Odotin viikonloppua. Perheen piti lähteä mummulaan ja minun saada hieman yksinäistä aikaa. Sen sijaan kukaan ei lähde minnekään. Tytöt sairastavat.
Lohdutukseksi ajattelin leipoa omenapiirakkaa. Olisi se kai aiheellista muutenkin: mies täytti juuri vuosia. Muistin vain päivämäärän väärin. Mutta ei se mitään. Kysyttäessä en muistanut omaakaan ikääni, enkä sitä mitä vuotta nyt eletään. Ja se leipominenkin jäi.
Purin kahden päivän neulontatyön.
Kuuntelin, miten esikoinen luki pienemmälle "Mistä on pienet vauvat tehty?". Luki kuvista. Ei hän vielä osaa lukea. Mutta löytyipä tästäkin päivästä jokin helmi.
Lohdutukseksi ajattelin leipoa omenapiirakkaa. Olisi se kai aiheellista muutenkin: mies täytti juuri vuosia. Muistin vain päivämäärän väärin. Mutta ei se mitään. Kysyttäessä en muistanut omaakaan ikääni, enkä sitä mitä vuotta nyt eletään. Ja se leipominenkin jäi.
Purin kahden päivän neulontatyön.
Kuuntelin, miten esikoinen luki pienemmälle "Mistä on pienet vauvat tehty?". Luki kuvista. Ei hän vielä osaa lukea. Mutta löytyipä tästäkin päivästä jokin helmi.
7 kommenttia:
Koita jaksaa! Meilläkin taitaa olla samanlaiset fiilikset. Mutta onneksi on noita helmiäkin.
Ah, näitä päiviä. Joskus vaan kaikki menee päin hanuria, vaikka kuinka yrittäisi...
Kiitos ymmärryksestä. Onneksi tämä ei sentään ole jokapäiväistä.
Onpa upeaa, että tuo helmi löytyi. Blogisi on ihana.
Täälläkin eletään siis lokakuuta. Kirjaimellisesti. Olen koittanut tsempata, että kyllä se iloksi kääntyy. Mutta näyttää vain kääntyvän aina uusiksi taudeiksi. Hohhoijaa. Jospa se tästä. Koetetaan pitää lippu - jos ei nyt ihan korealla - niin jossain kuitenkin puolitankoa ylempänä. Jaksamisia!
Enkuli, kiitos.
Outi, tautikierrettä tuntuu pukkaavan täälläkin. Mutta yritetään, jospa se tästä :)
Tuo on ikävää kun tuollainen leposuunnitelma peruuntuu. Mun siskolle kävi samoin, piti mennä Lappiin kaverin kanssa kai jopa viikoksi, mutta homma peruuntui. Ihana tuo lukuhetki <3
Lähetä kommentti