? Minusta valmistusprosessin oikotiet ovat perusoletus, ellei vaihtoehtoisia tuotantotapoja erikseen tuoda esiin.

Itse en ole erityisen ekologinen tai kulutuskriittinen persoona. Pikemminkin peruskriittinen (ärsyttävyyteen asti) ja laiska. Viime vuosina tämä on alkanut näkyä käytännössä tiettyihin tuotteisiin jämähtämisenä ja "shoppailun" (uh, mikä sana!) vieroksumisena. Mikä ei valitettavasti tarkoita kulutuksen vähenemistä - siitä pelkästään raskaudet ja lapset ovat pitäneet huolen. Myrkkyuutiset eivät ole vaikuttaneet tottumuksiini esimerkiksi niin, että boikotoisin halpaketjuja niiden vuoksi. Suurempi vaikutus on ollut turhautumisella huonoon laatuun. Sekä äidiksi tulemisella. Se on juurruttanut minuun jonkinlaista luomuherännäisyyttä sekä materiaalisnobismia, jotka väistämättä vaikuttavat myös kuluttamiseen.

*****

Olen huomannut, että vähemmälläkin pärjää. Mutta vielä en ole löytänyt rajaa, jossa voisin todeta että tämän vähemmällä ei enää pärjäisi.

Olen alkanut  suosia luonnonmateriaaleja vaatteissa. Ne tuntuvat paremmalta eivätkä kulahda rumasti patinoituvat kauniisti (kuvittelen).

Olen alkanut kyseenalaistaa uuden ja teknisen paremmuuden. Ja arvostaa vanhaa eri tavalla kuin ennen.

Tämä johtaa siihen, että kaikki pitäisi tehdä itse. En raski ostaa lapasia valmiina koska pystyn tekemään ne itsekin. Paitsi jos ne on tehnyt itse joku muu, ja oikeasta villasta. Akryylivanttuita en huoli suurin surminkaan.

Tavara on alkanut ahdistaa. Mikä on aika paradoksaalista, sillä lapsiperheessä roinaa tuntuu pukkaavan joka tuutista. Mutta oletteko huomanneet, että iso osa myrkkyjäämien vuoksi markkinoilta vedetystä tavarasta on  suunnattu lapsille? (Tehdäänkö lapsille tosiaan krääsää halvalla riskeistä välittämättä?Vai eikö aikuisille suunnattuja tuotteita edes tutkita? Eikä niistä uutisoida yhtä isosti?)

*****

Ahdistusta riittämiin, jos jaksaa vaivautua ahdistumaan. Olen viime aikoina koettanut välttää, sitä kun riittää ihan omasta takaakin. Ehkä silti katson tämän dokumentin jossain välissä, ihan vain vähän lietsoakseni. Nyt painun hetkeksi neulomaan.