tiistai 19. huhtikuuta 2011

Anopin käsialaa






Olen täälläkin maininnut anoppini sukat. Anoppi sairastui vakavasti jo ennenkuin tutustuin häneen. Minulle on kerrottu että hänelle oli iso asia huomata, että vaikka sairaus rajoitti montaa asiaa, hän yhä kykeni neulomaan sukkia. Niitä hän sitten neuloi. Veikkaanpa, että mummulan kaappeihin on jemmattu lukematon määrä käyttämättömiä saapassukkapareja tarvetta odottamaan.

Meidän kaapeista löytyi tällaisia. Sukkien lisäksi yhdet kynsikkäätkin, jotka ilmeisesti ovat anopin neulomat. Kaikki tiiviistä käsialaa pienillä puikoilla, sellaista kestävää "peltineulosta". Maanläheisissä väreissä, turhia koreilematta. Tosin viime vuosina on naisten ja lasten joulupaketeista paljastunut myös Novitan itseraidoittuvista langoista neulottuja nilkkasukkia. Vaikka neulon itsekin, opin oikein odottamaan anopin joululahjasukkia.

Anoppi kuoli hieman yllättäen viime viikolla. Sen vuoksi hänen tekemiään. Mietin, miten paljon ihmisen kätten jälki kertookaan.

Oli ilo tuntea hänet.

6 kommenttia:

anskumari kirjoitti...

Osanottoni suruunne.

Minna kirjoitti...

Kiitos anskumari.

Altocumulus kirjoitti...

Otan osaa!

Johku kirjoitti...

Liikuttavaa.

Osanottoni.

heini kirjoitti...

Kauniisti kirjoitat hänestä... Kaikkea hyvää ja kaunista perheellenne nyt toivoen...

vilppumaan erika kirjoitti...

Minäkin mallamyöhänen otan osaa. Kaunis tarina sinulla on anopistasi! Miten musta tuntuu, että vaikka kaikki maailman raidat kutois sukkaan, lopulta aina kaikkein hienoimmat on juuri tuollaiset tummanharmaat, joissa yhtä hauskaa väriä raitana.